Arvostelupäivitys: Battlefield 3, Need For Speed, Shadows of the Damned ja muitakin uusia näkökulmia

Taas ovat jampat pelailleet niin uutta kuin wanhaakin. Heikki Takala, Juho Anttila ja Simon Elo ovat takoneet pelirautaa, etenkin Heikin tarjoillessa lukijoille liki täysimittaisen peliarvostelun mittaisen mielipiteen Battlefield 3:sta. Huh!

Toisia mieliä ollaan tällä kertaa peleistä:

• Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)
• Shift 2 Unleashed (PC, PS3, Xbox 360)
• Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)
• Splosion Man (Xbox 360)
• Need For Speed: Hot Pursuit (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
• Shadows of the Damned (PS3, Xbox 360)

Toiset mielipiteet löydät peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Siihen nähden kuinka paljon DICE möykkäsi uudesta Frostbite 2.0 pelimoottoristaan, ovat he alittaneet riman yksinpelisuunnittelussa täysin. Uusi pelimoottori osaa kyllä loihtia jos jonkinlaista efektiä ruudulle, ja piirtää valtavia karttoja. Harmi vain että koko yksinpeli on yhtä putkijuoksua. Ja kaiken lisäksi jalkaväen saappaissa. Sen yhden kerran kun pelaaja tarttuu hävittäjän puikkoihin, hän määrittelee vain ohjuksien suunnan. Pari hassua tankkitehtävää ei juuri päivää pelasta vaikka ne tarjoavatkin mukavaa vaihtelua tähtäimen läpi tuijottamiseen.

Ongelma on siinä, että vaikka eräänlainen juoni pitääkin tehtävärakenteen ja kampanjan kasassa, sen tehtävät tuntuvat silti toisistaan irrallisilta. Pahimmillaan tyhjästä syntyvät viholliset saavat tehtävät tuntumaan vain bottitaisteluilta. Ja vaikka ympäristöt vaihtuvat, juoksu putkessa on piinallisen selvää. Näennäisen vapauden illuusiossa ei onnistuta, eikä sitä oikeastaan edes yritetä.

Heikki Takala

Lue koko arvostelu: Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus kolmannesta mielipiteestä:

Battlefield 3 näyttää PC:llä julmetun hyvältä, mutta eipä tarvitse konsoliversioidenkaan hävetä omassa sarjassaan. Nyt on panostettu visuaalisuuteen ja se, mikä ehkä laskentatehossa hävitään, peitellään taitavalla efektien käytöllä. Harvoin on sodankäynti yöaikaan ollut näin tunnelmallista.

Valitettavasti huimaava visuaalisuus ei riitä pelastamaan yksinpelikampanjaa, jonka skriptaus on ajoittain jopa turhauttavan surkeata. Osa ilmiöstä on selitettävissä taidon puutteella, eihän myöskään Bad Company 2 loistanut yksinpelillään, mutta ehkä myös leipiintyminen lajityyppiin paistaa läpi. Juuri tämän kaltaisia pelejä julkaistaan nykyään niin usein, ettei samoja teemoja pyörittelevillä elokuvamaisuutta tavoittelevilla tarinoilla tunnu olevan enää mitään uutta tarjottavaa.

Juho Anttila

Lue koko arvostelu: Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Shift 2 Unleashed (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Shift 2 on siinä mielessä onnistunut jatko-osa, että se parantaa edellisestä melkein jokaisella osa-alueella. Ajomalli on tukevampi ilman, että identiteettiä oltaisiin hukattu. Kypäräkamera on yhä mainio ja samalla paras tapa kokea kilvan ajamisen huuma. Kokemuspistejärjestelmä on entistä tiukempi eikä Autologia voi kyllin kehua. Yksinkertaista, mutta nerokasta, ainakin, jos kaverilistalta löytyy muitakin kuskeja.

Juho Anttila

Lue koko arvostelu: Shift 2 Unleashed (PC, PS3, Xbox 360)

Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Pitkä aika kuolleena lienee rapistuttanut aivotoimintaa, sillä haamut eivät varsinaisesti pääse loistamaan konstiensa mielikuvituksellisuudella. Jengi huoneeseen, ovi kiinni ja vyörytystä aalto toisensa perään on taktiikka, jota toistetaan huoneesta ja kentästä toiseen. Kaava kyllästyttää jo ensimmäisen kentän aikana, mikä ei lupaa hyvää peli-innon kestävyydelle.

