Valkyria Chronicles (PS3)
PlayStation 3:n omistaville roolipelien ystäville uusi konsolisukupolvi on ollut ankeaa aikaa. Siinä missä laitteen edellinen versio oli lajityypin ystäville The Laite, on JRPG-äksönin keskipisteenä tällä hetkellä Microsoftin Xbox 360. White Knight Chroniclekin odottaa jossain kaukana horisontissa ja Enchanted Arms nyt vaan on surkea.
Apua tilanteeseen tulee hieman yllättävältä taholta. Vanha konsolijätti Sega ei viime aikoina ole juuri kunnostautunut laadukkaiden pelien saralla. Mutta nyt vanhan Phantasy Star -poppoon vääntämä strategia-roolipelihybridi Valkyria Chronicles lyö ällikällä. Mistä ihmeestä oikein on kysymys?
Pelin alkuasetelma on huvittava. Etäisesti Euroopan karttaa (ilman Ruotsia ja Norjaa, heh heh) muistuttavaa Europan fantasiamaailmaa riepottelee mystisen Ragnite-metallin ympärillä pyörivä konflikti, jossa pääpelaajina ovat Itä-Europan Imperiallinen Allianssi ja Atlanttinen Liittovaltio. Ikävästi tähän kahden suurvallan väliseen konfliktiin jää piskuinen, neutraalina pysytellyt Gallian valtio, joka kuin sattumalta sijoittuu kartalla jonnekin Suomen kohdille.
Pelin tapahtumat saavat alkunsa, kun Idän ryss… siis teokraatit laukaisevat valloitushyökkäyksen Galliaa vastaan. Pelin päähenkilö on lähinnä hyönteisistä ja kukkasista kiinnostunut luonnontieteilijä Welkin Gunther, joka hyökkäyksen ensiaskeleiden jälkeen päätyy Gallian yleisen asevelvollisuuden vuoksi osaksi epätoivoista puolustussotaa käyvää Gallian armeijaa.
Kotikontujen tienoilta tervehtien
Kirjamaisiin lukuihin jaettu tarina seuraa Welkinin ja tämän yksikön edesottamuksia sodan edetessä. Tarinan etenemistä siivittävät välianimaatiot, joita tukee varsin hyvin toteutettu ääninäyttely. Jenkkiäänistä ei toisaalta tarvitse välittää, koska euroversiossa on säilytetty myös japanilaiset äänet.
Suurin osa toiminnasta tapahtuu taktisella taistelukentällä. Pelin BliTZ-taistelujärjestelmä, Battle of Live Tactical Zones, on käytännössä toimiva hybridi reaali- ja vuoroaikaista rähinöintiä. Kummallakin osapuolella on käytössään tietty määrä komentopisteitä, joita nämä voivat käyttää yksiköiden liikuttamiseen. Kun haluttu yksikkö on valittu, voi tätä liikuttaa taistelukartalla reaaliaikaisesti yksikön liikepisteiden salliman määrän.
Yksikköjä liikuttaessa muut pysyvät paikallaan, tosin puolustustilassa olevat viholliset kyllä avaavat tulen liian lähellä kekkuloivaa sissiä vastaan. Liikkumisen lisäksi jokaisella yksiköllä on kontrollivuoroa kohden yksi toimintamahdollisuus, oli se sitten laukaus, kranaatin heittäminen tai miinan purkaminen. Yksittäistä yksikköä voi komentopisteiden rajoissa kontrolloida useamman kerran putkeen, joskin jokainen kontrollivuoro vähentää käytössä olevia liikuntapisteitä.
Eri yksikkötyyppien väliset voimasuhteet lepäävät klassisen kivi-paperi-sakset-mallin varassa. Shocktrooperit teilaavat lähietäisyydellä minkä tahansa muun jalkayksikön, sniperit napsivat päälaukauksilla ukkoja kertalaakista ja lancerit ovat panssarivaunujen kauhu. Scoutit sopivat… tiedusteluun ja nopeiden voittojen ninjailuun, kun taas engineerit purkavat miinoja ja korjaavat panssareita. Liimana kumin päällä ovat panssarivaunut, jotka ovat murskaavan tehokkaita mutta vaativat liikkuakseen kaksi komentopistettä. Takaosassa sijaitseva räjähdysaltis ragnite-energiaydin tekee vaunujen oikeasta sijoittelusta tärkeää.
