Tron: Evolution (PS3, Xbox 360)

01.12.2010 18:25 Petteri Kaakinen

Tekijä: Propaganda Games
Julkaisija: Disney Interactive Studios
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-10 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.disney.fi/tron/tron-evolution.jsp
Arvostelija: Petteri Kaakinen

Alkuperäinen Tron on jonkinasteinen kulttiklassikko, jota monet nykyajan nuoret tuskin edes tuntevatkaan. Nyt Disney on kuitenkin tuomassa Tronia takaisin isolla tavalla. Tähän liittyy kohtapuoliin elokuvateattereihin saapuvan tuotoksen lisäksi Tron: Evolution -toimintapeli, joka ei yllätä luovuudellaan, mutta onnistuu kuitenkin välttämään monia tyypillisimpiä lisenssipelien kömmähdyksiä.

Evolutionin tarina sijoittuu alkuperäisen Tronin ja tulevan jatko-osan Tron: Legacyn välimaastoon. Tronin virtuaalimaailma on kehittynyt huimasti ja ongelmaksi ovat tulleet virukset sekä muut riesat, joita pelaajan ohjaama hahmo Anon on luotu tutkimaan. Ennen kuin Anon kuitenkaan ehtii edes aloittaa työtänsä kunnolla, hän joutuu petoksen silminnäkijäksi ja sitä myötä pelimaailman sotajoukkojen jahtaamaksi maalitauluksi. Tarina ei ole virtuaalimaailman erikoisista puitteistaan huolimatta erityisen omaperäinen, vaan lopulta melko tavallinen petostarina, jonka käänteet eivät yllätä.

Persian prinssin matka tulevaisuuteen

Pelinkehittäjät ovat selkeästi pelanneet Prince of Persiansa, sillä ajoneuvo-osuuksia lukuun ottamatta Tron: Evolution on kuin Tronin maailmaan sijoitettu Persian prinssin seikkailu. Iso osa pelistä kuluu matkustaessa virtuaalimaailman seinillä juosten ja hyödyntämällä erilaisia ympäristön esineitä etenemiseen . Tasohyppely ei valitettavasti ikinä pistä pelaajaa hirveästi koetukselle, vaikka tarjoaakin ihan miellyttävän matkustustavan pelimaailman ympäristöissä. Lisäksi pelin aikana tulee kohtia, jolloin pelaaja ei ole välttämättä itse syypää kuolemiin.

Taistelut ovat toinen iso osa Tronia. Pelaajalla on käytössään valolevyn heittelyyn perustuvia heikompia perushyökkäyksiä ja lähitaisteluliikkeitä, sekä energiaa käyttäviä tehokkaampia erikoisiskuja. Muutamalla napilla saadaan aikaiseksi muutamia yksinkertaisia iskusarjoja. Tämän lisäksi seinillä juoksentelu ja ympäristön erilaisten esteiden, kuten penkkien, hyödyntäminen tuo taisteluihin oman ulottuvuutensa. Tämä kaikki johtaa ihan näyttävään akrobatiaan ympäri taisteluareenoita, joka käy kuitenkin toistamaan itseään turhan nopeasti. Pelin edetessä saa kyllä uudenlaisia valokiekkoja, mutta ne vaikuttavat lähinnä erikoisliikkeiden seuraamuksiin. Taistelusysteemin pahin kömmähdys on sen semi-automaattinen vihollisiin lukittautuminen, joka ei aina toimi parhailla mahdollisella tavalla. Kiekonheitot menevät usein ohi vihollisista tai osuvat väärään kohteeseen.

Propaganda Games on selkeästi pistänyt aika paljon ajatusta taisteluihin, vaikka taistelusysteemi ei itsessään ole hirveän monipuolinen ja toteutus voisi olla hiotumpikin. Vihollistyyppejä on muutamia erilaisia ja ne kaikki vaativat hieman erilaisen lähestymistavan tai eri kiekkotyypin käytön. Koska taisteluympäristöt ovat usein pieniä ja vihollisia on kimpussa puolentusinaa tai enemmänkin, hakkaa päälle -tapa johtaa yleensä nopeaan kuolemaan. Ympäristöissä on lisäksi energiaa täydentäviä kohteita ja seinillä terveydentilaa parantavia paneeleita. Niidenkään luo ei kannata juosta ajattelematta paniikin kourissa, ellei halua saada selkäänsä sitä viimeistelevää kiekoniskua.

