Paikoin viiltävän pelottava – arvostelussa kauhuseikkailu Outlast

05.03.2014 20:15 Jukka O. Kauppinen

Outlast on välillä melkein pelottava peli – mutta Henri Heikkinen löysi siitä myös vähän outouksia. Eikä vain siksi, että törppö toimittaja oli ihan väenväkisin tunkenut hylätyn mielisairaalan käytäville.

Useimmat mielisairaalan asukkaat repisivät mielellään ulkopuoliselta, taistelukyvyttömältä hiipparilta pään irti tai vähintään löisivät lihakirveellä. Mikäli Miles haluaa pysyä hengissä, täytyy hänen liikkua hiljaa varjoissa, paeta tarpeen mukaan ja piiloutua heti kun vainoojan silmä välttää.

Mount Massiven mielisairaala on hämärä paikka, jossa valot toimivat siellä täällä välkkyen kuin intialaisessa kolmen tähden hotellissa. Munapussi-toimittajalla on kuitenkin eräs etu vainolaisia vastaan – paristokäyttöisellä videokameralla nimittäin näkee pimeässä.

Kytkemällä kameraan päälle vihreän yötilan päälle Miles näkee sinnekin, minne aurinko ei paista. Kun hirviöt eivät näe pimeässä, on pelaajan helppo hiippailla sopivaan nurkkaan odottamaan mielipuolen ohikävelyä. Valitettavasti kamera tyhjentää paristoja samaan tahtiin kuin teekkari euron tuoppeja.

Keskeinen osa pelimekaniikkaa onkin etsiä sinne tänne ripoteltuja sormiparistoja ja käytellä niitä säästellen juuri silloin kuin tarvitsee. Kiusaus tuhlata paristoja on suuri, koska pimeässä nyt vain on niin hemmetin pelottava liikkua. Helpoimmalla vaikeustasolla paristoja löytyy onneksi lähes yhtä paljon kuin romanikerjäläisiä Helsingistä.

Lue koko arvostelu: Outlast (PC, PS4)