Suomi on merkittävä markkina-alue
“At Xbox we’re bringing in a new age of entertainment. Where every TV becomes a Smart TV.” Tämä oli äsken päättyneen Microsoftin E3-lehdistötilaisuuden teema. Microsoft on lanseerannut pinon jännittäviä yhteistyödiilejä, joiden kautta Xboxilla voi katsella entistä paremmin elokuvia, entistä monipuolisemmin ja interaktiivisemmin urheilua ja ties mitä muuta hienoa. Olisin varmasti innoissani, jos en asuisi Suomessa.
Kantava teema jokaisessa E3-lehdistötilaisuudessa Microsoftin huomattua että Xbox toimii myös mediakeskuksensa on ollut se, että noin puolet lehdistötilaisuuden annista voi näin Suomesta käsin ohittaa silmiään räpäyttämättä. Se ei toimi meillä, eikä tule ikinä toimimaankaan meillä. Netflix-elokuvavuokraamot, interaktiiviset ESPN-urheilulähetykset ja monet muut vuosien varrella esitellyt huikeudet kutkuttaisivat varmasti täälläkin lukemattomia käyttäjiä ja myisivät pinon Xboxeja, mutta minkäs teet. Ei meille, vaikka kuulemma on lottovoitto syntyä Suomeen.
Mistä moinen perseily sitten johtuu? Puhtaasta ilkeydestä? No ei sentään. Kyllä Microsoftille varmasti raha kelpaisi. Elokuvien, TV-sarjojen, urheilulähetysten ja muiden lähetysoikeudet ovat vain niin saatanallinen sekamelska, ettei niitä pysty hullukaan ymmärtämään. Amerikassa oikeudet ovat tuotantoyhtiöillä, joiden kanssa on helppo tehdä diilejä. Kun hypätään rapakon yli ja tehdään välietappi Englannissa, moni samaisista yhtiöistä toimii sielläkin. Tai on ainakin tehnyt diilejä paikallisten suurempien firmojen kanssa, joten homma toimii sielläkin. Pienellä viiveellä vain. Mutta kun tullaan mantereelle? Sitten koko paska leviääkin jo käsiin.
Jos lähdetään vaikka tarkastelemaan ESPN-urheilukanavan oikeuksia, ne ovat esimerkiksi Skandinaviassa levinneet ties miten monelle taholle. Jollain on oikeus esittää NHL-jääkiekkoa kaikissa medioissa, toisella taas oikeus NBA-korikseen televisiossa, kolmanella NBA-korikseen Internetissä. HBO:n televisiosarjojen oikeudet ovat missä sattuu, mediasta ja alueesta riippuen. Siitä sitten lakimiesarmeijan kanssa säätämään – tai sitten vaihtoehtoisesti todetaan, että ehkä katajainen kansa ränsistyneissä torpissaan ei kiinnostakaan niin kamalasti.
Syitä siis olisi monia ja oikeudenhaltijoiden ohella voisi varmasti myös osoitella sormella Teoston ja muiden muka artistien oikeuksia ajavien tahojen suuntaan, mutta se on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää. Kuluttajan kannalta sillä ei ole tippaakaan väliä, onko sisällön tukkeena metrin pino lakikirjoja, Microsoftin amerikkalainen puusilmäisyys vai Saatana helvetillisten armiejoidensa kanssa: kun ei toimi niin ei toimi. Ja se alkaa hiljalleen suoraan sanoen vi… kyr… hatuttamaan. Aika helvetisti.
Erityisen masentavaa oli se, että kun katselimme lähetyksestä hienoja interaktiivisia palveluita, joilla pystyi siirtelemään netistä vuokraamaansa Game of Thronesin jaksoa tabletilta puhelimelle ja Xboxille, samalla katsellen muista laitteista interaktiivista ja reaaliaikaista tietoa jakson taustoista ja tapahtumista, tietäen että ne eivät tule ikinä toimimaan täällä, milläs sitä demoa ohjattiinkaan? No tietenkin Nokian puhelimella, perkele.
(Ja ennen kuin kukaan nurkkapatriootti hermostuu, samanlaista se on tietenkin muuallakin. Ei se Netflix yhtään paremmin PlayStation 3:lla toimi.)