Pitkitettyjä taisteluja

Helpoilla vaikeustasoilla taistelut voivat käydä puuduttavankin helpoiksi. Siksi ne ovatkin parhaimmillaan vaikeammilla vaikeustasoilla, kun pelaajan täytyy hyödyntää kaikkia käytössä olevia taitojaan kuoleman välttämiseksi. Tällöin tulee esiin myös monia yhteenottojen huonompia puolia. Vaikeammilla tasoilla taisteluista tulee parhaimmillaan aika intensiivisiä, kun pelaajan täytyy täytellä energiavarantojaan esteiden yli hyppelemällä ja parantaa Anonin terveydentilaa juoksentelemalla seinillä taistelun lomassa.

Taistelut voivat siis olla yllätyksettömyydestä ja vaihtelun puutteesta huolimatta ihan jännittäviä tapauksia. Niitä on kuitenkin pitkitetty aivan liikaa. Apatia iskee päälle siinä vaiheessa kun samassa huoneessa lyödään päälle kolmatta tai neljättä vihollisaaltoa, etenkin kun viholliset eivät kuole aivan yhdestä tai kahdesta osumasta. Onneksi peli kuitenkin tallentaa tilanteen useimmiten parin aallon jälkeen, joten kuolema ei aina pakota aloittamaan taistelua alusta. Eteneminen pysähtyy kuitenkin liian usein pitkiin taisteluihin, mikä vain pahenee lopun ilmeisen eeppisiksi tarkoitetuissa aikaisempaankin pidemmissä kahakoissa.

Tron: Evolution tarjoilee taistelemisen ja tasohyppelyn lisäksi myös ikonisella moottoripyörällä ajelua sekä tankkiosuuksia. Kuten turhankin usein käy pelien kanssa, nämä ovat paketin heikointa antia, vaikka etenkin moottoripyöräkohtaukset voivat olla ihan näyttävän näköisiä.

Moottoripyörällä ajelu ei ole samanlaista kuin alkuperäisessä Tron-elokuvassa, vaan ne ovat lähinnä pakenemiskohtauksia ja suhteellisen suoraviivaisia esteratoja. Ne ovat puhdasta yritys & erehdys -materiaalia, joissa kuolemamittari tikittää jatkuvasti. Tapahtumat käyvät joskus niin kaoottiseksi, että silloin on vaikeaa nähdä täysin selkeästi mitä edessä odottaa. Nopeuden takia tämä johtaa turhankin usein kuolemaan johtaviin törmäyksiin.

PlayStation Move -ohjainta voi käyttää moottoripyöräkohtauksissa hyväkseen, mutta se ei juurikaan paranna kokemusta, joskaan ei myöskään huononna sitä. Tankkiosuudet ovat kömpelöitä tapauksia, joita ei onneksi ole muutamaa enempää.

Kokonaisuuden suurin ongelma on lopulta se, ettei siitä koskaan kasva mitään suurempaa. Peli esittelee muutamia erilaisia vihollistyyppejä ja tilanteita ensimmäisten tuntien ajan, mutta tyytyy sitten lähinnä toistamaan niitä ilman sen suurempaa vaihtelua. Pelistä saakin parhaimman vaikutelman muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen, sitten muutamat pelin designiin liittyvät ongelmat alkavat nostaa enemmän päätään.

Tarinan lisäksi tarjolla on moninpelikin. Se on muun pelin tavoin ihan menettelevää viihdettä, joskin vain muutamaan lipunkaappauksen ja tiimipohjaisen tappomatsin tapaiseen peruspelimuotoon sekä neljään moninpelikarttaan rajoittunut tarjonta lyhentää moninpelin ikää tuntuvasti. Hyvänä yksityiskohtana pelihahmo on sama niin yksin- kuin moninpelissäkin, eli hahmoaan voi kehittää molemmissa pelimuodoissa.

Virtuaalista tunnelmaa

Audiovisuaalinen toteutus on pelin parasta antia. Musiikin osalta se tarjoilee paljon elektronista musiikkia ja pari Daft Punkin kappaletta itse elokuvasta. Sävellykset sopivat hyvin eri tilanteisiin, joskin toistuvat turhan paljon pelin kuluessa. Graafinen tyyli noudattelee uskollisesti tulevan elokuvan neonväristen viivojen ja tummien rakennelmien täyttämää ulkoasua, mikä näyttää erityisen hyvältä.

Ympäristöt eivät aina täysin vakuuta etenkään kaupungin ulkopuolisilla alueilla, mutta kaiken kaikkiaan Tron: Evolution onnistuu olemaan usein vaikuttavan näköinen ja samalla kiitettävän uskollinen lähdemateriaalille. Hahmojen animaatiot eivät yllä tämän sukupolven parhaiden pelien joukkoon, muttei niissäkään ole hirveästi valittamista.

