Rift (PC)

12.03.2011 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Trion Worlds
Julkaisija: Trion Worlds
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, 2,0GHz tuplaydinprosessori, 2Gt keskusmuistia, GeForce 5900 tai uudempi näytönohjain
Pelaajia: tuhansia
Muuta: kuukausimaksullinen
Pelin kotisivu:riftgame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Monissa roolipeleissä pelaajat ovat valittua kansaa, joiden kohtalona on pelastaa maailma suurelta ja muinaiselta pahalta, joka yrittää puskea läpi meidän maailmaamme. Ja sitten peli loppuu. Mutta ei Riftissä.

Riftissä, tuoreessa suuren budjetin MMO:ssa, se kohtalon päivä tuli ja meni. Ja sankarit hävisivät. Maailmasta ei ole jäljellä kuin muisto, joten mikäs muu auttaisi kuin aikamatka menneisyyteen? Ei ehkä sitä perinteisintä örkit vs ihmiset –kamaa, mutta toisaalta Rift rikkoo muutenkin perinteitä molemmin käsin.

Ei kuitenkaan ihan kaikkialla, sillä jokaista uudenlaista ja rajoja rikkovaa suunnitteluratkaisua kohti Riftistä löytyy puoli tusinaa juttua, jotka on pöllitty suunnilleen sellaisenaan World of Warcraftista. Ja mikäs siinä pölliessä. Jos aikoo jotakuta kopioida, niin mielellään sitä kaveria, joka tienaa kuukaudessa satoja miljoonia.

Ennen kuin joku kakkii housuunsa puhtaasta järkytyksestä, pidän itse tätä puhtaasti hyvänä asiana. World of Warcraft on toimiva peli, eikä ole mitään järkeä lähteä rikkomaan muottia vain sen takia, että muutama nettiänkyrä voi tatti ojossa pelata peliä, joka nyt ei todellakaan ole se koko kansan peli. Ehei, sopiva sekoitus tuttua ja uutta, siinä avain onneen.

Uhmaa täynnä

Heti alkuun pieni disclaimer. En ole pelannut Riftiä puhki. Pelailin peliä Guardianien riveissä sinne lähemmäs 20. tasoa betassa ja olen nyt tahkonnut peliä Defiantien riveillä reippaasti enemmän. Matkaa 50. tasolle siis on vielä hieman. Kolmen viikon aktiivisen julkaisuversion pelaamisen jälkeen katson kuitenkin olevani jo pätevä kirjoittamaan pelistä, sillä ei tässä vaiheessa voi oikein tapahtua enää mitään niin dramaattista, että peli muuttuisi kelvottomaksi — varsinkaan kun 50. tason saavuttaneilla nolife-kavereilla ei ole endgamesta pahaa sanottavaa.

Sillä aikaa kun innokkaimmat jo virittelevät vihaisia palautteitaan, puhutaanpa hetki pelin perusteista. Rift on siis todellakin fantasia-MMO, mutta ei sieltä tavallisimmasta päästä. Vastakkain ovat Guardianit ja Defiantit, joista ensimmäiset uskovat olevansa maailman jumalten suosiossa – he ovat siis omasta mielestään ne kirkasotsaiset hyvikset – ja toiset taas tietävät, että mitään jumalia ei edes ole. He uskovat teknologiaan ja loogiseen ajatteluun, joiden avulla he myös haluavat pelastaa maailman. Kumpi on oikeassa? Ei oikeastaan kumpikaan.

Valitsi sitten kumman tahansa, pelin fokuksena on aika, jolloin maailman kohtaloa ratkotaan. Defiantit matkaavat sinne ajassa taaksepäin maailmasta, jossa pahuus on jo voittanut, eikä jäljellä ole kuin raunioita. Raunioiden keskellä suoritetaan kuitenkin kunnianhimoinen projekti, jonka seurauksena tehdään muutama yli-inhimillinen soturi ja lähetetään nämä pysäyttämään Regulousta, pelin pääpahista. Guardianit lähestyvät tilannetta menneisyydestä saatuaan vision tulevasta.

Kyllähän sen arvaa, mitä tapahtuu, kun kaksi porukkaa kohtaa. Paljon questausta, luolasto-ajelua, PVP:tä ja muita modernin MMO:n peruselementtejä. Mutta ennen kuin pelaaja pääsee sinne asti, hänet hämmästytetään jo täysin.

Parantava PVP-tankki

Riftin erikoisin ominaisuus on se, että pelissä ei ole kiinteitä hahmoluokkia. Pelin aloittessaan pelaaja valitsee yhden neljästä roolista: warrior, rogue, cleric tai mage. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että World of Warcraftia vertauksena käyttääkseni pelaaja ei tekisi paladinia, vaan geneerisen warriorin. Ja tämän jälkeen hän saisi valita vapaasti kolme talent-puutaan warriorin, paladinin ja death knightin valikoimista.

