Qvadriga (PC)

27.06.2014 18:00 | Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Turnopia
Julkaisija: Matrix Games / Slitherine
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 1,6 MHz prosessori, 2 Gt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa + alv
Pelin kotisivu: Qvadriga
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

 

Kilpa-ajaminen on ollut aina yksi ihmisten suosikkiharrastuksista, olkoonkin penkkisellaisista. Tänään päristellään kilpaa niin rallipoluilla kuin F1-autoilla, mutta eipä ravejakaan, esteratsastusta ja muita heppalajeja pidä unohtaa. Saati sitten niitä muinaisempia ja uljaimpia kilpa-ajolajeja.

Matrix Gamesin historiallinen kilpa-ajostrategia Qvadriga matkustaa ajassa taaksepäin ihmiskunnan historian hienoimpien kilpa-ajolajien keskelle. Nimittäin Rooman valtakunnan aikakauteen, nelivaljakkokisojen maailmaan.

Qvadriga yhdistää oivallisesti useita eri asioita. Se on kiva heppapeli, kiinnostava kilpa-ajelu ja kevyt manageristrategia. Pelaaja on hevosvaljakkotallin omistaja, joka ostaa talliinsa heppakuljettajia, vaunuja ja hevosia, vekslaa puljunsa budjettia sekä kaiken muun vetovastuun lisäksi ohjastaa valjakoita kilparadoilla. Ratoja on pitkin Rooman valtakunnan aluetta, aina Hispaniasta Syyriaan ja Britanniasta Pohjois-Afrikkaan, itse Italian niemimaatakaan unohtamatta.

Meikäpojan hispanialainen kilpatalli. Kolme heppaa, kuskia ja kärryä valmiina koitoksiin. Grendel ja Cosmo ovat jo voittaneet neljä kertaa!

Paikallisen kaupungin ja valtakunnan kisasankareita.

 

Yhdistelmä on kerrassaan mainio ja vetävä. Peli on loppumetreillä hyvin yksinkertainen, eikä pelaajalle ole varsinaisella managerointipuolella paljoakaan puuhasteltavaa. Sitä vain ostellaan ja myydään kuskeja, valjakkoja ja heposia rahavarojen riittäessä, vaihdetaan niitä tilaisuuden tullen paremmiksi ja vähän romurallimaisemman kisan jälkeen sekä korjataan polleja ja kuskeja että kunnostetaan kärryjä. Tietenkin rahavarojen riittäessä.

Tähän maailmanaikaan jokainen kisa oli tosin romurallia. Valjakkokisoissa kun käytettiin sekä ”oho, sori” -tyyppistä että täysin tahallista ja ilkeämielistäkin väkivaltaa. Niin vastavaljakoiden kuljettajiin että hevosiin. Puiset vaunut myös ottivat helpohkosti damaa, etenkin kaarteissa. Kilpailut olivatkin katsojien mieliksi usein raakoja, vauhdikkaita, näyttäviä ja väkivaltaisia. Ohjastajienkaan kuolemat eivät olleet millään tapaa harvinaisia. Kaikki tämä löyty pelistäkin.

 

 

Radoissa on eronsa. Imperiumin syrjäkylillä radat ovat pieniä ja ahtaita, kuskejakaan ei ole välttämättä montaa. Suurimmilla stadioneilla radalle sinkoutuu toistakymmentä nelivaljakkoa, jotka kamppailevat tiukasti asemastaan, kun radan ulkopuolelle asetetulta lähtöviivalta puserrutaan kapeammalle kilparadalle.

 

Parhaimmillaan Qvadriga on vuoropohjaisena strategiana kampanjassa, jossa hepotallia johdetaan kisasta toiseen. Kun lähtökumahdus kajahtaa, valjakot kiitävät lähtöruuduistaan radalle ja pelaaja aloittaa kolmen kierroksen mittaisen taktikoinnin. Sisärata on vaarallinen ratojen jyrkissä 180 asteen kaarteissa, ulkorata on taas hitain. Keskellä olisi hyvä kompromissi, mutta silloin joutuu helpoimmin muiden pommituksen kohteeksi. Haastetta piisaakin – kiihdytä, jarruta, vaihda ratoja, piiskaa vastustajan kuskilta taju kankaalle, varo heidän hyökkäyksiään. Kestävätkö hevoset piiskaa toiseksi viimeisellä suoralla vai säästänkö viimeisen kirin vasta loppusuoralle? Entä vaunut? Kaksi neljästä hevosista on jo vaipunut keltaiselle, vaunujen oikea rengas lonksaa punaisella ja takaa tulee viereisellä radalla pirun kovaa kunnon sotavaljakko, jonka yksi tönäisy riittää tappamaan reunahevoseni. Eikä karkuunkaan uskalla yrittää, sillä piiskaus saattaa teilata paskalla tuurilla heikoimman hevosen, kiihdytys irroittaa heikon pyörän tai edessä häämöttävä mutka hajottaa vaunut atomeiksi.

 

Tiukka kurvi. Ruskea väri varoittaa, että tässä kohtaa mennään näillä määräyksillä vähän turhan lujaa. Varsinaista vaaraa ei kuitenkaan ole, kärryt tuskin hajoavat. Tosin vauhti saattaa painaa valjakon ulommalle radalle. Kärryn edessä näkyvät erilaiset komennot, joita voi valjakolleen antaa.

Rankkaa kyytiä. Mutkassa kolmosradalla kahdet hajonneet vaunut, sen jälkeen nelosradalla vielä yhdet. Edessä yksi kuski raahautuu valjakkonsa perässä, veri vain pärskyy.

Täyttä kyytiä!

 

Pitkällä tähtäimellä Qvadriga ei tosin tarjoa paljoakaan vaihtelua. Tarjonnan kokee pääpiirteittäin jo parissa illassa, mutta hevosurheilusta ja hepomanageroinnista tykkäävä voi kuitenkin pidentää pelikokemustaan jonkin verran kokeilemalla eri liittoumien värejä. Sisällön nopeasta ehtymisestä huolimatta tästä jotenkin vain tykkää, sillä kevytstrateginen näkemys antiikin Rooman hevoskilpailuista tyydyttää sekä historiaharrastajan, strategistin että kilpa-ajajan vaistoja, kaikkia kevyesti yhtaikaa. Kilpailu, pari silloin tällöin viihdyttää mukavasti rassaavamman tekemisen lomassa.

Pelaamisen lomassa kannattaa tosin lukea aiheesta laajemminkin, sillä yksinkertaisen, lähes shareware-pelitasoisen visuaalisen toteutuksen täytteeksi kannattaa ladata reippaasti mielikuvituksen rakentamia värikuvia. Myös klassikoiden klassikko, Ben-Hur, kantsii katsoa!

 

Aiheeseen liittyen, kannattaa myös lukaista juttua näistä kahdesta vastaavasta peliklassikosta:

Circus Maximus – lautapeli, 1979: http://boardgamegeek.com/boardgame/244/circus-maximus

Circus Maximus – PC, 1984: http://www.myabandonware.com/game/computer-circus-maximus-3o

 

Lisää aiheesta

Hevoset – Riesa vai resurssi

Lataa tästä ilmainen hevospeli!

Minecraftin tekijä julkaisi pelin hevosesta

My Riding Stables 3D (3DS)