Tron Evolutionissa on potentiaalia olla erinomainen futuristinen Prince of Persia, mutta monet pienet ongelmat kasautuvat lopulta niin suuriksi, ettei lopputekstien läjähtäessä ruudulle voi olla muuta kuin hieman pettynyt. Se on ihan mukiinmenevä lisenssipeli, josta huomaa kuinka Disney ja Propaganda Games ovat oikeasti yrittäneet tehdä pelin, joka ei pyri vain ratsastamaan uuden elokuvan harjalla. Se tarjoaa nimenomaan Pelaajille suunnatun pelin, eikä vain massoille tarkoitettua aivotonta höttöä. Onkin siis harmillista, ettei toteutus ole parasta A-luokkaa. Huono peli se ei missään nimessä ole, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuudet.

Toinen mielipide

Pakollisena pahana elokuvasta on julkaistu myös lisenssipeli. Ja koska asialla on Disney, se on juuri sitä sontaa mitä lisenssipeliltä voi odottaa: Kaunista grafiikkaa, mitäänsanomatonta pelimekaniikkaa ja elämää suurempi juoni, joka nivoutuu elokuvaan niin että sen fanien on käytännössä pakko ostaa se.

Tron Evolution olettaa pelaajan jo tietävän kuinka sen maailma toimii, siksi asiaan vihkiytymättömät tulevat luultavasti olemaan täysin ulapalla koko juonesta. Kyseessä on eräänlainen virtuaalinen maailma jossa ihmiset elävät, se, miksi tämä maailma on niin tärkeä ja miksi joku ei vain kirjoittanut format c: jossain vaiheessa peliä, ei kerrota pelin aikana. Kenties tästä syystä mieleni täytti tarinan synnyttämiä kysymyksiä analogioilla virustorjunnan taistelusta näkymättömiä uhkia vastaan. Se, kuinka Norton on oppinut parkouria ja lähitaistelua on sen sijaan rajallisen mielikuvitukseni tavoittamattomissa.

Peruspeli koostuu lähinnä Nortonin seikkailusta Tronin sisusksissa. Virusten ja ISOjen metsästämiseen kuuluu pitkin seiniä ja talon kattoja juoksentelu, sekä kiivas lähitaistelu. Prince of Persian hengessä. Avoimesta maailmasta ei voida juuri puhua, ja peli on kohtalaisen lineaarinen putki välinäytöksestä seuraavaan. Kentät kulkevat samaa rataa: Tasoloikka, taistelu, tasoloikka, pomo, välinäytös. Ne eivät yllätä millään tavalla. Tasoloikka on tosin varsin toimivaa ja vauhdikasta sille päälle sattuessaan, vaikka Norton ei kykenekään hyppimään alas muista kuin ennalta määritellyistä paikoista.

Itse taistelu on sulavaa, vaikka yllätyksetöntä. Norton taistelee niin nyrkeillään kuin eräänlaisella kiekolla viruksia vastaan. Edistyminen pelissä tuo sillä uusia kokemustasoja, tai päivityksiä kuten peli niitä nimittää, jotka tarkoittavat uusia komboja sekä lisäyksiä elinvoima- ja erikoistaitomittareihin. Keskusmuisti on tosin Tronin aikana kortilla, sillä yksi taso tarkoittaa 2 megaa lisämuistia uusille liikkeille, jonkun olisi pitänyt nostaa Nortonin cachea jo alunperinkin.

Tronin jo ikoneiksi muodostuneet moottoripyörät ovat myös mukana – muuten peli tuskin ansaitsisi nimitystä Tron. Valitettavasti joko kiire tai mielenkiinnon puuten on saanut kehittäjän kutistamaan pelin ajo-osuudet turruttaviksi sähellyksiksi, jossa yritys ja erehdys ovat vankempi tapa pelata kuin oikea nopeaa reagointia vaativa ajaminen. Ensimmäisen pyörä osion nähnyt on jo nähnyt kaiken, eikä peli juuri tarjoa uutta matkan varrella. Se tosin yrittää, eräänlaisen tankin muodossa. Valitettavasti tanin kontrollit ovat parhaimmillaankin tyydyttävät, eikä se tarjoa juuri pelastusta mitäänsanomattoman moottoripyöräilyn ohella.

Tron on todiste siitä kuinka asiat tuotteistetaan. Se ei pelinä ole huono, itse asiassa kaksi iltaa sen parissa vierähtivät varsin nopeasti. Ilmiönä se sen sijaan edustaa laajemmin pelialan tulevaisuutta. Tron on yhdentekevä. Se on rakennettu muotista, josta valtaosa suurista studioista nykyään valaa pelinsä. Teknisesti se on mukiinmenevä, mutta kaikkien muiden lisenssipelin tapaan sen sielu on myyty jo aikoja sitten norsunluuna osakkeenomistajille.