Kuulostaako hämärältä? Sitä se myös on. Kullakin pelaajalla voi olla myös useita rooleja, eli aivan itsenäisiä talent-puu-kokoelmia. Näin PVP:ssä selkään puukotteleva kelmi muuttuu hetkessä tiimipelaajaksi, joka parantaa luuttua vinguttamalla kavereitaan ja räjäyttelee miinoja ja kranaatteja vihollistensa keskellä. Näin myös oikeasti tapahtuu.

Sieluina tunnetut talent-puut antavat kehitystiimille ja tietenkin myös pelaajille valtavasti varaa kikkailla. Hahmonsa voi kustomoida käytännössä täysin vapaasti omaan tyyliinsä sopivaksi, sillä eri puut tukevat kivasti toisiaan ja rohkeasti kokeilemalla voi saada aikaan täysin rikkinäisiä – joko hyvällä tai huonolla tavalla – kombinaatioita.

Jotta homma ei menisi ihan läskiksi, kehitystiimi on tehnyt toisenkin hyvän idean. Kukin talent-puu tuo mukanaan pari perustason ominaisuutta, yleensä jonkun pienen buffin ja pari hyökkäystä. Kaikki muu avataan sijoittelemalla pisteitä puihin.

Kun olet kilauttanut paladin-tankkipuuhun 20 pistettä, saat kyvyn parantaa itsesi täysin kerran 10 minuutissa. Pisteitä jaetaan siihen tahtiin, että käytännössä 50. tason saavuttaessaan pelaaja on ottanut suunnilleen kaiken tärkeän yhdestä puusta ja suuren osan myös toisesta. Eli vähän kuin WoWissa konsanaan.

Näin tiimi ei ole joutunut murehtimaan tilannetta, jossa pelaaja lyö kuin höyryjuna ja kestää vahinkoa kuin panssarivaunu. Mikä onkin hyvä, sillä pelin tasapainottaminen lienee jo nyt täysi painajainen. PVP onkin mielenkiintoista puuhaa, kun muutamat hahmokombinaatiot kaatavat kansaa niittokoneen lailla toisten ollessa täysin hyödyttömiä.

PVP itsessään toimii hyvin pitkälti samalla tavalla kuin World of Warcraftissa. Tarjolla on niin world PVP:tä kuin battlegroundejakin. World PVP on käytännössä sitä, että korkeamman tason pelaajat tappavat sinut aina, saman tason pelaajat tappavat sinut kun käännät selkäsi ja matalamman tason pelaajat nöyristelevät edessäsi.

Battleground-instanssit ovat ihan hauskoja, mutta vielä toistaiseksi hieman tasapainottamattomia. Niistä saa jatkuvasti kokemuspisteitä, mainetta pelin eri tahojen kanssa ja lisäksi pisteitä, joilla voi ostella PVP-varusteita. Ongelma on kuitenkin se, että tällä hetkellä instanssit voittaa se tiimi, jolla on enemmän bardeja. Hauskempaakin voisi olla. Joten pahoitteluni PVP-niiloille. Riftkään ei ole se odottamanne jumalpeli.

Muuten pelistä kyllä löytyykin sitten sisältöä joka lähtöön.

Lonkeroita taivaalla

Riftin PVE-sisältö on runsasta ja pääasiassa laadukasta. Vähän kaikkialta paistaa läpi, että kyseessä on uuden sukupolven MMO, jonka kehitystiimi on paitsi pelannut World of Warcraftia, myös oppinut sen onnistumisista ja virheistä.

Peli on temmoltaan hyvin samanlainen kuin WoWin Cataclysm-lisäosa. Käytännössä yksi tehtävä ohjaa pelaajan tiettyyn pieneen leiriin, josta saa aina mukaansa kourallisen samalle alueelle keskittyviä tehtäviä. Sitten rottaa kaatuu, puskaa revitään maasta ja muinaisia kirjoituksia tulkitaan. Sen jälkeen vuorossa on palautus ja uusi rypäs tehtäviä, tai siirtymä seuraavalle alueelle. Minä tykkäsin tästä tyylistä kovasti, sillä se pitää kokemuksen kiinteänä ja antaa kehitystiimille tilaisuuden kertoa paljon tarinaa, joka on Riftissä ihan hyvää tasoa.

