Secret Saturdays: Beasts of the 5th Sun (PS2, Wii)
Kuka väittikään, etteivät pelit olisi opettavaisia. Enpä tiennyt ennen, mitä kryptozoologia tarkoittaa, enkä sitä, että legendaarisia vielä löytämättömiä eläinlajeja kutsutaan kyseisen pseudotieteenalan piirissä kryptideiksi.
Tämä ihan oikeastikin olemassa oleva ilmiö löytyy The Secret Saturdays -lastensarjan ja nyt myös lisenssipelin taustalta. Mutta jäikö teoksesta käteen muutakin, kuin läjä internetistä kaivettua nippelitietoa?
The Secret Saturdays -sarjaa on päässyt seuraamaan Cartoon Networksiltä, kenellä moinen kanava nyt sattuukaan näkymään. Animaatio pyörii seitsenhenkisen kovin sekalaisen seurakunnan, Saturdaysin perheen, ympärillä. Urheat kryptozoologistit viuhahtelevat ympäri maailmaa mitä eksoottisimmissa ympäristöissä suojelemassa sekä erilaisia kryptideja että koko ihmiskuntaa superroistojen luihuilta juonilta.
Beasts of the 5th Sun seuraa löyhästi sarjan ensimmäisen tuotantokauden juonikuvioita. Paha V.V. Argost uhkaa maailmanlopulla Lauantaisten, käännös se on tämäkin, ollessa ainoa este tiellä tuhoon. Pelaaja ohjaa pääosan aikaa perheen kuopusta, Zak Saturdaytä, mutta valituissa paikoissa pääsee myös muiden jäsenten housuihin.
Kaksi deetä
Lauantaiseikkailu sujuu pääosan aikaa retrohenkisen kaksiulotteisen tasoloikan hengessä. Zak osaa kaikki perustemput tuplahypyistä kielekkeen reunaan tarttumiseen. Käytössä on myös heittokoukku, jonka avulla voi kiikkua katonrajassa Tarzanin lailla. Väkivaltaakaan ei olla unohdettu, ilkeitä sotilaita ja otuksia voi hätistellä kauemmas sauvalla kopistelemalla.
Aina silloin tällöin näkymä vaihtuu hetkeksi kolmiulotteiseksi ja ohjattavakseen saa joko jonkun rotevammista perheenjäsenistä tai aiemmin kukistetun, taistelukykyisen kryptidin. Tarkoituksena näissä osioissa on kukistaa joukko areenalle tulvivia vihollisia.
Zakin kyky käyttää mielenhallintatyökalua toimii pohjana pelin mielenkiintoisimmalle osiolle, harmaita aivosoluja kutitteleville puzzleosioille, joissa pääsee ohjaamaan jotain pelin lukuisista kryptid-otuksista. Eteneminen vaatii kunkin öttimönkiäisen erikoiskykyjen hyväksikäyttöä, välillä pilvisen taivaan välistä paistaa muutama säde mielikuvitukseksikin kutsuttavaa mystistä voimaa.
Harmaa kankeus
Silloin, kun valo pilkahtelee, siitä kannattaa nauttia. The Secret Sunday’s on nimittäin kokonaisuudessaan kovin harmaa ja tylsä paketti. Kenttäsuunnittelu on innotonta ja itseään toistavaa. Samanlaiset hyppelyosiot seuraavat toinen toistaan. Kaikki tämä on tehty useasti ennenkin ja yleensä paljon paremmin.
TV-sarjan tyyliä seuraava piirrosmainen grafiikka maalaa ruudun täyteen tylsiä värejä. Visuaalinen toteutus ei ole niinkään ruma, vaan ennen kaikkea persoonavajaa, puutostautinen. Jos itse sarja on yhtä tylsä, voi vain ihmetellä, miten se on jaksanut edes toiselle tuotantokaudelle saakka.
Vaikeustaso on kaksijakoinen. Eteneminen on helppoa ja kuoleman koittaessa jatkopaikka löytyy yleensä näköetäisyydeltä. Aiemmin mainitut pulmatkaan eivät ole vaativuudeltaan kummoisia, kohderyhmä on selvästi lapset, mihin peilattuna 12 vuoden ikäraja tuntuu liioittelulta.
