Mikä on tympeä, puiseva ja mitäänsanomaton? Battlefield 4.
Jos Janne ja Miikka olivatkin yhtä mieltä Battlefield 4 –räiskintäpelin moninpelikokemuksen Suosittelemme-peukkumaisuudesta, niin linja pysyi yhtenäisenä myös sen yksinpelikokemuksen suhteen. Miikka Lehtonen sukeltaa asian ytimeen:
Battlefield 4:n tarina on niin kliseistä kamaa, että oksat pois. Tarina on muutenkin Battlefield 4:n heikointa osa-aluetta, sillä DICEn väki on selvästi keksinyt peliinsä vain kokoelman enemmän tai vähemmän siistejä kenttäideoita ja sitten kuronut viime hetkellä niiden yhdyslangoiksi puheita isänmaallisuudesta, petoksista ja epätoivoisista hetkistä. Kun lopputekstit pyörivät, monella pelaajalla tuskin on hajuakaan siitä, mitä helvettiä pelissä tapahtui tai miksi.
Hahmoja tulee ja menee, dramaattisia uhrauksia ja yllättäviä käänteitä ponnahtelee joka kulman takaa ja itse haukottelin jo toisella tunnilla, mikä edustaa muuten noin kolmasosaa koko tarinan kestosta. Suurin osa pelaajista pystyy todennäköisesti ensimmäisen vartin jälkeen arvaamaan ainakin suurimman osan tarinan ”shokeeraavista” paljastuksista ja käänteistä.
Mutta jotain positiivistakin. Rooleihin on selvästi palkattu oikeita näyttelijöitä, kuten vaikka historian parhaisiin TV-sarjoihin kuuluvasta The Wirestä Omar Littlen roolista tuttu Michael K. Williams. Näyttelijät vetävät hommansa ihan kunnialla, mutta minkäs teet kun dialogi on sellaista tasoa, että Michael Baytakin hävettäisi?
Lue koko arvostelu: Battlefield 4 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Battlefield 4 moninpeliarvostelu (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Vaan voisiko joku valkotakki kertoa, mistä ihmeestä johtuu se anomalia ihmiskunnan kollektiivisessa psyykeessä, että Call of Duty pyyhkii joka kerta Battlefieldillä baarin vessan lattiaa myyntiluvuissa? Ihan selvä juttu on, että Bäfä on ollut kaksikosta parempi peli jo kolme inkarnaatiota putkeen.
Itse olen ihan rohkeasti sitä mieltä, ettei tällaisissa pelihistorialliselta merkitykseltään puhtaissa moninpeleissä tarvitsisi olla lainkaan sitä seitsemän tunnin skriptattua yksinpeliksi kutsuttua putkea. Minusta ei ole hienoa katsella huone kerrallaan, kun joku tollo tekoälyn ohjaama muovinaama availee minulle ovia elokuvamaista huoneenpuhdistushetkeä pohjustaen. Olihan tuo toki alkuperäisen Half-Lifen Opposing Force -lisärin yksi ikimuistoisimpia hetkiä… Vuonna 1999.