Tehtävien varjopuolena on kuitenkin se, että niistä saa kovin vähän kokemuspisteitä. Kun yhden sian tappamisesta kilahtaa tilille 400 kokemuspistettä ja 10 minuuttia pitkästä questista rapiat 2000, moni on päättänyt jahdata 50. tasoa puhtaasti grindaamalla. On myös todettava, että questien dynaamisuudessa Trion on vielä Blizzardia jäljessä. Siinä missä Cataclysm pyrkii heittelemään joka väliin hauskoja erikoistehtäviä, suurin osa Riftin keikoista on perinteistä ”tapa 10 peikkoa ja kerää niiden korvat” -settiä.

Oma intoni laski jo siinä 25. kokemustason kohdalla ja kun kokemusvaatimukset siinä 30. tason jälkeen vielä nousevat dramaattisesti, touhu tuntuu välillä grindaukselta. Onneksi muutakin tekemistä riittää ja rutiinia voi rikkoa vaikka keräilemällä artifakteja tai pelin muulla PVE-sisällöllä.

Matkan varrelle on ripoteltu runsaasti instansseja, eli erilaisia luolastoja, joita ajetaan läpi viiden pelaajan voimin. Instanssit ovat alusta saakka mielenkiintoisia ja sisältävät paljon hauskoja ja haastavia taisteluita. Vähän turhankin haastavia, sillä jo toisen luolaston pomo on sellainen mötikkä, että kaatamiseen tarvitaan paitsi 100% nappionnistuminen, myös kohtalaisen hyvin varustettu ryhmä.

Peli kaipaisikin kovasti jonkinlaista Deadly Bossmods –tyyppistä addonia, joka varoittaisi, kun pomo vaikka lataa sitä ryhmän wipeävää megahyökkäystään. Mutta ei auta: Rift ei tue addoneja. Minkäänlaisia. Ja se on huono homma, sillä vaikka pelin UI on muuten ihan hyvä, siitä puuttuu pari kovaa ominaisuutta, jotka fanit olisivat modanneet sisään hetkessä.

Toivottavasti ominaisuus lisätään myöhemmin, sillä perinteisesti juuri pelaajat tietävät itse parhaiten, mitkä ominaisuudet pelin vakio-käyttöliittymässä tökkivät ja pystyvät parhaiten ne paikkaamaan. Ja kuten World of Warcraft on osoittanut, tätä kautta myös peli itsessään paranee, kun kehitystiimi toteuttaa itse hyväksi havaittuja modeja osaksi peliään.

Mutta palataanpa PVE-sisältöön. 50. tason saavuttaneita odottaa paitsi pino raideja, myös expert-versiot aiemmista luolastoista. Ne vastaavat suunnilleen WoWin heroic-luolastoja, mutta isojen poikien tarinoiden mukaan vaikeustaso on lähempänä The Burning Crusadea, eli armoton.

Selvästi mielenkiintoisinta antia ovat kuitenkin ne pelin nimeenkin päässeet Riftit, jotka ovat ulottuvuuksien välisiä aukkoja. Niiden kautta maailmaan ryöpsähtää infernaalisen suuri lonkerorypäs, josta pursuaa pihalle kasa vihollisia. Näitä pelaajien pitäisi sitten tiimeinä nirhata. Palkintona jaetaan paitsi loottia, myös ulottuvuuksienvälistä rahaa, jolla voi itse ostella kaupungeista haluamiaan varusteita.

Eikä kyse ole vain yksittäisistä lonkeroaukoista, sillä vähän väliä joku Regulouksen luutnanteista tekee kunnon invaasion johonkin pelin zoneista. Koko paikka tärisee summerien soidessa ja jokainen alueen pelaaja saa ilmoituksen siitä, että vaikkapa kuolleiden valtakunta ja heidän alueensa ovat yhdistymässä. Ja sitten alkaakin koko zonen pelaajien yhteistyötä vaativa rupeama, jossa suljetaan kymmeniä riftejä ja pysäytetään lukemattomia invaasioita kokemustasojen karttuessa. Pahuksen hauskaa!

Eikä siinä vielä kaikki

Arvostelu on tähän saakka ollut sangen positiivinen ja siihen on myös hyvä syy: Rift on viimeisen päälle nappiin tehty peli. Eikä ihme. Trion Worldsin johdossa on New World Computingin ajoista asti roolipelejä duunanneita kavereita, jotka halusivat pelin mahdollisimman pian beta-testaukseen. Ja niinpä Riftiä on hiottu ja hierottu jo vajaan vuoden ajan pelaajien kanssa, myös näiden toiveita kuunnellen.

Tuloksena on pelikokemus, joka on uskomattoman sujuva. WoW-allergikot kilahtanevat taas kun sanon, että olen äärettömän iloinen siitä, että Rift on kopioinut suunnilleen täysin WoWin tuntuman ja temmon. Kykyjen käyttö ja jonotus tapahtuvat prikulleen samalla tavalla kuin WoWissa ja tuloksena on massivimoninpeli, joka ei töki, pätki tai ärsytä. Tämä voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta lukemattomat pelit ovat kaatuneet siihen, että perustason tuntuma ei ole tarpeeksi hyvä.

