Portal 2 (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

22.04.2011 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Valve
Julkaisija: Valve/EA
Testattu: Windows 7, Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, Pentium 4 3.0GHz, GeForce 315 512 Mt tai muu DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-2 (konsoleilla jaettu ruutu tai internet, PC:llä internet)
Pelin kotisivu: http://thinkwithportals.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Muutaman vuoden takainen Portal oli mieletön yllätys. Tuskin kukaan osasi odottaa, että Orange Boxin kylkeen lyöty pikkupeli tulisi olemaan eräs sukupolven merkittävimmistä peleistä, mutta niin siinä vain kävi.

Huikeudestaan huolimatta Portal kuitenkin haiskahti hieman Orange Boxin kylkiäiseltä ja jätti lukemattomat pelaajat haluamaan lisää. Ja nyt sitä saa. Portal 2 jatkaa siitä, mihin Portal lopetti ja on puhdasta huikeutta.

Mitä muistat Portalista? Minä muistan lähinnä sen ilmiön. Ne tyhmät meemit, jotka olivat hauskoja pelissä, mutta ajettiin maan rakoon jo ensimmäisenä päivänä. Liekö maailmassa paljastettu sen jälkeen yhtä ainutta kakkua ilman, että joku idiootti on kiskaissut esiin ”the cake is a lie!” –vitsin? Tämän kaiken keskellä on niin helppo projisoida nämä negatiiviset tuntemukset myös itse peliin, mutta silloin unohtuu yksi tosiasia: Portal oli aivan helvetin hyvä peli.

Sen hyvyys selittyi yksinkertaisen idean ohella A-luokan toteutuksella. Mainiot hahmot – tai oikeammin hahmo, sillä eihän mykkää ja käytännössä kasvotonta Chell-pelaajahahmoa voi hahmoksi edes sanoa – ja pelin maailma heräsivät henkiin oivallisen käsikirjoituksen ja huikean taidesuunnittelun ansiosta.

Peli oli kuitenkin lyhyt. Ei välttämättä liian lyhyt, sillä se loppui juuri oikeaan aikaan. Pelin ideat oli nähty ja pitkittäminen olisi vain tuonut mukaan toistoa. Niinpä pelaajat jäivät odottamaan palavasti lisää. Ja nyt sitä saadaan, sillä Portal on kasvanut aikuiseksi.

For Science

Portal 2 jatkuu suunnilleen siitä, mihin Portal päättyi. Kun viimeksi näimme Chellin, hän makasi Aperture Sciencen tutkimuslaitoksen räjähtäneissä raunioissa. Myöhemmin loppuun lisättiin uusi yksityiskohta, kun robottikäsi lähti raahaamaan tajunnan rajamailla heiluvaa pelaajaa johonkin. Mihin? Nyt sen tiedämme: Aperture Sciencen koehotelliin.

Pelaaja herää mukavasta, joskin ahtaasta kopperostaan tietämättä sen kummemmin, mitä on tapahtunut. EI ole aikaa jäädä ihmettelemään, sillä uusi tuttavuus, tarkkailupalloon kytketty tekoäly Wheatley, kertoo, että nyt olisi syytä juosta ja kovaa, ennen kuin Hän herää.

Ei liene kummoinenkaan spoileri, että Hän on tietenkin GLaDOS, alkuperäisen pelin sekopäinen tekoäly, joka rakasti tieteellisiä kokeita ja vihasi pelaajaa. Eikä liene myöskään kummoinen spoileri, ettei pelaaja pääse kovinkaan kauas, ennen kuin Hän todellakin herää. Mitä sitten tapahtuu? No, sitä en kerro, sillä Portal 2:n noin kuuden tunnin mittainen yksinpeli sisältää huomattavasti enemmän juonta kuin alkuperäinen peli.

Sen aikana saadaan vastaukset moniin kysymyksiin. Mistä GLaDOS tuli? Mistä Aperture Science tuli? Missä oikeastaan olemme? Miten koko laitos toimii? Ja niin edelleen. Pelin käsikirjoitus on erinomaista tasoa, eikä monia vastauksista läväytetä suoraan pelaajan naamalle. Tiimi on uskaltanut luottaa siihen, että he voivat kertoa maailmasta paljon pienillä yksityiskohdilla: seinille kiinnitetyillä kylteillä ja kaukaisuudesta kuuluvilla tallenteilla, jotka moni pelaaja voi ohittaa pysähtymättä.

