Sam & Max Episode 101: Culture Shock (PC)

20.12.2006 12:00 Jukka O. Kauppinen

Videopelien historian rajuimman ja pahasuisimman etsiväkaksikon paluuta on odotettu iät ja ajat. Hyvinkin parin pelaajasukupolven ajan. Vuonna 1993 ilmestynyttä Sam & Max Hit the Road -seikkailua pidetään yhä eräänä kaikkien aikojen parhaista seikkailusta, ehkä jopa kaikista peleistä. Mutta jatkoa sille ei vain ole kuulunut.

Tarvittiin ison pelitalon omahyväinen päätös, pelaajakansan protestikampanja ja uuden, pienen pelistudion perustaminen, ennen kuin pitkäikäinen toive lopulta toteutui. Sam & Max ovat palanneet!

Jakso kerrallaan

Sam & Maxin seikkailuista nautitaan hieman normaalista poikkeavassa muodossa. Tekijä, Telltale Games, julkaisee pelinsä niin sanotusti jaksoissa, episodeittain. Kyseessä ei ole yksi ainoa peli, vaan pikemminkin kokonainen sarja pelejä, jotka muodostavat perinteisen laajan pelikokonaisuuden useammasta palasesta. Se on kuin katsoisi tv-sarjaa jakso jaksolta televisiosta tai ostaisi sarjan dvd-boksin muodossa.

Perinteiseen malliinhan yhtä peliä tehdään pitkään, hartaasti ja se julkaistaan yhtenä könttinä. Episodimuodossa peli sen sijaan koostuu useasta osasta, jotka julkaistaan yksitellen. Vaikka kukin peli on normaalia lyhyempi, niin ne ilmestyvät tiheämpään tahtiin. Loppujen lopuksi, kaikkien osien ilmestyttyä, pelaajalla on kädessään kokopitkä seikkailupeli, kuitenkin normaalia peliä edullisemmalla hinnalla.

Episodimaisuudesta on hyötyä erityisesti pienille pelitaloille, kuten Telltalelle. Yksittäiset pelit valmistuvat nopeammin ja kädestä suuhun elävä pikkuputiikki saa tuloja muulloinkin kuin ryöpsäyksenä kahden vuoden välein. Etenkin nykyään, kun hyvät seikkailupelit on ahdistettu kaupallisesti sinne kauimmaiseen nurkkaan pelimarkkinoita.

Perusteellista repeilyä

Peliä Culture Shock on aikamoinen epeli. Se on aitoa repeilyä ja hymyilyä, alusta loppuun. Se toimii. Tuntuu hyvältä. Kuulostaa hyvältä. Naurattaa.

13 vuoden odotuksen ja yhden väärän hälytyksen jälkeen Sam & Maxin paluu on legendansa arvoinen. Se on hyvä seikkailupeli, jonka huumori ei suostu pysyttelemään aloillaan. Onhan pelissä vikansa, mutta sen asenne ja huulenheiton tyyli on aivan omaa luokkaansa. Pelistä näkee, että se on luotu yhdessä Sam & Maxin alkuperäisen luojan kanssa.

Peli elää kahden päähenkilön, pähkähullun kanin Maxin ja leppoisan koiran Samin, kautta. Pelaaja ohjaa normaalisti Samia, mutta tilanteesta riippuen myös Max voi aktivoitua joko ohjattavaksi tai osallistua keskusteluun.

Omituisten tilanteiden ja pähkähullujen hahmojen ohella pelin tavaramerkki on kaheli dialogi. Ja komediallinen väkivalta. Etsiväkaksikko päätyy tutkimaan kaupunkia ja tunnettuja tv-hahmoja riivaavaa ongelmaa, ja sitä ratkotaan niin armottoman leuanloukutuksen kuin tarpeellisen ja tarpeettoman väkivallan kautta. Ei niin, että se olisi oikeasti väkivaltaista. Lasten aamutv:n piirretyissäkin on haitallisempaa toimintaa. Mutta se nyt vain kuuluu tämän kaksikon toimenkuvaan.

Ja kuten foorumillakin ZatHraS mainitsi, ”läppä on lähes yhtä sekavaa kuin ennenkin.” Siitä pisteet.

Ihan alkuperäisen pelin päättömälle tasolle ei tässä tosin ehkä ylletä, mutta annetaan se anteeksi näin sarjan ensimmäisessä osassa. Telltalella on vielä hyvin aikaa viilata visiotaan seuraavissa episodeissaan. Kyllä tämäkin on suurta hupia niin sarjan vanhalle ystävälle ja uudelle kokeilijallekin.

