Star Wars: The Clone Wars – Republic Heroes (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

29.10.2009 15:58 Juho Anttila

Kauas on menty siitä, kun alkuperäinen Star Wars -trilogia räjäytti nuoren sällin tajunnan. Eiväthän ne uudet elokuvatkaan mitään mestariteoksia olleet, mutta lapsenomaisen tarinan taantuminen laskelmoiduksi animaatiosarjaksi tekee jo kipeää.

Clone Wars – Republic Heroes yrittää todistella, ettei kehno lähdemateriaali tarkoita välttämättä huonoa peliä. Kun mallia lähdetään ottamaan mainioista Lego-peleistä, ei lopputulos voi olla täysin susi. Eihän?

Jos noin kolmetoista miljardia vuosien varrella julkaistua Star Wars -lisenssipeliä on jotain opettanut, niin sen, ettei koskaan voi varmuudella tietää, mitä LucasArtsilta sopii odottaa. Mielessä kaihertaa moni katkera pettymys, mutta myös kourallinen unohtumattoman hienoja pelikokemuksia. Valitettavasti uusin, Republic Heroes -lisänimen saanut räpellys kuuluu ensiksi mainittuun ryhmään.

SW Episodi 213523

Pelin tarina sijoittuu ajallisesti televisiosarjan kahden ensimmäisen tuotantokauden väliin. Tapahtumilta odottaisi siis jonkinlaista eeppisyyttä, kuten tällaisissa taitekohdissa on tapana. Käsikirjoitus ontuu kuitenkin pahemman kerran.

TV-sarjaa seuraamaton tuntee olonsa pelin alkupuolella vähintäänkin orvoksi. Droideja vastaan taistellaan, selvä, mutta kuka tuo on ja mihin ihmeen tapahtumiin ja asioihin tämä kommentti viittaa? Teos on silkkaa fanipalvelua, kokemus tuntuukin lähinnä tv-sarjan yksittäisen jakson pelaamiselta. Tämä ei ollut kehu.

Matkan edetessä kuvio vähitellen hahmottuu. Jonkinlaisen huipputehokkaan painovoima-aseen perässä juoksee sankareiden lisäksi pari palkkasoturia. Kaiken takana luimistelee Kreivi Dooku. Vauhti kasvaa ja ihan lopussa vähän räjähteleekin. Olo on kuin lauantaiaamuna Prätkähiirien viimeisimmän seikkailun jäljiltä.

Ääninäyttely ei herätä suuria tunteita. Ilmeisesti ainakin osittain myös Clone Wars -sarjasta tutut näyttelijät yrittävät imitoida elokuvissa kuultuja niminäyttelijöitä kehnoin tuloksin. Graafinen ulkoasukin on karuhko, Xboxillakin jopa PlayStation 2 -tasoinen. Alkuperäisen tv-sarjan visuaalinen ilme on silti toistettu suhteellisen onnistuneesti. Tämäkään ei muuten ollut kehu.

Ei mitään uutta, paljon lainattua

Viittasin arvostelun alussa mainioihin Lego-peleihin. Clone Wars on käynyt lainaamassa pelimekaniikkansa suoraan Tähtien Sodan palikkaversioista. Kentällä on jatkuvasti kaksi sankaria ja jokunen apuri. Kaveri voi liittyä seuraan koska tahansa, yksinäiset joutuvat pärjäämään tekoälyn kanssa.

Kuolema on tässäkin seikkailussa vain hidaste. Pistetili ottaa hitusen osumaa ja matka jatkuu yleensä samasta paikasta, missä viikatemies vieraili. Kohderyhmäksi on valittu selvästi hieman nuoremmat pelaajat, sillä kahdesta tarjolla olevasta se vaikeampikin vaikeustaso oli pääosan aikaa silkkaa lasten leikkiä. Silloin, kun peli tuntui vaikealta, johtui se aivan vääristä syistä. Palaan tähän hetken kuluttua tarkemmin.

