Kulakki siperiassa, Tiikeri pusikossa – arvostelussa Men of War Assault Squad 2

Miikka tykkää kissapedoista. Välillä liikaakin. Mutta onhan siinä ison dieselmoottorin kehräyksessä jotain lumoavaa.

Kortit pöytään: parhaimmillaan Men of Warin moninpeli on suunnilleen parasta, mitä sotafriikki voi peleissä kokea. Taistelumoottori on mukavan realistinen. Mitenkö realistinen? No vaikkapa niin, että panssareilla ei ole mitään kestopisteitä. Osumat ratkaistaan matemaattisesti ja niin pikkutarkasti, että tarpeeksi voimalla ammuttu kranaatti voi vaikkapa läpäistä yhden vaunun ja tuhota sen, minkä jälkeen se jatkaa vielä matkaansa toiseen vaunuun ja vaurioittaa sitä. Samaten muodostelman keskellä räjähtävä oma panssari voi hyvinkin rikkoa kavereitaan viereltään.

Toki myös rakennukset ovat hajotettavissa, maasto muokkautuu tykistökeskityksissä ja niin edelleen. Kun kalustoakin on tarjolla valtavat määrät, Men of War on parhaimmillaan todella hauska kokemus. Ja toki parhaimmillaan se on juuri moninpelissä, missä tökkivä vastustajan tekoäly ja muut outoudet eivät iske vastaan. Kasaa armeijasi, siirry rintamalle ja pistä kaveria pataan.

Lue koko arvostelu: Men of War Assault Squad 2 (PC)

Lisää aiheesta

Men of War: Assault Squad (PC) 

Men of War: Condemned Heroes -ensikoskeus: tykinruokaa natseille

Men of War: Vietnam (PC) 

Men of War: Vietnam -ensikosketus – neukkuna Vietnamissa