Kauan sitten Alone in the Dark oli räiskivä kauhupeli. Tänään se on kauhea räiskintäpeli.

Olipa kerran Alone in the Dark. Ja II. Ja monta muutakin Alonea. Eihän niiden taso tasaisen korkealla pysynyt, mutta klassisesta saagasta on silti kyse. Alone in the Dark: Illuminationia alemmas ei kuitenkaan voida – toivottavasti – vajota, kuten Jukka O. Kauppinen meille todistaa:

Jos nyt tiivistetysti sanottaisiin, niin Illumination yrittää matkia epätoivoisesti Max Paynen ”valo voittaa pimeyden kauhut” -mekaniikkaa, mutta heittää siihen päälle vielä kolmin käsin mälsänpuoleista räiskintää ja unohtaa kokonaan kauhun. Mikä se sellainen selviytymiskauhuilu on, joka ei edes yhtään pelota? Ei niin minkään vertaa? Illumination on vain synkillä värisävyillä kuorrutettu onneton räiskintä, jossa juoksennellaan edestakaisin erilaisilla kentillä keräämässä kamoja ja vääntelemässä kytkimiä, joiden avulla pääsee taas seuraavaan huoneeseen ja lopulta uuteen kenttään.

Jos pelin kamaluuksia mietitään, niin en osaa sanoa mikä on kauheinta. Checkpointtien puuttuminen, jonka takia paskoja tehtäviä on pelattava uudestaan ja uudestaan? Uskomattoman surkea äänimiksaus, jonka takia kilometrin päässä olevan mörkin ölinä kuuluu ja kaikuu aivan samalla tavalla kuin metrin päässä olevan? Tyhjästä spawnaavat möllit? Ärsyttävä edestakainen ränneissä juoksentelu ja mälsä kenttäsuunnittelu? Kaiken kauhupotentiaalin unohtaminen ja sen korvaaminen surkealla toiminnalla? Graafikoiden väripaletin rajoittuneisuus ja masentava kaikenkattava pimeys? Tyhmä, täysin sivuosaan unohdettu tarina?

Lue koko arvostelu: Alone in the Dark: Illumination häpäisee pelisarjan nimen (PC)

Lisää aiheesta

Alone In The Dark (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Alone In The Dark -kehittäjä julkaisi retropelinsä HD-versiona

Pyhäinpäivän viisi retrokauhupeliä

Wiikon wanha: Alone in the Dark 2, zombiemerirosvomuodin edelläkävijä