Rainbow Six Vegas (PC, PS3, Xbox 360)
Parin vaisumman pelin jälkeen Rainbow Six -peleissä on taas tekemisen meininkiä, ainakin jos sarjan uusin osa on merkki tulevasta. Rainbow Six Vegas on uusi alku niin Rainbow-tiimille kuin pelillekin.
Poissa on Ding Chavez, kevyt räiskintämeininki ja moni muu konsolisateenkaarten tavaramerkeistä. Tilalla on peli, joka lainailee vapaamielisesti aineksia Ghost Reconista, Gears of Warista ja monesta muustakin pelistä. Kokonaisuus toimii: Rainbow Six maistuu ensi kertaa moneen vuoteen.
Pelin huonompiin ideoihin kuuluu uusi, juonellinen alku. Peli keskittyy tuoreen Rainbow-ryhmänjohtajan ympärille. Alun lyhyt harjoituskampanja esittelee pelihahmon Traagisen Taustan. Pahamaineinen terroristijärjestö kaappaa hänen tiimikaverinsa ja jättää pelaajan nuolemaan haavojaan. Niistä jätkistä ei varmaan kuullakaan enää mitään…
Draaman ohessa pelaajalle opetetaan myös taistelun alkeet. Pelityyliltään Rainbow Six Vegas on kovin Ghost Recon: Advanced Warfighter -tyylinen, mutta suoja näyttelee vielä tärkeämpää osaa. Tätä tukemassa on uusi suojautumisnappi, joka löytyy ohjaimen vasemmasta olkapäästä.
Suojan lähellä nappi nykäistään pohjaan ja pelaaja syöksyy vasten edessä olevaa estettä. Kun napista päästää irti, pelaaja ponnahtaa jalkeilleen. Siihen saakka suojan takana voi liikkua matalana, pomppien esiin ampumaan Vapauden ja Omenapiirakan vihollisia kun nämä vähiten odottavat sitä. Itse pidän tätä mallia huomattavasti toimivampana kuin esimerkiksi Gears of Warin seiniin, tuoleihin ja kuolleisiin rottiin takertuvaa suojautumisnäppäintä.
Toinen ohjauspuolen tärkeä ominaisuus on niin kutsuttu kontekstipohjainen komentonäppäin. Jos kursori osoittaa vaikka suljettua ovea, napin näpäytys komentaa ryhmän vyörytysmuodostelmaan oven ympärille. Tikkaita osoitettaessa se komentaa pojat käyttämään niitä. Oven lähettyviltä nappulalla voi esimerkiksi kurkkia sen alta tähystimellä.
Kokonaisuutena uudistettu ohjaussysteemi toimii vielä Ghost Reconiakin paremmin, mikä on sinänsä jo saavutus.
Viva Las Vegas
Kuten nokkelimmat ovat nimestä päätelleet, peli sijoittuu alun harjoitustehtäviä lukuunottamatta pelkästään Las Vegasiin. Terroristit, pankkiryöstäjät ja muut yhteiskunnan syöpäläiset iskevät kaupungin komeisiin kasinoihin ja Rainbow-tiimi pääsee toimittamaan ihmisRAIDin virkaa.
Kasinot ovat erinomainen ympäristö terroristijahdille, sillä niiden villisti vaihtelevan sisustustyylin ansiosta kentät eroavat radikaalisti toisistaan. Tätä tukee myös hyvä tehtäväsuunnittelu. Joskus tullaan rynnäköllä kopterien ja vaijerien avulla kattoa ja seiniä pitkin alas, toisella kerralla taas hiivitään hiljaa palavien autoromujen läpi kohti terroristien hallussa olevaa hotellia.
Taistelu on nopeaa, aggressiivista ja tappavaa. Kumpikin puoli liikkuu nopeasti suojasta toiseen pyrkien pääsemään vastapuolen sivustaan. Kun terroristit väistämättä onnistuvat tässä ensin ja vahinkoa tulee, peli ei suinkaan ole ohi. Pelaajan oma kestävyys toimii kuin Halossa tai Gears of Warissa konsanaan. Lyhyt hengähdystauko suojassa palauttaa kestot täysiin. Tiimikavereitakin voi herätellä adrenaliinipiikkien avulla.
Ratkaisu on toki epärealistinen, mutta pelattavuuden kannalta täyttä juhlaa. Vaihtoehtona olisi nimittäin turhauttava uudelleenyritys, kun esimerkiksi peliautomaattien välistä paljastuu tappava terroristien väijytys. Vaikeustaso on muutenkin kova, eikä peliä läpäistä puolivaloilla äheltämällä. Hetkittäin vaikeustaso tuntuu turhankin kovalta, kun kerran toisensa jälkeen salapaikassa kykkivä tero napauttaa pelaajaa ohimoon ja edellinen pikalatauspaikka on kymmenen minuutin päässä.
Hyvää yksinpelikampanjaa tukee mahdollisuus pelata peliä kaverin kanssa, joko jaetulla ruudulla tai Xbox Liven kautta. Gearsin tapaan tämä on se paras tapa kokea Las Vegasin ihmeet. Kärsimättömille on myös pikatoimintaa, jossa pelaaja valitsee yhden pelin useista kentistä ja aseistuksensa. Tämän jälkeen edessä on täyttä toimintaa satunnaisesti sijoiteltuja tekoälyn vastustajia vastaan.
Terävää menoa
Teknisesti Rainbow Sixin viehätysvoima riippuu käytössä olevasta laitteistosta. Perustelkkarilla peli on jostain syystä ihmeen vaisun näköinen. Ilmiö johtunee siitä, etteivät tarkimmat yksityiskohdat erotu kovinkaan kauas. Teräväpiirtotelkkarissa bumpmapit ja tekstuurit pääsevät oikeuksiinsa ja peli on häikäisevän kaunis.
Hienot valoefektit, realistinen savu, lämpöväreily ja muut tehokkaan raudan mahdollistamat silmäkarkit ovat komeita, mutta tarjoavat myös taktisia mahdollisuuksia ja haasteita. Onko peliautomaattien joukossa häilyvä liike vain heijastus katon peilipallosta vai MP5:n tähtäimen kimallus? Liikkuuko varjoissa joku vai kuvittelenko vain? Ja kuka piru heitti tänne savukranaatin, eihän täällä näe mitään! Tunnelmaa siis piisaa.
Kokonaisuutena Rainbow Six Vegas on yksi vuoden mustista hevosista. Tällaisen termin käyttäminen tunnetun pelisarjan uusimmasta osasta voi tuntua oudolta, mutta kauniisti sanottuna umpisurkean edellisosan jälkeen en ainakaan itse odottanut Rainbow Sixin konsoliversioilta enää mitään. Paketista paljastui tunnelmallinen ja miellyttävä pelikokemus, jollaisia kokisi mielellään lisääkin. Toivottavasti lupailtu ladattava sisältö on yhtä laajaa kuin väitetään, tämän Vegasin loman ei nimittäin haluaisi loppuvan heti.
Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PSP, PlayStation 3, Xbox 360, pc
Pelaajia: 1-16 (Xbox Live)
Pelin kotisivu: http://rainbowsixgame.uk.ubi.com/vegas/
