World of Warcraft: Warlords of Draenor (Mac, PC)

Tekijä: Blizzard
Julkaisija: Activision Blizzard
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Intel Core 2 Duo E6600, GeForce 8800 Gt, 2 Gt muistia
Pelaajia: tuhansia
Muuta: kuukausimaksullinen, vaatii World of Warcraf -emopelin
Pelin kotisivu: http://eu.battle.net/wow/warlords-of-draenor/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vaikea uskoa, että World of Warcraft täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Pitkä aika, jonka varrelle on mahtunut monta eeppistä seikkailua. Ei sinänsä ihme, että vuosikymmenen aikana veteraanikin väsyy ja pistää kirveensä nurkkaan.

Mutta niin se veri – ja Jukan mahtikäsky – vain vetivät takaisin rintamalle uuden lisäosan myötä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin, alkoiko tästä uusi pakkopelaaminen.

World of Warcraftin viides lisäosa ei tehnyt minuun aikanaan sellaista vaikutusta kuin edeltäjänsä. Aiempien lisäosien julkistukset saivat aina heti kunnon hypekuumeen päälle ja jäihin menneen tilin taas aktiiviseksi. Nyt tuloksena oli vain apatiaa. Trailerin katsottuani en tuntenut oikein mitään. Mainion Achewood-nettisarjiksen sanoin olo oli kuin olisin katsellut asiallista autoa, jonka olin myynyt ventovieraalle. Siinäpä oli. Ihan kiva, kai, jos sellaisesta sattuu pitämään.

Ennen lisälevyä nähtiin kaikenlaista muutakin. Sitä edeltänyt versionumeroa 6.0 kantanut päivitys lisäsi peliin uudet hahmomallit, liiskasi hahmojen ja hirviöiden ominaisuusarvot murto-osaan entisestä – suhteellinen teho pysyi silti samana – ja niin edelleen. World of Warcraft on monessakin mielessä nyt aika uudenlainen kokemus.

Viikko vierähti hektisesti World of Warcraftin parissa ja nyt on lopullisen tuomion aika. Koska kaikki suurimmat addiktit ovat tietenkin jo lisälevyn ostaneet ja sitä innolla pelanneet, keskityn tänään pohtimaan sen meriittejä hieman erilaisesta perspektiivistä: riittääkö Warlords of Draenor vetämään takaisin rintamalle?

Toisessa ulottuvuudessa

Warlords of Draenor on tarinaltaan hieman halluisempaa osastoa. Muistatteko vielä The Burning Crusaden, WoWin ensimmäisen lisälevyn? Warlords of Draenor sijoittuu sen maisemiin. Tavallaan. Se kun kertoo vaihtoehtoisesta ulottuvuudesta, jossa asiat menivät hieman toisin. World of Warcraftin tapahtumia ei oikeasti koskaan edes  tapahtunut, joten örkit jatkoivat kehittymistään omissa oloissaan ja omalla planeetallaan. Tuloksena on vaihtoehtoinen nykyhetki, jossa monet Warcraftin tarinan myötä kuolleet hahmot voivat edelleen hyvin ja jossa niin sanottu Iron Horde jyllää kympillä.

Iron Hordelle ei riitä pelkkä oma ulottuvuus, vaan porukka aloittaa invaasion Azerothin maailmaan. Ja hetken aikaa näyttää siltä, että tätä hordea ei niin vain pysäytetäkään. Niinpä kaikki Azerothin suurimmat sankarit käyvät viimeiseen ja epätoivoiseen vastahyökkäykseen Dark Portalin läpi. Joko Iron Horde pysäytetään kotimaillaan tai kaikki on menetetty.

Ja siinä se lisäri sitten meneekin.

10 levelin mittainen tarina alkaa Dark Portalin toiselle puolelle vallatulta sillanpääasemalta, josta käsin pelaajat liittolaisineen putsaavat alueen kerrallaan Iron Horden vaikutuksesta. Käytännössä tämä tapahtuu perinteisin MMO-keinoin, eli tehtäviä tekemällä ja hirviöitä tappamalla, kuinkas muuten.

