Vuosikymmen wowitusta riitti, hyvästi World of Warcraft

Aikansa kutakin. Joskus ei vain enää jaksa. Joskus Elämä saattaa voittaa digitaalisen maailman lumot. Näin kävi myös Miikalle.

Kun World of Warcraft julkaistiin 11.2.2005, lukemattomat eurooppalaispelaajat hurahtivat peliin ykkösellä. Minä en. Ei kiinnostanut hirvittävästi. Kun kuuntelin viikonlopun kaverieni hehkutusta, kävin lopulta ostamassa pelin, jota sitten pelasinkin seuraavat kahdeksan vuotta . Nyt se on ohi.

Se ei ole sinänsä yllättävää, että sekosin World of Warcraftiin totaalisesti. Niinhän kävi miljoonille muillekin. Olipa sitä MMO-veteraani tai muuten peleille nenäänsä niistävä, keväällä 2005 todennäköisesti pelasit World of Warcraftia.

Pelin suosio oli käsittämätön. Meni mihin tahansa futiskentältä elokuvateatteriin, joku puhui World of Warcraftista. Niin mekin. Kaverien kanssa perustettu Teräsbetoni-aiheinen kilta (Metallin veljeskunta) vaihtui myöhemmin muihin ja suurempiin kiltoihin, mutta peli ei. Se oli vakio.

Itse pelasin enemmän tai vähemmän aktiivisesti World of Warcraftia sen julkaisusta viime vuoden elokuuhun. Välillä oli taukoja, mutta aina peli vain veti ennemmin tai myöhemmin minut takaisin pariinsa.

Kunnes sitten ei vetänytkään. Kun viime elokuussa huomasin, että en ollut kesän aikana loggaillut juurikaan sisään, annoin tilini sulkeutua. Kun sitten seuraava lisälevy, Warlords of Draenor, ei saanut minussa aikaan minkäänlaisia reaktioita, ajattelin addiktion olevan ohi.

Mutta oliko sittenkään?

Lue koko artikkeli: Mr. WoWin testamentti