Suomessa ei vielä pakasta, mutta E.D.N. III:lla on aina talvi
Lost Planet. E.D.N. III. Avaruustyöläinen kylmissä hommissa. Ja Miikka Lehtonen toteamassa, että ihan kiva mutta kun…
Pelin rakennetta on myös muutettu. Kentästä toiseen etenevän tarinan sijaan pelin keskustana toimii NEVEC-suuryhtiön tukikohta, josta pelaaja saa tehtäviä. Osa on sivukeikkoja, joilla vaikka etsitään tiedemiehille puhdasta lämpöenergiaa. Mistäkö? No tietenkin tappamalla planeettaa asuttavia akrid-avaruusötököitä, joiden sisuksissa energiaa pumppaa. Toisinaan taas vaikka pelastetaan tukikohtaa lumimyrskyltä kiristämällä mechin kanssa jättimäisiä kiinnikkeitä. Tulevaisuuden duunari, kuten jo sanoin.
Tähän löyhään hubiratkaisuun liittyy myös pieniä metroidvania-elementtejä, sillä pelimaailman osaset aukeavat pelaajan oppiessa tarinan myötä uusia kykyjä ja saadessa pukuunsa ja itselleen uusia leluja.
Tarina vaihtelee kiinnostavan ja megakliseisen välimaastossa. Se on täynnä mukavia inhimillisiä osasia, kuten päähenkilön yksipuolisia videokeskusteluja maassa olevan perheen kanssa. Viestintäviive kun on niin suuri, ettei keskustelu onnistu, vaan molemmat osapuolet lähettelevät toisilleen videoviestejä, joita sitten katsellaan kyyneleet silmissä. Tunnelma on muutenkin alkupuolilla hyvä ja pidin oikeasti näkemästäni. Mutta sitten… No, suunnilleen kaikki ne kliseet, mitä ”tulevaisuuden megayhtiö alkukantaisen kansan asuttamalla planeetalla” –tarinasta voi keksiä, myös tapahtuvat.
Lue koko arvostelu: Lost Planet 3 (PC, PS3, Xbox 360)
Lisää aiheesta
Lost Planet 2 -haastattelu: menneen talven lumien perään ei haikailla
Lost Planet 3 –ensikosketus – taas pakastaa