Blizzard on kuitenkin hyödyntänyt skenaario-osaamistaan ja heitellyt matkan varrelle useita suurempia erikoistapahtumia, jotka pelataan kuin Pandarian skenaariot konsanaan. Onhan se ihan kiva, kun yllättäen matkalla talsiessaan vaikka joutuu hyökkäämään Thrallin ja kumppanien kanssa Auchindounin kaupunkiin, joka täytyy putsata demonien ja näiden korruptoituneiden kätyrien ikeen alta. Valtavat hyökkäykset, tykistökeskitykset ja elämää suuremmat hahmot tuovat menoon sitä kaivattua eeppistä tunnelmaa.

Tarina on massiivimoninpeliksi ihan hyvää tasoa, sillä se vastaa pulpahteleviin kysymyksiin, sitoo yhteen Pandarian auki jättämiä langanpätkiä ja viihdyttää mukavasti. Mahtuupa mukaan kunnon tuuletusta aikaansaavia hetkiäkin, joita en tässä toki spoilaa.

Meil’ läänillä pohjolan on kotilies’

Warlords of Draenor ei tarjoile uusia rotuja eikä uusia hahmoluokkia, ollen täten poikkeus aiemmista lisälevyistä. Se suurin juttu on, että jokainen pelaaja saa nyt rakentaa oman linnakkeensa Draenorin lumisille kukkuloille. Pelaajien oma asutus tulee siis vihdoin World of Warcraftiin, ainakin tavallaan.

Linnake on jokaiselle pelaajalle henkilökohtainen instanssi samasta lafkasta, jota saa sitten kustomoida mielensä mukaan. Tarinan ja resurssien keräilyn myötä aukeava ja laajeneva linnake sisältää lopullisessa muodossaan kolmen kokoisia tontteja, joille saa sitten sijoitella jos jonkinlaisia rakennuksia. Osa keskittyy craftailun ympärille ja joko tarjoaa ammattia osaamattomille pääsyn muihin ammatteihin tai boostaa osaajien taitoja. Mukana on myös hauskempia tönöjä, joiden avulla voi vaikka harrastaa gladiaattoritaistelua, lähetellä seuraajiaan tekemään tehtäviä buffien, rahan ja resurssien toivossa tai vaikka keräillä elukoita Draenorin maisemista omiin kokoelmiinsa.

Kaikkia rakennuksia ei ikinä saa mahtumaan tontilleen, joten edessä on kipeitä valintoja. Käytännössä useat pelaajat ovat valinneet sen oman craftausammattinsa talon ohella juttuja, jotka tukevat omaa toimintaa. Tykkääkö transmog-varustemuokkauksesta? Sitten kannattaa rakentaa tönö, josta voi saada uusia transmog-juttuja. Tykkääkö PVP:stä? Sitten ehkä parempi vaihtoehto on PVP-areena, johon voi palautella kuolleilta pelaajilta loottimiaan esineitä ja muuta kivaa.

Linnake tarjoaa myös jokaiselle pelaajalle oman kaivoksen, kalastuspaikan ja puutarhan, joista voi sitten farmailla malmia, kasveja ja muita raaka-aineita käyttöönsä. Pelin edetessä linnakkeeseen muuttaa asumaan myös jos jonkinlaista väkeä, jota voi sitten nakittaa niiden tehtävien ohella töihin vaikka boostailemaan sepän pajan tuottoa.

Tähän asti kaikki kuulostaa huikealta ja rehellisesti sanoen ensimmäiset tuntini linnakkeen parissa menivät sellaisissa tunnelmissa, että olin varma jääväni uudelleen koukkuun. Todellisuus paljastuu kuitenkin hieman valjummaksi.

Mitä enemmän puuhailin linnakkeen ja siihen liittyvien juttujen – kuten vaikka craftauksen – kanssa, sitä enemmän minulle tuli sellainen olo, kuin olisin pelannut F2P-mobiilipeliä. Ne seuraajien tehtävät esimerkiksi ovat niin passiivisia kuin olla voi: valitaan listalta tehtävä, heitetään sitä suorittamaan seuraajia (joilla voi olla tehtävään sopivia kykyjä, jotka nostavat onnistumisprosenttia) ja sitten käydään parin tunnin päästä kysymässä, onnistuiko.