Haamunliiskaus on ainakin tietokoneella pelatessa hieman liian kankeaa. Liikkuminen on vähän sinne päin eikä ampuminenkaan ole niin tarkkaa kuin pelityyppi vaatisi. Oma hahmo erottuu kavereista sen verran huonosti, että välillä tulee räiskittyä pitkäkin väli kuvitellen ohjaavansa ihan eri haamujengiläistä.

Juho Anttila

Lue koko arvostelu: Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)

Splosion Man (Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

’Splosion Man vie ajatuksen yksinkertaisesta kauneudesta aivan uudelle tasolle. Tehtävä on näennäisesti helppo: löydä reitti jokaisen kentän uloskäynnin luokse. Hahmon liikevalikoima koostuu tasan yhdestä tempusta. Liekkiveikkosen ilmaan syöksevä räjähtely on vain astetta tuhoisampi versio tutusta hyppelystä.

Ei se määrä, vaan se, miten liikkeitä käyttää, tuntuu olevan pelin ohjenuora. Matka talletuspisteeltä seuraavalle vaatii yleensä huimia hyppy-yhdistelmiä, räjähtävien tynnyreiden hyväksikäyttöä ja millintarkkaa ajoitusta. Liikkeitä niputetaan yhteen välillä pelottavan suuri määrä, eikä armoa anneta. Happokylpy ja piikkimatto tulevat tutuiksi.

Juho Anttila

Lue koko arvostelu: Splosion Man (Xbox 360)

Need For Speed: Hot Pursuit (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Pelissä pelataan sekä poliisina että karkulaisena. Ajaminen tapahtuu kuvitteellisessa Seacrestin piirikunnassa, joka on täynnä toinen toistaan hienompia maisemia – metsiä, aavikoita, vuoristoa ja mahtava rantatie meren tuntumassa. Toisaalta jos vauhtia on yli 200 kilometriä tunnissa, maisemia ei ehdi liiemmin katsella. Samaisesta syystä radat ovat useimmiten melko suoraviivaisia ja tarjoavat vain muutaman oikoreitin.

Moninpelipuolella Need for Speedin maailmaan tuodaan autolog-järjestelmä, joka kertoo pelaajalle automaattisesti kaverien ajosuorituksista ja kehottaa kilpailemaan keskenään. Mallia on otettu mistäpä muualtakaan kuin Facebookista, sillä autologin keskeisin ominaisuus on niin sanottu seinä, jolla voi laittaa kuulumisia.

Simon Elo

Lue koko arvostelu:  Need For Speed: Hot Pursuit (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Shadows of the Damned (PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Shadows of the Damned lainaa paljon kahdelta edelliseltä Resident Evililta. Kyseessä on olan takaa kuvattu toimintapeli, joka ei nojaa niinkään nopeuteen kuin hyvään tähtäykseen. Liikkuminen on yleensä hidasta, eikä Garcia osaa esimerkiksi sprintata kuin suoraan eteenpäin. Muutkin tekemiset tuppaavat olemaan jähmeänoloisia. Tähtäys on joskus aivan liian hidasta, ja ampuessa Garcia osaa ainoastaan kävellä.

Kontrollit eivät kuitenkaan muodostu pelin riippakiveksi. Koko peli on rakennettu käytännössä niitä silmälläpitäen, eivätkä viholliset ole juuri Garciaa ketterämpiä. Jokainen Resident Eviliin tutustunut on heti kuin kotonaan, eivätkä Manalan perusviholliset muistuta aivan vähää kyseisen sarjan zombeja.

Suda hallitsee myös tasosuunnittelun taidon. Vaikka pahiten silmille hyppäävät omituisuudet kaatuvatkin omaan nokkeluuteensa, sisältävät kentät lukuisia pieniä oivalluksia, jotka saavat haluamaan lisää. Mukaan on saatu mahtumaan ongelmanratkontaa, pommeilla keilaamista ja valtavien strippareiden reittä pitkin kiipeämistä. Täysin oma lukunsa ovat valtavat pomo-taistelut, joita edeltävät mustan huumorin sävyttämät kertomukset siitä, kuinka nämä onnettomat ovat helvettiin joutuneet. Vaikka muut jäivät hieman yhdentekeviksi, tarina Georgen ikuisesta nälästä oli aidosti karmiva

Heikki Takala

Lue koko arvostelu:  Shadows of the Damned (PS3, Xbox 360)