Alkupään jälkeen tehtävät monimutkaistuvat ja vaikeutuvat olennaisesti, mutta perfektionisteille jokaisessa on naurettavaa uhkarohkeutta, tuuria ja kartan tuntemusta vaativa oikopolku jolla pelin rankkaussysteemin huipulla oleva S-taso saavutetaan. Liika aikailu tehtävien aikana koituu huonona arvosanana ja siten huonoina raha- ja kokemuspistepalkintoina. Toisaalta liika hosuminen taas johtaa pelin armottoman luonteen vuoksi hyvin nopeaan epäonnistumiseen. Onneksi tehtävien aikana pelin voi tallentaa, jos vauhtisokeudeltaan muistaa.
Tämä laulumme kaikukoon
Viihdyttävän, monipuolisen ja ihanan armottoman taktisen toiminnan lisäksi peli tarjoaa myös paljon muuta hyvää. Vanhaa patrioottia hymyilyttävän maailma- ja tarina-asetelman lisäksi peli tarjoilee kiinnostavia henkilöhahmoja ja poikkeuksellisen hienon graafisen ulkoasun. Tankkien virittelyyn, joukkojen kouluttamiseen ja sivujuonien koluamiseen saa kulutettua tuhottoman paljon aikaa. Vaikeampien tehtävien jälkeen on oikeasti onnistunut olo.
Kaiken lisäksi Valkyria Chronicles tarjoaa ehkä pelihistorian hellyttävimmän eläinsankarin, joka sai minut lähes lopettamaan possunlihan syönnin. Huomaatte kyllä mitä tarkoitan, kun tilanne tulee eteen.
Valkyria Chroniclesin yleisvahvan toteutuksen ohella sen vaikuttavin saavutus on kuitenkin se, että se onnistuu esittelemään täysin uuden tyylisen tavan kokea Strategy-JRPG. Lajityyppi on pitkään juossut Nippon Ichin luomassa oravanpyörässä, jossa kaikki pelit muistuttavat pieniä taktiikkamuutoksia ja uusia hahmoja lukuun ottamatta toisiaan.
Tämän todisti viimeistään Disgaea 3, joka oli yksinkertaisesti samaa vanhaa NIS:n PS2-meininkiä Blu-raylle siirrettynä. Tässä seurassa ja näillä vertailukohdilla Valkyria Chroniclesin persoonallinen, mukaansatempaava ja perinteisen fantasiakehikon ulkopuolinen meininki on loistava piristysruiske pitkään suossa polkeneelle lajityypille.
Pelin ehkä suurin ongelma on sen vaikeustaso. Tekoäly on pelaajalle usein varsin armoton eikä anna virheitä anteeksi. Kun kenttädesign vielä yleensä tukee koneen pyrkimyksiä, on asetelma selvä. Lisäksi peli ei aina selitä tilanteita ihan parhaalla mahdollisella tavalla, ja johtaa välillä jopa selkeästi harhaan. Haaste on hyvästä, mutta tällä tasolla se voi olla monille pelaajille jopa demoralisoivalla tasolla. Toisaalta onnistumisen elämykset ovat sitten sitäkin suurempia.
Kaiken kaikkiaan Valkyria Chronicles on PS3:n pelivalikoiman kaipaama piristysruiske. Sen taktinen taistelu on omaperäisesti toteutettua ja viihdyttävää, teknisen toteutuksen taso ollessa niin hyvä kuin vain sietää toivoa. Lisäksi tarina on, jos nyt ei ajatuksia herättävä, niin ainakin ajatuksella tehty. Vihollisen ihmisyyden kunnioittaminen, käskyjen noudattaminen, siviilien asema ja yksittäisen sotilaan asema sotakoneiston osana ovat teemoja, joiden käsittely yleensä unohtuu ylenpalttisen räiskinnän lomassa.
Valkyria Chronicles on hieno peli, ja ainakin omissa kirjoissani laitteen tämän vuoden TOP3-kamaa Metal Gear Solid 4:n ja Little Big Planetin ohella.
Tekijä: Sega WOW
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1
Kotisivu: http://www.sega.com/valkyria/
Tero Lehtiniemi
Lue myös
Baja: Edge of Control (PS3, 360)
Halo Wars – Ensemblen joutsenlaulu ei vielä vakuuttanut
Lord of the Rings Online: Mines of Moria (PC)
Sacred 2: The Fallen Angel (PC)
World of Goo (PC, Linux, Mac, Wii)