Craftaus on myös todellinen pannukakku. Paperilla sekin on puhdasta huikeutta: craftaajat voivat tehdä iLevel 640:n varusteita, eli ihan raiditason kamaa, jonka periaatteessa saa päälleen 91. tasolta lähtien. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, ellei pelaa todella hitaasti. Craftaus kun toimii vähän eri tavalla kuin ennen.

Sepät eivät esimerkiksi tao mitään Draenorista louhittavista metalleista. Se pitää ensin muuttaa käytettävään muotoon, mikä tapahtuu niin sanotun transmuten avulla. Tarvitaan vaikka 20 yhtä malmia ja 10 toista, jolloin saa kourallisen niitä oikeasti craftaukseen käytettäviä resursseja. Paitsi että tämän transmuten voi tehdä vain kerran päivässä. Ja mainitsinko jo, että ne hyvät kamat vaativat 100 tällaista resurssia?

Teoriassa sitä craftaukseen tarvittavaa resurssia voi hankkia transmuten ulkopuoleltakin, sillä jos sijoittaa seuraajansa työskentelemään vaikka sinne sepän pajalle, tälle voi nakittaa hommia. Annetaan taas kourallinen rautaa ja neljän tunnin päästä saadaan lisää craftausresurssia, mutta niin pienissä määrissä, että itku on lähellä.

Ja tämä olisikin ihan OK, jos kyse olisi vain todellisten huippukamojen vaatimuksista. Ainahan ne ovat tällaista transmute-helvettiä olleet. Mutta ongelma onkin, että sitä samaista aikalukittua resurssia käytetään kaikkeen muuhunkin. Simppeleimmätkin kamat vaativat reippaasti työtä ja lykkäävät konkreettisesti sitä hetkeä, jolloin saa tehtyä niitä kovia kamoja. Ja toki nämä craftausresurssit ovat hahmokohtaisia, eli ei kannata kuvitella valjastavansa alttilegioonia craftausorjikseen.

Ja näin se sitten menee. Miltei kaikki linnakkeen rakennukset tuntuvat tarjoavan vain oheisen kaltaisia aikalukkoja, jotka tuovat vahvasti mieleen Facebook-pelit: käy painamassa neljän tunnin välein nappia, niin saat kahden viikon päästä hatun tai hepan! Onneksi sentään mahdollisuus ruinata kasveja ja boosteja kavereilta on unohtunut pelistä.

Mutta miltä se tuntuu?

Linnakkeet siis jättivät minut hieman kylmäksi, mutta miten oli muun lisäosan laita? Hieman yllätyksekseni hurahdin siihen aika lailla. Pelaaminen tietenkin on hyvinkin sujuvaa, kuten Blizzardin peleissä nyt tapana on. Tarina vie jouhevasti alueelta toiselle, tehtäväsuunnittelu on laadukasta ja kaikki on kunnossa.

Pelimaailma tuntuu myös elävämmältä kuin ennen, sillä Blizzard on jemmannut sen aivan täpötäyteen salaisuuksia ja aarteita. Miltei joka kulman takana odottaa aarre, nimetty hirviö tai joku muu kiva juttu, jonka löytämällä ja hoitelemalla saa tukun kokemuspisteitä tai jonkun todella kovan varuste-esineen. Hyvänä oivalluksena aarteet ja hirviöt spawnaavat uudelleen todella reipasta vauhtia, joten ideana ei ole se, että yksi pelaaja viikossa saa jotain kivaa vaan se, että kaikki saavat. Koko ajan.

Zoneihin on tungettu myös bonustavoitteita. Kukkuloilla juostessaan saa yllättäen ilmoituksen siitä, että täällä metsikössä voisi vaikka tappaa 16 sutta ja vapauttaa viisi vangittua pupujussia ansoista, minkä tehtyään saa tukun kokemuspisteitä ja kultaa.