Kannattaa kuitenkin tutkia, sillä silloin palkintona on huikea annos erinomaisesti kerrottua pelitarinaa, joka koskettaa, kiinnostaa ja tietenkin myös viihdyttää. Alkuperäinen Portalhan oli hauska peli, kiitos pitkän linjan nettikoomikoiden, jotka vastasivat käsikirjoituksesta. Nyt tiimi vetää entistä paremmin ja tarjoilee aivan jatkuvalla syötöllä erinomaista huumoria. Juonen tavoin kaikkea ei välttämättä huomaa, ellei pysähdy hetkeksi ihmettelemään ympäristöään, mutta se kyllä kannattaa. Harvoin olen nauranut pelatessani niin paljon kuin Portal 2:n ääressä.

Uutta menneisyydestä

Siltä varalta, että joku ei ole Portalia pelannut, tosi nopea vanhan kertaus. Portal on erinomaisen oivaltava älypeli, jossa pelaaja ratkoo mitä ihmeellisempiä ongelmia portal-pyssynsä kanssa. Pyssyllä on kaksi tulimoodia, joista toinen ampuu sinisen ja toinen oranssin ulottuvuuksienvälisen portin, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Ammu yksi seinään ja toinen rotkon toiselle puolelle niin voit astua askeleella yli.

Ollaan rehellisiä: Portal oli mekaniikaltaan sangen rajoittunut peli. Tiimi teki toki paljon vähäisillä palikoillaan ja kehitteli pelaajalle kolmeksi, neljäksi tunniksi paljon hauskaa tekemistä. Portal 2:ta varten työkalupakkia on kasvatettu huomattavasti. Alkuperäisestä pelistä tutut nappulat, kytkimet, turretit ja muut mukavuudet ovat tietenkin yhä pelissä mukana, mutta ne ovat vasta paletin alku.

Erilaiset uudet mekaaniset härvelit ovat saaneet tuekseen erilaisia limoja, jotka tyypistä riippuen joko nopeuttavat pelaajan vauhtia, kasvattavat tämän hyppyjä tai mahdollistavat portalien pistämisen alustoille, joihin ne eivät normaalisti tarttuisi.

Kun työkalupakki on kasvanut, myös puzzlet ovat reippaasti aiempaa monimutkaisempia. Oppimiskäyrä on silti erinomaisesti viilattu ja peli opettaa aina, miten joku juttu toimii, sitten käyttämään sitä luovasti ja lopulta yhdistelemään sitä muihin juttuihin. Ja sitten on todellisten testien aika. Vaikeustaso on juuri kohdallaan ja kaikkiin ongelmiin on selvä ja looginen ratkaisu, jota ei tosin aina keksi ihan ykkösellä.

En missään vaiheessa kuitenkaan turhautunut pelin ongelmiin pitkälti kiitos sen, että pystyin luottamaan kehitystiimiin. Tiesin, että jos en keksinyt jotain ratkaisua, ongelma oli puhtaasti omassa ajattelussani. Tarinat tietävät kertoa, että Portal 2:een olisi ollut tarjolla enemmänkin kenttiä, mutta nyt mukaan kelpuutettiin vain parhaista parhaat. Muita hiotaan ja julkaistaan ehkä DLC:nä.

Vaikea väittää vastaan, sillä kokemus on pitkälti samanlainen kuin viimeksi: kun lopputekstit pyörivät, kokemus tuntuu juuri sopivan mittaiselta. Kokemus on tasaisen nouseva niin vaikeustasoltaan kuin dramaattiselta kaareltaankin ja huipentuu hienosti. Sen jälkeen katsellaan taas typerä virne kasvoilla pelin loppuvideota, mutta toisin kuin Portalissa, kokemus ei pääty siihen.

Myös kaksikoille

Yksinpeli on vain puoli tarinaa, sillä Portal 2 sisältää myös kahden pelaajan co-opin. Se toimii PC:llä verkon yli, konsoleilla joko verkossa tai jaetulla ruudulla. En lähde vain PC-versiota pelanneena arpomaan, mikä tavoista on paras, mutta sen sanon, että matkaan kannattaa varata äänikommunikaatioon tarvittavat vempaimet, sillä co-op ei ole mikään vitsi.

