Legendaarisen suomipelisarjan uutuus on täällä: Trials… FusioOOOOOOON!
Minne matkaat, Trials-prätkäni oi? NO JORPAKKOON, huusi mopo ja taas Miikka oli turpa turpeessa. Kaikki oli kuin aina ennenkin. Lähes.
Kun näitä haastavia ja paljon sorminäppäryyttä vaativia kikkoja vaaditaan yhä nopeampaan tahtiin ja pienemmillä virhemarginaaleilla, tasapainottelu sopivan haastavan ja turhauttavan välillä on luonnollisesti vaikeaa, eikä se valitettavasti aina onnistu. Minusta tuntui siltä kuin Trials Fusion olisi vaatinut minulta liikaa liian nopeasti, vaikkapa erinomaisen vaikeuskäyrän omanneeseen Trials Evolutioniin verrattuna. Uratilan loppupuolella vastaan tulikin sitten jo kenttiä, joissa oli ihan turha haaveillakaan kultamitaleista: kun uudelleenyritykset mitataan kymmenissä, kavennettavaa olisi vähän turhan paljon.
Tähän rakoon sopii naputtaa myös Trials Fusionin ehkä hölmöimmästä uudistuksesta, tarinasta. Pelaajan prätkää asuttaa tekoäly, joka syystä tai toisesta on rakastunut tulisesti pelaajan prätkäjätkään ja sitten kertoilee tunteistaan ja pelimaailman taustoista kesken kisailun. Ja mikäs siinä, en minä tarinaa Trialsiini kaivannut, mutta eipä se nyt paljon haittaisikaan… Paitsi kun muutenkin V-käyrä katossa yrität samaa kenttää 68. kertaa uudelleen, alkaa suoraan sanoen ottaa vähän päähän kuulla niin ikään 68. kertaa, miten ”George on kahdeksanbittinen mieli teratavujen maailmassa”.
Yksinpeli on muuten ihan asiallista tasoa. Pääasiassa trials-kentistä koostuvaa kahdeksaa lukua – joista jokaisessa on kahdeksan kenttää – piristetään välillä pienillä minipeleillä ja erikoisetapeilla, joissa pääsee kokeilemaan vähän muunkinlaisia taitojaan.
Lue koko arvostelu: Trials Fusion (PC, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Lisää aiheesta
Trials Fusion –haastattelu – sähkömopo, Judge Dredd ja kylmää kahvia
Trials Fusion –haastattelu: pärinäpeli täynnä salaisuuksia