Draenor on muutenkin pelialueena mitä mainioin. Se näyttää hämmentävän hyvältä ja tarjoilee alueelta toiseen vaihtuvia ja monipuolisia maisemia. Suurin kauneusvirhe levelöintikokemuksessa on se, että instansseja on olemattoman vähän. Matkalla 90. tasolta sadannelle kolutaan vain neljä uutta instanssia, joissa ei ole edes tehtäviä tai mitään muuta ihmeellistä. Ne tehtävät muuten saa, jos rakentaa tietyn rakennuksen linnakkeeseensa.

Muuten levelöinti meni hyvinkin kivasti. Aikaa paloi suunnilleen yhden viikon illat ja kokemus jätti jälkeensä pari zonea, joihin en juuri koskenutkaan. Altin kanssa olisi siis yhä mukavaa uutta nähtävää.

Valitse grindisi

Kun se viimeinen dingaus tapahtuu ja 100. taso on saavutettu, olo on hieman hämmentynyt. Mitäs sitä nyt? MMO-pelien perustyyliin vastaus on tietenkin grindaus. Raidit aukeavat joulukuun alussa, mutta sitä ennen edessä olisi varustelua juoksemalla instansseja läpi uudelleen ja uudelleen.

Maailmassa tekijäänsä odottaa myös miljoona juttua. Useampikin porukka tarjoaa päivittäisiä tehtäviä, tai haluaa vaikka pelaajan puuhailevan arkeologiaa tietyllä alueella esineiden ja maineen toivossa. Tai miten olisivat päivittäiset ”tee juttuja ja täytä mittaria” –henkiset tehtävät maailman eri puolilla? Tai linnakkeen parantelu keräämällä linnakeresursseja? Ne seuralaisetkin pitäisi levelöidä 100:lle tasolle, ja nostaa sitten lisätehtävien avulla epic-sankareiksi. Ja varustaa. Kaikki tämä tapahtuu tietenkin grindaamalla vähän tätä, vähän tuota ja vielä vähän lisää tuota kolmatta juttua.

Ja tässä kohtaa oma peli-intoni sitten lopahtikin. On ehkä kohdattava tosiasiat silmästä silmään: minusta on tullut turistipelaaja. Nautin peleistä niin kauan kun saan nähdä uutta. Oli kyse sitten uusista alueista, uusista ideoista, uusista kyvyistä tai muuten vain uusista asioista, mielenkiintoni on korkealla. Pelasin Warlords of Draenoria tatti pystyssä ja uskoin hetken, että koukku oli taas uponnut lihaan. Mutta toisin kävi.

Kun sadas taso pamahti lasiin, edessä oli realiteetti: tämä on yhä se sama peli. Se sama, joka on suunniteltu päivästä toiseen painettavaksi Skinner-laatikoksi. Maisemat vaihtuivat, mutta pelattavuus ja sisältö eivät juurikaan ja niinpä oma matkani taitaa päättyä tähän.

Kysymykseen siitä, käykö teille, arvon lukijat, samalla tavalla, on mahdoton ulkopuolisena vastata. Warlords of Draenor on laadukas lisälevy, siitä ei ole kahta kysymystäkään. Mukaan mahtuu harha-askeleita, kuten craftauksen järjettömyys, mutta muuten tarjolla on kamaa laajalla rintamalla ja laadukkaasti tehtynä. Kaikesta näkee, että Blizzardilla on käytössään alan huippuväkeä, jolla on vieläpä aika vapaat kädet tehdä heitä kiinnostavia asioita.

Jos World of Warcraft koukuttaa edelleen, lisälevystä irtoaa taatusti uutta hupia ja sisältöä viikkokausiksi. Joten miten on? Kannattaako ostopäätös? Pitäisikö jäihin laitettu tili vielä sulatella viimeistä ratsastusta varten? Ehkä. Minullakin oli lisälevyn kanssa viikon verran kivaa, mutta sitten vastaan tuli se perinteinen totuus: World of Warcraft on edelleen World of Warcraft. Se on äärimmäisen hiottu, sliipattu ja tyylitelty MMO-kokemus, joka ei kuitenkaan ole enää minua varten.

Lisää aiheesta

Destiny (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Dungeons & Dragons: Neverwinter (PC)

Final Fantasy XIV A Realm Reborn (PC, PS3, PS4)

Marvel Heroes 2015 (PC)

The Elder Scrolls Online (Mac, PC)

Wildstar (PC)