Saari täynnä elämää – kuollutta sellaista
Zombit, vikkelät vekkulat. Aina hamuamassa lähikontaktia. Juho Anttila tykkää moisesta, joten hänet lähetettiin lomalle paratiisisaarelle. Mitä Dead Islandista jäi käteen?
Tässä vaiheessa todettakoon, jos se jollekin jäi epäselväksi, että Dead Island on verinen peli. Ei lapsille tai herkkänahkaisille on neuvo, joka käy mielessä viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaaja hyppää tasajalkaa zombin pään päälle. Poks sanoo pää, splät roiskahtaa veri ja pelaajan virne levenee entisestään.
Teurastus vaatii kuitenkin myös suunnitelmallisuutta. Jokainen isku syö energiaa, jonka loppuessa pakoonkaan ei enää jaksa juosta. Zombeilla on ikävä tapa parveilla pelaajan ympärille, joten huolettomasti huitova huomaa pian joutuneensa piiritetyksi. Silloin jo tavalliset hitaat kuolleet muodostuvat hengenvaaralliseksi uhaksi.
Laahustajien lisäksi vastaan asettuu myös vaarallisempia vihollisia. Tartunnan saaneet mutta ilmeisesti vielä elossa olevat ihmiset liikkuvat kuin raivotautiset apinat. Jo pari kolme tällaista tekee elämästä pahimmillaan todella tukalaa. Isommat erikoiszombit vaativat kukistuakseen jo lievää taktikointia. Tärkein työkalu on kaikesta huolimatta potku, jonka avulla viholliset saa kaadettua maahan.
Lue koko arvostelu:Dead Island (PC, PS3, Xbox 360)
Lue myös
Garbage Truck Simulator 2011 (PC)
God of War Collection Volume II (PS3)
