Uusimmat

Elämäni vampyyrilordina – operaatio strategiakesä alkoi Total Warilla

09.07.2016 12:00 Jukka O. Kauppinen

Mitä sitä ihminen tekisi kesäisin? Vaikka ulkona paistaisi aurinko ja biitsit ovat täynnä kärisevää kansaa? Silloin tietenkin muututaan vampyyriksi ja matkustetaan fantasiamaailmaan, kuka sitä nyt muka aina jaksaa ihosyöpää keräillä?

Kalle Lounela viettää kesäänsä strategiapelien parissa ja aloitti sotaisan elämänsä Total War: Warhammerilla. Ollaan vampyyrejä kaikki, yhdessä!

Örinäni täyttää komentokeskuksen ympäristön, kun kömmin arkusta, korjaan valovanan läpipäästävien verhojen asentoa ja käynnistän Sotavasaran. Olin edellisenä päivänä kiihkeästi pohtinut kasvattaisinko parran vai ryhtyisinkö kuolemattomaksi kalkkilaivan kapteeniksi. Mutustelun jälkeen lyhytkasvuisuus sai jäädä odottamaan, tällä kertaa eläväkuolleiden korruptoiva voima pääsee todellisesti valloilleen.

Täydellinen pimeys täytti huoneen ottaessani juonittelevan Mannfred von Carsteinin roolin. Kirjoista ammennettua viisautta arvostava vampyyri ja nekromantikko omaa kaikkea muuta kuin lukutoukan kehon. Hän on jättimäinen lihamylly, joka yhdellä kädellä manaa joukkojaan ylösnousevaksi samalla viiltäen arvottomien kuolevaisten mahat auki toisella.

Lue koko artikkeli: Strategiakesä: Nyt minä muutun ja vampyyrikreivinä suutun, osa 1

Lisää aiheesta

Sisältö on täyttä rautaa ja niin on teknologiakin. Total War: Warhammer pyörii sujuvasti ja tuntuu sisältävän vähemmän bugeja kuin edeltäjänsä. Varmasti niitäkin löytyy kun suuri yleisö pääsee pelin pariin, mutta oma pelikokemukseni oli sujuva ja ongelmaton. Warhammer on myös audiovisuaalisesti vaikuttava kokemus. Lähitaistelu näyttää komealta ja lisäksi kullakin armeijalla on oma äänimaailmansa. Ihmisten armeijoissa kersantit ja komentajat huutavat joukoilleen ohjeita, joihin nämä vastaavat. Kuolleiden armeijat eivät puhu tai pukahda, vaan lähestyvät uhkaavan hiljaisuuden, kalinan ja narinan saattelemina.

Total War: Warhammer on paras Total War ja pakkohankinta (PC)