Peli jakaantuu karkeasti kahdenlaisiin osioihin. Jediritarit taistelevat hieman vähemmän yllättäen valomiekoin ja voimaa avuksi käyttäen. Välillä tasohypitään oikein viimeisen päälle. Pienenä erikoisuutena jedit voivat hypätä droidien niskaan ja käyttää robottireiskojen erikoisominaisuuksia sekä tuhon kylvämiseen että puzzlejen ratkaisemiseen. Käytän sanaa puzzle väljässä merkityksessä, koska useimmiten kyse on vain jonkin asian räjäyttämisestä.

Toinen puolikas ajasta kulutetaan kloonisotilaiden housuissa. Hyppelyt jätetään vähemmälle ja fokus siirtyy räimeeseen. Vasemmasta tatista liikutaan, oikeasta ammutaan. Helppoa kuin heinänteko ja osapuilleen yhtä hauskaa. Välillä saatetaan päästä ajelemaan joko leijupyörällä tai AT-ST:n miniversiolla.

Suoritusta arvioidaan pisteillä, joita saa joko tappelemalla tai keräämällä kentille ripoteltuja legopali… anteeksi mitä lie energiapalloja. Pisteillä voi ostaa erilaisia päivityksiä, hassunhauskoja naamareita tai jopa huijauksia. Pistejahti tuntuu päälle liimatulta ja liian helpolta. Kaikki oleelliset päivitykset saa kerättyä normaalisuorituksella jo pelin puoleen väliin mennessä, minkä jälkeen harrasteesta katoaa vähäinenkin jäljellä ollut viehätys.

Syöksy kuolemaan, kurja

Republic Heroes voisi laimeasta tarinastaan huolimatta olla ihan käyttökelpoinen välipala, köyhän miehen Lego Star Wars. Valitettavasti metsään on menty pahasti pelattavuuden kohdalla. Taistelu ja ammuskelu vielä toimivat siedettävästi. Tasohyppelyosiot taas eivät.

Tekijät ovat, ehkäpä kohderyhmää ajatellen, päättäneet istuttaa kontrolleihin kuolemista ehkäisevän ohjausaputoiminnon. Ei huono idea, kokeilkaa vaikka inFamousia, jos tahdotte nähdä, kuinka tämä tehdään oikein.

Kloonisodissa lopputulos on hirveä. Hahmot juoksevat kuin raiteita pitkin ja välillä tuntuu, ettei ohjausavun toiminnassa ole mitään järkeä. Mahdottoman näköinen hyppy on ainoa etenemisreitti, helppo rutiinisuoritus muuttuu taas lukemattomia yrityksiä vaativaksi hieromiseksi, kun puolen metrin levyinen kuilu osoittautuukin ylittämättömäksi haasteeksi. Enkä edes viitsi kommentoida seinältä seinälle hyppimistä. Sitä kun ei voi kuvailla autenttisesti viljelemättä vähintään kourallista rumia sanoja.

Kaiken kruunaa kiinteän kameran ja perspektiiviä vääristävän piirrostyylin epäpyhä liitto, joka sai pahimmillaan harkitsemaan koko leikin jättämistä kesken. Ensikosketuksella ”no joo” -tasoiselta vaikuttanut suoritus romahtaakin nimenomaan ohjauksen puutteiden vuoksi tarinan keskimmäisen näytöksen aikana raivostuttavaksi puurtamiseksi.

Keskinkertainen audiovisuaalinen toteutus, laimea tarina, itseään toistava pelattavuus ja aivan hirvittävät tasohyppelykentät. Näillä eväillä käsiin jää jälleen kerran yksinkertaisesti huono Star Wars -peli. Harmi, sillä lapsenuskostani Tähtien Sodan hienouteen ei ole tätä menoa kohta enää rahtustakaan jäljellä.

Tekijä: Krome Studios, LucasArts Singapore
Julkaisija: LucasArts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Nintendo DS, Nintendo Wii, PC, PlayStation Portable, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.lucasarts.com/games/theclonewars_republicheroes/
Juho Anttila