Haastetta löytyy väärästä paikasta. Kontrollit ovat luvattoman kankeat. Ihan helpot hypyt menevät uusiksi, kun Zak ei suostu tarttumaan kielekkeen reunaan tai loksahteleva nunchuk-tuntuma tössäyttää loikan vajaamittaiseksi. Tympii.
Kankeus korostuu taisteluosioissa. Käytössä on kaksi erilaista hyökkäysnappulaa, mutta sen kummempaa taktisuutta on matseilta turha odottaa. Kömpelö ohjattavuus tekee tappelusta melko sattumanvaraisen oloista napinmäiskettä. Onneksi haaste on minimissä, sillä rähinät ovat jo nyt sen verran kuivaa pelattavaa, ettei uusintayrityksiä jaksaisi sitten millään.
Vain faneille, mutta onko heitä?
Lauantaihyppelyn läpi juoksemiseen kuluu vähänkään pelitaitoiselta korkeintaan pari iltaa. Uudelleenpeluuarvo jää kyseenalaiseksi toiminnan tylsyyden vuoksi. Nykymalliin pilttejä yritetään silti kutitella takaisin pelin pariin salaisuuksilla ja haasteilla.
Jokaisesta kentästä löytyy kymmenen piilotettua otusta, jotka olisi syytä skannata talteen. Tulikärpäshaasteissa tietty reitti pitäisi kiiruhtaa läpi aikarajan puitteissa. Erilaisista kryptideistä kerätä myös tietoja kryptopediaan, josta asiaan vihkiytyneet voivat tavata enemmän tai vähemmän mielenkiintoista nippelitietoa olioiden elintavoista.
Tylsästä on vain paha sorvata hauskaa lisäämällä soppaan lisää haukotuttavaa. Ei Viidennen auringon pedoista irtoa kummoista hupia kuin ehkä sarjan faneille. Näitä ei tällä markkina-alueella liene kovinkaan sankkaa joukkoa. Tasohyppynälkäisten kannattaa opiskella ennemmin vaikka uuden Marion parissa sitä, miten homma oikeasti hoidetaan.
Tekijä: High Voltage Software
Julkaisija: D3 Publisher
Testattu: Wii
Saatavilla: DS, PlayStation 2, PSP, Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.thesecretsaturdaysvideogame.com/
Juho Anttila
Toinen mielipide (DS)
Taannoisessa pelinälässäni ajattelin kokeilla ilokseni myös Secret Saturdaysin DS-versiota. Jospa tämä olisi viihdyttävää taskupelaamista matkalle. Onnekseni pakkasin mukaan myös toisen DS-pelin. Saturdaysin taskuversion sivusta kuvattu tasoloikka oli jotain niin määräämättömän tylsää, että se kyllästytti jo parissa minuutissa ja vihastutti viidessä. Velvollisuudentunnon pakottamana onnistuin pelaamaan sitä jopa puolen tuntia, ennen kuin teoksen surkeus muuttui kestämättömäksi.
Tai ehkä kyse ei ollut ihan surkeudesta, vaan pikemminkin kaiken maun ja värin puuttumisesta. Se vain ei jaksanut kiinnostaa. Ehkä pienimmät, tv-sarjaan vihkiytyneet pelaajat saisivat enemmän irti.
Ja jos DS-version taso oli mitenkään verrannollinen Wii-painokseen, en käsitä sitäkään miten Juho sai pakotettua itsestään noinkin paljon tekstiä roskapelistä. Itse en saanut pelistä itsenäistä arvostelua syntymään edes kuukausien tyhjän Word-lehden tuijottamisella.
Jukka O. Kauppinen
Lue myös
Resonance of Fate (PS3, Xbox 360)
Sam & Max 303: They Stole Max’s Brain! (iPad, Mac, PC, PS3)
Splinter Cell Conviction: Deniable Ops Insurgency DLC (PC, Xbox 360)
Theatre of War 2: Kursk 1943 (PC)