Sen pääosassa nähdään P-Body ja Atlas, GLaDOSin vartavasten testaukseen rakentama robottipari. Kaksikon tulisi yhteistuumin ratkoa erityinen co-op-haasterata, jossa on kuusi erilaista kenttäkokonaisuutta. Näistä irtoaa pelattavaa yhteensä noin viideksi tai kuudeksi tunniksi. Tämä toki riippuu kaksikon yhteistyön sujuvuudesta. Minulla ja tieteisystävälläni ei ollut suurempia ongelmia, jolloin kokemus kesti sen viisi ja puoli tuntia.

Co-op tuo tietenkin mukanaan uudenlaista pelattavuutta. Kaikki yksinpelin elementit löytyvät siitäkin, mutta nyt monin verroin monimutkaisempina. Molemmilla roboteilla on oma portal-pyssynsä ja molemmat pystyvät käyttämään myös kaverinsa portaleita.

Suurin ongelma on tietenkin kommunikaatio, sillä monessa tehtävässä parivaljakon pitää harrastaa melkoista ninjailua, jossa portaleiden tarkka sijoittelu on hyvin tärkeää. Tätä varten molemmilla roboteilla on kommunikaatiotyökaluja, joilla voi osoitella paikkoja portaleille, näyttää kaverille huomionarvoisia paikkoja tai vaikka aloittaa kolmen sekunnin lähtölaskennan. Kumpikin voi myös nappia painamalla katsoa kaverinsa silmien läpi, mikä tuleekin myöhemmin tarpeeseen.

Co-opin vaikeustaso on yksinpelin tavoin juuri kohdallaan, mutta jälleen: vain optimitilanteessa. Jos kommunikaatio ei suju ja pelikaveri on joko sinua paljon hitaampi tai nopeampi, kokemus kärsii väistämättä. Mikään New Super Mario Brosin kaltainen ystävyyden ja avioliiton päättäjä co-op ei ole, mutta harmaita hiuksia sillä kyllä saa helpostikin.

Co-opiin liittyy myös eräs pelin parjatuista ominaisuuksista. Portal 2:ssa on nimittäin hattuja. Ja muita kustomointivehkeitä. Ja niitä myyvä kauppa. Kaikki esineet ovat Team Fortress 2:n hattujen tavoin puhtaan kosmeettisia ja niitä jaellaan jollain tavoin myös pelissä tehtyjen saavutusten mukaan. Poru on silti ollut jo melkoinen, sillä jotenkin moisen mahdollisuuden olemassaolokin loukkaa tiettyä pelaajaryhmää, joka myös antaa koko maailman kuulla siitä.

Kolikon kääntöpuolella Valve on antanut ymmärtää, että DLC-maksujen kanssa rahoitetaan pelin jatkuvaa ja laajamittaiseksi suunniteltua DLC-tukea, josta ollaan tiettävästi kaavailtu PC-puolella ilmaista, Left 4 Dead 2:n tyyliin. No, toteutui tämä suunnitelma tai ei, co-op on erinomaisen hauskaa.

Entistä parempi

Mitäpä sitä kiertelemään. Portal 2 on vuoden tähän asti paras peli. Se on haastava, viihdyttävä, paikoitellen koskettava ja erinomaisen hauska. Se on myös mainiosti rytmitetty ja suunniteltu peli, jossa tarjolla on jatkuvasti jotain uutta, mikä pitää mielenkiinnon pelin parissa vielä sen aikaa, että riisit palavat keittiössä taatusti pohjaan.

Ei se toki täydellinen peli ole, mutta pääsee kyllä rehellisesti sanoen kaikilta osa-alueiltaan pahuksen lähelle. Suurin ongelma löytyy siitä, että peli on suunniteltu myös muistirajoitteiset konsolit mielessä. Käytännössä tämä näkyy niin, että peli latailee usein. Käytännössä jokaisen test chamberin jälkeen, eli pahimmillaan minuutin välein. Eihän se peliä tapa, mutta rehellisesti sanoen välillä häiritsee, varsinkin kun lataustauko katkaisee hektisen takaa-ajon tai muuten vain tunnelmallisen tilanteen.

Konsolit peukkuohjaimineen näkyvät myös siinä, että Portal 2:n puzzle-suunnittelua on hieman muutettu. Ykkösosassa monet vaikeimmista puzzleista vaativat salamannopeita reaktioita, kuten vaikka uuden portalin ampumista nopean vapaapudotuksen aikana johonkin uuteen paikkaan. Näitä ei Portal 2:ssa juuri nähdä. Portaleita toki ammutaan liikkeestä, mutta ei niin hektisesti kuin ykkösessä. Eipä se silti peliä kaada, sillä korvaava vaikeustaso on ammennettu älylliseltä puolelta.

