UUSIMMAT

Robocop (PS2)

27.06.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Vuonna 1987 valkokankaille saapui tarina tulevaisuuden super-poliisista, joka tunnetaan nimellä Robocop. Robottipoliisi oli aiemmin Alex Murphy, joka joutui väijytykseen, jonka yhteydessä hänen ruumiista tehtiin jauhelihaa. Sitkeänä sissinä Murphy kuitenkin selvisi elossa, mutta ruhjottu ruumis korvattiin koneilla. Ensimmäinen Robocop-elokuva olikin suhteellisen hyvä, mutta sen jälkeen taso laski kuin lehmän häntä. Elokuvasarjan kolmas osa oli jo sitä itseään, eikä tasoa pystynyt nostamaan myöskään Robocopin oma TV-sarja. Jonkin aikaa hiljaiseloa viettänyt cyber-poliisi on nyt tehnyt paluun PS2-pelin muodossa, joka sekin tekee tyylipuhtaan mahalaskun.

Pelaaja pääsee leikkimään Robocopia 15 tehtävän mittaisessa kampanjassa, jonka taustatarinana toimii OCP-yhtiön halu tuhota kaikki kyborgit. No, tämähän ei kuitenkaan sovi kyborgimaisesta olemuksestaan huolimatta inhimillisyytensä säilyttäneelle sankarillemme, joka tässä pelissä ampuu ensin ja jättää kysymykset kysymättä. Jo ensimmäisten pelihetkien aikana saa karvaasti kokea, että kyseessä on PS2:n huonoin räiskintäpeli ja yksi konsolin huonoimmista peleistä noin muutenkin.

Heti ensimmäisenä huomio kiinnittyy pelin grafiikkaan ja ruudunpäivitysnopeuteen. Karkeat tekstuurit, rumat hahmomallit ja yleinen laatikkomaisuus muistuttavat meitä alkuperäisen PlayStationin peleistä. On kerrassaan uskomatonta, että näinkin onnettomalta näyttävä peli on saatu vielä nykimään oikein reippaasti. En tiedä mihin pelimoottorin tehneet ohjelmoijat ovat aikaansa käyttäneet, mutta pelimoottorin optimointiin ei aikaa ole varmasti käytetty paria tuntia enempää. Pitää vielä varoittaa, että Robocopin tönkkö kävelytyyli välitetään pelaajalle ruudun iloisena heilumisena puolelta toiselle. Tämä onnistuu aiheuttamaan huonon olon alle puolessa tunnissa. Naapurini tokaisikin osuvasti, että Robocop näyttää jonkinlaiselta krapulasimulaattorilta.

Pelattavuudessakaan ei ole juurikaan kehumista. Kentät ovat lyhyitä ja ainoa haaste on joka puolelle tungettujen vihollislaumojen eliminointi. Pelin monimutkaisimmat puzzlet koostuvat ovien vieressä olevien vipujen vääntelemisestä, joten aivot voi suosiolla lähettää kesälomalle ennen Robocopin kanssa kikkailua. Asevalikoimasta löytyy seitsemän asetta aina siitä leffasta tutusta perustussarista konekivääriin. Räiskinnässä nyt ei varsinaisesti ole mitään kovin erikoista, mutta koska Robocop on kuitenkin poliisi, voi hän myös pidättää vastustajia sen sijaan, että tappaisi kaiken mikä liikkuu. Tosin pidättäminenkin edellyttää kohteen telomista henkihieveriin, joten liipasinsormi on kovilla.

Kentät ovat paitsi lyhyitä, myös kovin ankeita ja tylsiä. Taistelut mm. kaupunkimiljöössä ja viemäriverkoissa kärsivät yksipuolisuudesta. Käytännössä kentät koostuvat yhdestä tiestä, joka on sitten ympäröity taloilla tai muilla ympäristöön sopivilla objekteilla. Mahdollisuudet ylimääräiseen harhailuun ovat vähissä, mutta lähes jokaisesta mahdollisesta raosta esiin pomppivia vihollisia riittääkin sitten riesaksi asti. Serious Samin kaltaisissa pelissä jatkuvat vihollisvirrat toimivat juuri siksi, että homma on vedetty överiksi. Robocop on kuitenkin liian ryppyotsainen, joka johtaa siihen, että jatkuva roiskiminen puuduttaa paatuneimmankin räiskintäfriikin. Tämä siitäkin huolimatta, että pelin ainoa hyvä osa-alue on vihollisten tekoäly. Pahikset osaavat juosta suojiin ja räiskiä sieltä pelin sankarin virkaa toimittavaa metallikasaa.

Kun pelin plussat ja miinukset ynnätään yhteen, saadaan lopputuloksena pitkästi miinusvoittoinen tulos. Robocopin työstäneet henkilöt saavat kyllä katsoa pitkään peiliin. Tekoäly on ehkä ainoa edes jollain tasolla toimiva osa-alue. Muuten tästä pelistä on vaikea löytää mitään hyvää. PlayStation 2:lle on tarjolla kymmeniä räiskintäpelejä, ne kaikki ovat parempia kuin Robocop.

— Mikko Matilainen