WWE Day of Reckoning (GC)

WWE-showpainipelit ovat viime vuosina kokeneet samanlaista nousua kuin itse lajikin. Lisenssin omaava THQ on kuitenkin katsonut parhaaksi tehdä joka konsolille joka vuosi uuden, erillisen pelin. Yuke’s-studion otettua pelisarjan haltuunsa on peli taso on noussut, vaikka tiimi tekeekin yhtaikaa useampaa peliä. Toistaiseksi Yuke’sin tuotannosta kärjessä on PlayStationin Smackdown-sarja, mutta GameCube saa Yukesin tämäntalvisesta painipelistä WWE Day of Reckoningin parhaan WWE-pelinsä kuunaan.

Edellisiä WWE-pelejä pelanneille meno on jo tuttua. Painiminen tapahtuu heikkojen ja voimakkaiden iskujen ja otteiden sekä erikoisliikkeiden avulla. Tempo on asteen entistä hitaampi, mikä tekee pelaamisesta taktista vääntämistä eikä vain hullua napinhakkaamista. Mistään taistelupelistä ei ole siten kysymys. Day of Reckoning tarjoaakin tähänastisista painipeleistä monipuolisimmat mahdollisuudet vastustajan kurittamiseen. Hyökkäyksiä voi tehdä kehän sisä- ja ulkopuolelta, naruista, juoksusta, vihollisen ollessa maassa tai pystyssä, nurkassa tai kiinni naruissa. Myös irish whip, vihollisen heittäminen liikkeessä, onnistuu huomattavasti entistä helpommin.

Huitomista hidastaa myös vastaliike- ja torjuntasysteemi, jota tekoäly käyttää nyt entistäkin herkemmin. Tekoälyssä ei muutenkaan ole valittamista, paitsi pariotteluissa, joissa se tuntuu unohtuneen katsomoon tiimitoverin seistessä lähinnä paikallaan toimettomana, kun pelaaja itse pieksee kumpaakin vastustajaa.

Kunnon tarina

Day of Reckoningin paras uudistus on viimeinkin järkevä tarinapelitila. Siinä luodaan oma painija ja lähdetään tahkoamaan kohti WWE-tähteyttä harjoitusfarmilta alkaen. Tarina on melko lineaarinen, mutta matkalla vastaan tulee monia WWE:sta tuttuja juonikoukeroita ja supertähtiä. Tämä antaa pelaajalle hyvää tunnetta WWE-organisaatiossa mukana olemisesta ja tapahtumien etenemisestä.

Pelistä löytyy lähes kaikki WWE:n ottelutyypit ja erikoisuuksiakin, kuten tikapuuottelut, häkkimatsit ja diivojen bra and panties -ottelut. Kaikki toimivat hyvin, sillä niiden pelimekaniikka on kohdallaan ja hyvin suunniteltuja.

Painijavalikoima tuottaa kuitenkin lievän pettymyksen, sillä läheskään kaikki starat eivät mahtuneet mukaan. Silti sekaan on ängätty muutama klassinen menneiden aikojen stara. Oman painijansa voi kuitenkin luoda niin monipuolisesti, että parempaan lopputulokseen pääsee vain itse ohjelmoimalla.

Ulkoisesti peli on näyttävä, ja varsinkin painijat näyttävät kehässä erehdyttävästi esikuviltaan. Äänipuoli koostuu lähinnä lisensoidusta rokkiräminästä, ja puheen puuttuminen latistaa tunnelmaa hieman.

Kaiken kaikkiaan Day of Reckoning on kelpo painiviihdettä lajin ystäville ja selkeä parannus viimevuotisesta Wrestlemania XIX:stä.

Miika Huttunen