Perinteistä seikkailua

Toteutus on perinteinen, vaikka tapahtumat eivät niinkään. Pelaaminen on tutunoloista point’n’click-käyttöliittymällä toteutettua naksuttelua, jossa klikkailee ruudulta esineitä tai hahmoja joiden kanssa tahtoo pelehtiä tai paikkaa johon haluaa hahmonsa tepastelevan. Käyttöliittymä on siinä määrin moderni, että jos esinettä voi käyttää johonkin, sitä joko käytetään tai sitten ei. Käytössä ei ole Sierran tai Lucasin vanhojen seikkailujen tapaan suurta käskyvalikoimaa, joiden toimimisesta ei ole etukäteen mitään takeita. Modernia ja helppoa.

Mikään suuri kaunotar peli ei ole, mutta toimiva kumminkin. Taustat ovat maukkaita ja värikkäitä. Pelihahmojen, etenkin Samin ja Maxin, animaatio ja liikkeet ovat hyviä. Hahmojen pulinat on puhuttu, mutta ruudulle saa halutessaan myös tekstityksen. Äänet ovat yhtaikaa sekä pelin vahvuus että heikkous. Samin, ystävällisen ja järkevästi ajattelevan lurppakorvan, ääninäyttely on täydellistä. Sen sijaan kahjon jänön, Maxin, äänistä tuntuu puuttuvan se äärimmäinen särmä. Hahmo on täydellinen, mutta ääni ei tunnu yhtä railakkaalta ja järjettömältä kuin tv-sarjassa tai aiemmassa pelissä. Liekö mutua vai totta.

Nautinnollinen pelielämys

Culture Shockista oli helppo nauttia. Hahmot, tarina ja tapahtuvat ovat niin ihanan päättömiä. Hyvät ongelmat ja rehellisiä repeilyjä aiheuttavat tilanteet ja sanailut ihastuttavat. Puzzletkin ovat verrattain loogisia. Täysin totaalisen jumiin tuskin kukaan jää, etenkään tänä internetin ja nettivinkkien aikakautena. Valittaa ei voi oikeastaan kuin Telltalen fiksaatioksi iskostuneista välipeleistä, jotka ovat tällä kertaa Samin ja Maxin takaa-ajokohtauksia autoilla, halki vilkkaan kaupungin. Ne ovat helppoja, mutta vähän rassaavia, etenkin jos eräs niihin liittyvä ongelma ei ole vielä avautunut pelaajalle.

Muutoin Culture Shockista ei ole pahaa sanottavaa. Se on hauska, itselleen ja perinnölleen vitsaileva seikkailupeli, joka viihdyttää erinomaisesti. Tosin se on lyhyt, mutta samalla se onkin vasta ensimmäinen kaikkiaan kuudesta uudesta Sam & Max -pelistä. Luvassa on siis vielä paljon pelattavaa.

Kun muistaa, että kaikkien kuuden osan yhteishinta kerralla ostettuna on pienempi kuin minkään kaupasta noukittavan uuden pc-pelin, niin tätä ei voi pitää pelaajien riistämisenäkään.

Sam & Maxin voi tilata julkaisijan verkkokaupasta osoitteesta .www.telltalegames.com. Peliä ei myydä kaupoissa. Demoversion voi ladata julkaisijan sivuilta.

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1
Laitevaatimukset: Pentium 800 MHz, 32 Mt näytönohjain, 512 Mt muistia
Pelin kotisivu: http://www.telltalegames.com/samandmax

Parivaljakon historiaa

Sam & Max tunnetaan ainakin Suomessa parhaimmin videopelihahmoina. Parivaljakko kuitenkin syntyi jo vuonna 1987, sarjakuvasankareiksi. Yhdysvaltalainen Steve Purcell julkaisi tuolloin ensimmäisen Sam & Max –sarjakuva-albumin. Etsiväkaksikon meininki oli alusta lähtien päättömän vauhdikasta ja tuhoisaa.

LucasArtsin vuonna 1993 julkaisema videopeli teki kaksikosta erityisen kuuluisan. Hahmot nähtiinkin myöhemmin cameo-rooleissa monissa LucasArtsin peleissä. Adventures of Sam & Max: Freelance Police oli puolestaan 24-osainen piirretty tv-sarja, jota näytettiin ensimmäisen kerran 1997-1998.

Sarjakuvia tai tv-sarjaa ei ole valitettavasti koskaan käännetty tai esitetty Suomessa.

Entä mikä oli se ”suuren pelitalon omahyväinen päätös”, johon alussa viitattiin? Vuonna 2002 LucasArts ilmoitti tekevänsä uutta Sam & Max -seikkailua, mutta projekti peruttiin yllättäen 2004 alkuvuodesta. Tämä aiheutti pelaajakansassa melkoista sieluntuskaa. Lopputulos oli kuitenkin yllättävä. LucasArtsin pitkän linjan seikkailupelitekijät lähtivät lätkimään, perustivat oman pelitalon ja tässä on tulos.