Randal’s Monday (Mac, PC)

07.12.2014 14:00 Pekka Leinonen

Tekijä: Nexus Game Studios
Julkaisija: Daedalic Entertainment
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2.2 Ghz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 8.5 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 23 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.randalsmonday.com/thegame/
Arvostelija: Pekka Leinonen

En olisi uskonut, mutta Espanjasta näemmä tulee muutakin hyvää viihdettä kuin Serranon perhe. Randal’s Monday on naurettava paluu yhdeksänkymmentäluvun seikkailupelikulta-aikoihin modernilla säväyksellä.

On yleinen stereotypia, että maanantai on päivistä pahin. Voin allekirjoittaa sen aikoina, jolloin olin vielä koulussa tai töissä. Viikonloppu saattoi venähtää pitkäksi ja maanantai ei tuntunut loppuvan koskaan. Pelintekijät ovat varmaan kokeneet saman ilmiön, sillä Randalin maanantai ei lopu koskaan. Kirjaimellisesti.

Tervetuloa Hämärän rajamaille

Interplaylla oli joskus tunnuslauseenaan ”pelaajilta pelaajille.” Nexus Game Studios mainostaa tuotettaan samalla periaatteella, ainakin epäsuorasti. Ehkä kuvaavampi olisi termi nörteiltä nörteille, sillä Randal’s Monday on pelkkä vitsi. Mutta sellainen, jolle oikeasti nauraa selvänäkin, eikä vain yritä teeskennellä miellyttääkseen kaveria, joka saattaisi tintata ellei reaktiota synny kerrottuaan sössöttävän vitsinsä kossupullon jälkeen. Pelin huumori kiteytyy siinä, että kaikki on lainattua. Kaikki on referenssiä nörttikulttuuriin. Aina sarjakuvista, elokuvista, peleistä ja piruties mistä. En ole aivan varma miten kaukaa huumoria on revitty, joten asetan rajaksi 50-luvun lopun, jolloin Twilight Zone ilmestyi töllöön Rod Serlingin juontamana. Ja mainosti Chesterfieldiä.

Juoni on lyhykäisyydessään tämä. Randal ryyppää ainoiden kahden ystävänsä kanssa jälleen kerran kantapaikassaan sunnuntaina, reipas alkoholin ystävä kun on. Kesken illan tulivuori-Matti lähtee harjoittamaan spontaania elimistön puhdistusta kujalla. Hyvänä ystävänä Randal tietysti lähtee piristämään huonovointista miestä. Hoiperrellessaan takaisin kuppilaan Matti pudottaa lompakkonsa, jonka Randal tietenkin poimii sen palauttaakseen, parantumaton kleptomaanikko kun on. Loppuilta on tuhkaa ja sumua. Aamulla lompakosta löytyy sormus, jonka Masa aikoi antaa kihlatulleen. Ei ollut niin hyvä idea pölliä. Kyseessä kun on kirottu Se yksi sormus, jonka haltiaa kohtaa valtava kirous. Nimittäin se, että omistaja särkee aika-avaruusjatkumon ja joutuu elämään krapulamaanantain aina vain ja uudestaan. Kirous on luonnollisesti poistettava ja vain sormus siihen kykenee. Vaan kehno kun senkin Randal myy pois, huono ystävä ja idiootti kun on.

Klaatu barada nikto

Pelin on jaettu seitsemään episodiin eli maanantaihin. Ratkottuaan päivän pähkinän herätään tietyin varauksin uuteen päivään, eli siihen samaan maanantaihin, joka on kuitenkin muuttunut protagonistin tekemisten perusteella, useimmiten mitä absurdeimmilla tavoilla. Ensimmäiset viisi episodia pyöritään samoilla kulmilla, mutta silti meno pysyy tuoreena, koska ikinä ei voinut tietää miten miljööt ja persoonat olivat muuttuneet Randalin sekoilun johdosta, sosiopaatti kun on ja elää ilman aivoja. Vasta kahdessa viimeisessä episodissa lyödäänkin jo vaihteeksi kakkosta.

Kun mainitsin pelin olevan paluu seikkailupelien kulta-aikaan, niin kyseessä ei voi olla kuin perinteinen osoita ja kokeile -tyylinen luomus, jossa ongelmat koostuvat pelkästään kaiken yhdistelemisestä kaikkeen. Ja sitä tässä pelissä joutuukin tekemään. Jotkin ongelmat tuntuvat olevan kaiken järjen tuolla puolen, ja sitten kun jotain vahingossa ratkaisee miettii että mitä? Logiikka kulkee samoilla linjoilla Monkey Island kakkosen kanssa, jossa apina on jakoavain. Hetken rauhoituttuaan tajuaa, että pirulainen, tämähän oli oikeastaan täysin järkeenkäypää.

Kaiken kokeileminen joka luojan kohteeseen voi turhauttaa, koska tavaraa kertyy inventaarioon kuin juopon kämpälle tyhjiä pulloja. Jos poimii esineen ensimmäisessä osassa, voi olla että sille on tarvetta vasta kolmen jakson jälkeen.

Pelistä löytyy myös suora läpipeluuohje jos jää jumittamaan kuin puliukko puistonpenkille. Yhden kerran jouduin turvautumaan toimintoon, koska olin pari tuntia tuloksetta pyörinyt samoja paikkoja. Oli jäänyt lieviä traumoja Broken Sword 2:n ja A Vampyre Storyn totaalisista pelinpysäyttäjistä. Ei ollut bugi vaan puuhöylä.

Are you talking to me?

Audiovisuaalinen puoli on toteutettu mainiosti. Ääninäyttelijöinä on tunnettuja nimiä, joita en tunne. Roolinsa he vetävät hyvin. En oikeastaan muista pelanneeni pitkään aikaan seikkailua, jossa on mukava kuunnella hahmojen höpötystä. Oikeastaan sitä on pakko kuunnella, koska muuten vitsit jäävät väliin (eli koko pelin viehätys) ja ratkaisevat vihjeet, jotka sanotaan tasan yhden kerran sivumennen lauseessa. Musiikeista ei jäänyt mitään mieleen. Hyvässä eikä pahassa.

Visuaalinen tyyli ei jää yhtään huonommaksi. 2D-piirrosmaailma on perhanan hieno ja animaatiot poikkeuksellisen yksityiskohtaisia seikkailupeliksi nykypäivänä.

Kaiken kaikkiaan Randal’s Monday on viihdyttävä teos. Klassisia ongelmia, rutkasti huumoria ja toimiva pelattavuus. Povasin ennakossa pelistä ehkäpä vuoden hauskinta tekelettä. Minun aikajanallani se asettuu aika lähelle Tex Murphyn uutta seikkailua.

Varoituksen sana: peli on aika turha hankinta, jos viimeisen kolmenkymmenen vuoden maineikkaimmat seikkailupelit, elokuvat tai sarjakuvat eivät ole tuttuja. Kuka sitä sisäpiirin vitseille oikeasti nauraisi. No, ehkä yksi tuttuni, joka tosin on aina niin kännissä kantabaarissa, ettei huomaa vaikka olisi Rapala otsassa.