Heikki Takala

Kolmas mielipide

Ei huono,ainoastaan keskinkertainen. Taiteesta puhuttaessa nämä sanat ovat ehkä se kaikkein julmin mahdollinen kritiikki. Tron: Evolution kopioi melkein kaiken muualta, ja kuten viisas sensei tatamillakin kertoi, kopio on aina alkuperäistä huonompi.

Prince of Persia -vertauksia saa lukea melkein jokaisesta arvostelusta, eikä syyttä. Sieltähän se kiipeileminen ja seinillä juokseminen on ammennettu. Pelattavuus ei vain pääse aivan esikuvan tasolle. Liikkeissä on outoa nykivyyttä ja huteruutta, peliaikaa kuluu liikaa ennen kuin hahmon saa kunnolla haltuunsa.

Taisteluun on yritetty saada vaihtelua, mutta kun vihollisten visuaaliset erot ovat minimaalisia, tuntuu mätkintä auttamatta itseään toistavalta. Sitä on myös sisällön muuhun määrään nähden aivan liikaa. Samaan huoneeseen syntyvät uudet vihollisaallot tuntuvat halvalta. Kun pelillä ei ole kestoakaan kuin muutama tunti, on pelin täyttä hintaa vaikea perustella.

Vaihtelua tarjoavat ajo-osuudet eivät pelasta kokonaisuutta. Moottoripyörärallien tekninen toteutus on oiva, mutta tunnelma ei ole Tronia. Hieman erilaisilla grafiikoilla voisi kuvitella ajavansa mitä tahansa arcaderallia. Tankilla ammuskelu puolestaan on harvinaisen kuivaa puuhaa. Onneksi moisia ei joudu lusimaan pelin aikana kovinkaan pitkään kerrallaan.

Pelin visuaalinen ilme pyrkii myötäilemään elokuva, mutta lopputulos jää tylsäksi. Syystä tai toisesta vuoden 2003 Tron 2.0 tuntui enemmän Tronilta. Tron: Evolution ei saa teemastaan irti kiinnostavia tai vaikuttavia näkymiä. Kaikki pelin alueet näyttävät samalta, vain väri muuttuu. Kun pelin taustalta löytyvä elokuva kerää kehuja nimenomaan visuaalisuudellaan, kummastuttaa peliversion laimeus.

Elokuvasta puheen ollen, pelin tarina pohjustaa ilmeisesti elokuvan tapahtumia. Leffaa näkemättömän silmin tarinankerronta on sekavaa. Juonesta ei saa kunnolla kiinni ja hahmot jäävät etäisiksi. Ehkäpä kyse on fanituotteesta, jota asiaan vihkiytymättömän ei tarvitsekaan ymmärtää.

Lisenssipeliksi Tron: Evolution on silti ihan kohtuullinen. Pelin pelaa läpi saakka pahemmin kiroilematta, joku voi teoksen parissa jopa viihtyäkin. Jos pelityyppi kiinnostaa, eikä tarve ole välttämättä päästä pelaamaan nimenomaan Tron-teemaista teosta, kannattaa katse suunnata ennemmin Prince of Persia -sarjan peleihin. Keskinkertaisuuksiin ei kannata tuhlata aikaa.

Juho Anttila

Lisää aiheesta

Tron: Evolution – ensikosketuksessa kasariklassikon paluu

Mikä ihmeen Tron, kysyy nuorempi väki. Setä kertoo, että Tron on vuonna 1982 ilmestynyt sci-fi-elokuva, joka ensimmäisenä pohjautui täysin tietokonegrafiikkaan. Tron mullisti katsojien käsityksen siitä, mihin taidemuoto nimeltä elokuva pystyy. Nykyään Tronin grafiikka näyttää tietysti aikansa eläneeltä, mutta visuaalinen tyyli ei ole vanhentunut päivääkään.

Joulukuussa Tronin tarina jatkuu, kun elokuvateatterien laajakankaille lävähtää uusi Tron: Legacy -elokuva. Elokuvaa pohjustetaan marraskuussa julkaistavalla vauhdikkaalla Tron: Evolution -pelillä, josta Simon Elo kävi ottamassa tuntumaa.

Tron: Evolution – valopyörät ovat taas in

Vuonna 1982 kaikki muuttui. Tron-elokuva oli mullistus, jonka jälkeen mikään ei ollut entisensä. Ainakaan kun puhumme digitaalisesta kulttuurista, elokuvista tai peleistä. Tai tietokonegrafiikasta.

Tron oli ensimmäinen elokuva, joka rakennettiin täysin tietokonegrafiikoiden ympärille. Elokuvan ainutlaatuinen ulkonäkö on edelleenkin huikeaa katsottavaa, etenkin kun siihen suhtautuu sopivalla retroasenteella. Mutta mitä uusi Tron: Legacy -elokuva ja sen kaveriksi tehty Tron: Evolution -peli sitten tarjoavat?