Viimeistely ja hiominen näkyvät myös siinä, että Rift on täynnä hauskoja yksityiskohtia. Achievementien ja muiden modernien juttujen ohella pelimaailmasta löytyy esimerkiksi niin sanottuja puzzleja. Maailman peräkolkille kätketyt pienet älypelit haastavat pelaajan vaikka järjestelemään kilpiä linnakkeen seinällä. Onnistujat palkitaan epic-tason lootilla ja achievementeilla. Hauskaa puuhaa tämäkin.

Täydellinen peli Riftkään ei toki ole. On syytä huomata, että siinä, missä World of Warcraft pyörii vaikka taskulaskimella, Rift vaatii oikeasti vääntöä konehuoneesta. Vastapainoksi saa sitten hienoa grafiikkaa, mutta moni pelaaja jää varmasti nuolemaan näppejään. Minunkin koneeni on suuremmissa raideissa polvillaan, mikä nakertaa heti peli-iloa ja tekee esimerkiksi suuren skaalan PVP:stä hankalaa puuhaa. Samaten, vaikka kyseessä on todella viimeistelty peli, muutamat osa-alueet paljastavat, että kyseessä on vasta julkaistu MMO.

Lähinnä tämä näkyy käyttöliittymän puutteissa. Pelissä ei ole lainkaan kiltapankkeja, luolastoryhmät pitää kasata käsin keskustelukanavilla huutelemalla, eikä esimerkiksi varusteitaan voi niputtaa setteihin. Tämä on erityisen outoa kun huomioi, että pelaajilla on hyvin nopeasti kaksi tai kolme varustesettiä, joiden välillä vaihdellaan tilanteen mukaan. Niiden roplaaminen käsin ei ole hauskaa puuhaa.

Mutta pitää muistaa, että Rift on tätä kirjoittaessani kolme viikkoa vanha peli. Jos sen nykytilaa verrataan käytännössä mihin tahansa massiivimoninpeliin vastaavana aikana, se pieksee ne puhtaasti. En oikeasti muista, milloin joku MMO on päässyt markkinoille näin sujuvasti ja hyvässä kunnossa.

Tämä on toki keinotekoinen vertailu. Ei kukaan tee valintaa vuoden 2005 World of Warcraftin ja Riftin välillä, joten miten peli pärjää siinä todellisessa taistelussa kukkulan kuningasta vastaan? Pääasiassa hyvin.

Rift on jo nyt oikeastaan ainoa massiivimoninpeli, joka tarjoaa todellisen ja vakavasti otettavan vaihtoehdon World of Warcraftille. Tämä onnistuu, koska peli kopioi World of Warcraftista monia asioita, mutta myös lisää päälle sellaista, mitä Blizzardin pelistä ei vielä löydy.

Painotan sanaa vielä, sillä takaan ja alleviivaan, että Blizzardin päämajassa pelataan tälläkin hetkellä Riftiä lehtiöt kädessä ja mietitään, mitä kaikkea World of Warcraftiin tai Titaniin voidaan siitä kopioida. Imperiumin vastaisku on varmasti tulossa ja tulee olemaan voimakas. Niinpä Trionin poikien pitääkin mahdollisimman pian korjata pelinsä pienet ongelmat: lisää tasapainotusta, puuttuvat UI-hommelit ja tuki modeille. Ja sitten lisää sisältöä, sillä sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Jos tämä tapahtuu, tie on auki taivaaseen saakka. Peli on jo nyt taloudellisesti kuivilla pelkkien myyntiensä ansiosta, joten rahaa kilisee kassaan kivaa tahtia. Jos tämä näkyy pelin ylläpidon ja päivitysten ripeydessä ja tahdissa, Rift voi jäädä massiivimoninpelien taivaalle todellisena hohtavana tähtenä.

Sanon ”jäädä”, sillä sitä se on jo nyt. Olisi väärin kuvitella, että kyseessä on vain World of Warcraft -klooni, sillä runsaista vaikutteista huolimatta peli sisältää myös paljon omia oivalluksia, ideoita ja uudistuksia, jotka tekevät siitä paitsi erinomaisen pelin, myös vihdoin sen kauan odotetun uuden sukupolven MMO:n, joka siirtää genren rajapyykkejä eteenpäin.

Olitpa sitten WoW-veteraani tai peliin leipiintynyt, Rift on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Jos taas et voi sietää WoWin tyylisiä pelejä, tuskin Riftkään mieltäsi muuttaa, mutta se ei ole enää pelin vika.