Konsoleista puhuttaessa mainitaan myös se, että PlayStation 3 –versio sisältää Steamworks-tuen. Ei siis Steam-verkkokauppaa, mutta sen kuuluisan Steam Layerin kylläkin. Portal 2:n PlayStation 3 –versiota pelatessaan voi siis chattailla PC-pelaajien kanssa ja jopa pelata heidän kanssaan co-opia.

Se on kuitenkin sivuseikka. Portal 2 loistaa puhtaasti pelillisillä ansioillaan ja kirkkaasti loistaakin.

Erinomainen rytmitys, huipputyylikäs audiovisuaalinen ilme, miesmuistiin hauskin ja toimivin pelikäsikirjoitus ja monet muut seikat puoltavat sitä tosiasiaa, että Portal 2 on paitsi vuoden tähän asti paras peli, mielestäni myös Valven kaikkien aikojen paras peli. Se on suuri kehu, mutta uskon, että peli tukee sanojani, olit sitten kuka tahansa. Pelaa Portal 2:ta, olet sen itsellesi velkaa.

Toinen mielipide

Portal on peli, jonka jatko-osan kehittäminen ei ole ollut aivan yksinkertainen suoritus. Muutaman tunnin kokemus otti innovatiivisesta pelimekaniikastaan käytännössä kaiken irti. Toki puzzleja voi kehittää aina lisää, mutta pelkkä kokoelma uusia pulmia ei olisi millään riittänyt oikeuttamaan täysimittaista jatko-osaa.

Onneksi Valvella riittää niin kunnianhimoa kuin ammattitaitoakin. Portal 2 ottaa kaiken sen, mikä ensimmäisessä Portalissa oli hyvää ja lisää pakettiin vähintään puolet uutta. Enemmän ratkottavaa, enemmän puzzlemekaniikkoja ja enemmän huumoria. Pienimuotoinen kokeilu on kasvanut oikeaksi peliksi.

Käsikirjoitus naurattaa, jatkuvasti, mutta se ei yksinään riittäisi. Tarinassa on syvyyttä. Hahmot kehittyvät kiinnostavalla tavalla, käänteitä ja yllätyksiä riittää ja rooleja sekoitetaan luovasti. Ääninäyttely on täysosuma ja koominen ajoitus osuu napakymppiin. Jos GLaDOS oli päässyt unohtumaan, tämän jälkeen siitä ei ole vaaraa pariin vuoteen.

Uudet puzzle-elementit tuovat juuri sopivasti vaihtelua tuttuun pelikokemukseen. Niitä ei ylikäytetä, vaan pelaaja jätetään sopivan nälkäiseksi. Portal 2 on kuin sopivan tiukaksi mitoitettu musiikki-CD. Läpipeluun jälkeen tekisi mieli aloittaa leikki heti uudestaan.

Jos yksinpeli on rytmityksen ja käsikirjoituksen juhlaa, tiivistyy kaksinpelissä puolestaan kaikki se, mikä Portalin puzzleissa on parasta. Kunhan pelikaveri on vain mieluisa, muodostuu ongelmanratkonnasta pian riemukasta yhdessä keksimisen juhlaa. Jos epäonnistumisiin osaa suhtautua huumorilla, ei hankalinkaan pulma turhauta. Kaksinpelin potentiaali on huima eikä sitä ehditä muutaman tunnin aikana kuin raapaisemaan. Ladattavalle lisäsisällölle riittää tilausta, tätä herkkua on saatava lisää.

Portal 2 on alkuvuoden paras peli ja samalla lähes täydellinen jatko-osa. Enemmän, kauniimpaa, hauskempaa ja hiotumpaa ilman, että alkuperäisen teoksen henki kärsisi. Peli, jota pelatessa tulee hyvälle tuulelle ja joka myös jättää hymyn huulille. Ei voi kuin yhtyä mestari Lehtosen arvostelun loppusanoihin. Jokainen pelaamista rakastava on itselleen velkaa Portal 2:n verran. Tätä on kannattanut odottaa.

Juho Anttila

Lisää aiheesta

Half-Life 2: The Orange Box (PC, PS3, 360)

Portal on erikoinen ensimmäisen persoonan pulmanratkontapeli, jossa luodaan portaaleja kahden eri paikan välillä. Portaalivehkeellä aukko viereiseen seinään ja aukko toiseen kerrokseen, jonne ei pysty muuten kapuamaan. Kävely portaaliin ja pim, ilmestyt tasanteelle.