Uusimmat

Tulipahan pelattua: Haven ei ole täydellinen seikkailupeli, mutta se erottuu kirkkaasti scifi-roolipelien massasta

25.12.2020 20:00 Tuukka Hämäläinen

Haven on kertomus avaruuden rakastavaisista, jotka tutkivat kaukaista planeettaa. Omaperäinen peli valitettavasti kompuroi monella saralla ja jakaa varmasti mielipiteitä.


Julkaisupäivä: 3.12.2020
Studio: The Game Bakers
Julkaisija: The Games Bakers
Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series S/X (testattu), PlayStation 5 (PlayStation 4 & Switch tulossa)
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 4,5 tuntia


Pikkustudio The Game Bakersin kehittämä Haven herätti jo etukäteen huomiota kiinnostavalla idealla: tieteisseikkailun pääosassa kerrottiin nimittäin olevan rakastavaiset, jotka pakenevat tutkimaan tuntematonta planeettaa. Pelaaja ohjastaa joko molempia hahmoja tai sitten kaksinpelissä vain toista hahmoista.

Idea erottuu massasta, ja Haven onkin roolipeli vähän laveammassa mielessä kuin keskivertojulkaisut. Tässä pelissä on ehdottomasti kyse enemmän tarinasta ja henkilöhahmoista kuin kykyjen kehittämisestä, mutta siinä sen viehätys piileekin.

Havenin keskushahmot ovat Yu ja Kay, jotka ovat paenneet kotimaailmansa hirmuhallintoa. Apiaryna tunnetussa yhdyskunnassa nimittäin kullekin ihmiselle määrätään pari, jonka kanssa he perustavat perheen. Nuori pariskunta ei tähän suostunut ja päätti ottaa hatkat kaukaiselle Sourcen planeetalle.

Haven lähtee käyntiin turhan hitaasti ja ilman pohjustuksia, joten ensimmäinen reilu tunti jää laimeaksi. Kun pelin maailma ja hahmot alkavat avautua sen parissa viihtyy paremmin, mutta ehdottomasti tarinan eikä pelattavuuden vuoksi.

Havenin heikkous pelisisällössä, joka jakautuu varsin jyrkästi pitkiin dialogikohtauksiin ja vapaaseen seikkailuun. Tarina ja ääninäyttely on kelpoa, mutta keskustelujen vähäinen interaktiivisuus tekee niistä puuduttavia. Pelaajan harvoilla repliikkivalinnoilla tunnu olevan paljon merkitystä.

Seikkailu taas on planeetalla liitelyä ja muutamien resurssien etsiskelyä tarinan seuraavaa etappia kohti edetessä. Ohjaustuntuma Yun ja Kayn liitosaappaissa on vähän jähmeä ja epätarkka, ja energiaa tarjoavien ”flow threadien” seurailu onkin välillä tarpeettoman haastavaa. Hädin tuskin vauhdissa pysyvä kamera ei yhtään auta asiaa.

Taistelut, joita ei ole paljon, ovat pääasiassa erittäin helppoja. Yksin pelatessa on ihan kiehtovaa päästä ohjaamaan reaaliaikaisesti kahta hahmoa, yhtä kullakin ohjainsauvalla, mutta lähinnä taistelut ovat tylsiä ja toistavat itseään.

Tulee väistämättä mieleen, tarvitsiko tällainen peli ylipäätään mitään taistelua? Eikö ihmissuhteeseen keskittyvä seikkailu olisi voinut luottaa pelimaailman tutkimiseen ja unohtaa suosiolla mättämisen?

Visuaalinen toteutus on sekin kaksijakoinen. Seikkaillessa stylistinen, pastellisävyinen maailma on ihan mukiinmenevä, mutta dialogeissa tulee sitten katsottua lähinnä anime-henkisiä kasvokuvia, sillä hahmomallit ja yksityiskohdat ovat ankeat. Tämä ei yhtään auta, jos pelaaja kokee dialogikohtaukset muutenkin puuduttaviksi.

Lisäksi Xbox Series S:llä ei ainakaan mitään uuden sukupolven optimointia erota, vaikka sellainen pelissä tiettävästi onkin. Haven ei yksinkertaisesti ole kovin näyttävä peli, josko ei sanalla sanoen rumakaan.

Moitteet harmittavat, sillä Havenissa on paljon hyvää. Alkumetrien jälkeen Yu ja Kay alkavat tuntua oikealta pariskunnalta, ja heidän suhteessaan on esimerkiksi seksiä ja huumoria paljon aidommin kuin valtaosassa muista peleistä. Myös scifi-elementit toimivat hienosti, ja pala kerrallaan avautuva tarinamaailma tuntuu samalla tapaa vieraalta kuin avaruusoopperoiden visiot kirjallisuudessa.

Haven jakaakin melko varmasti mielipiteitä. Tämä voi olla jollekin juuri sitä mitä peliltä kaipasikin, mutta suuri yleisö kiertää pelin varmasti kaukaa tai lopettaa alkuunsa. Ennakkoluulottomia Xbox Game Pass -tilaajia suosittelen kokeilemaan peliä, mutta ostoksille kannattaa lähteä vain, jos tarina avaruuden rakastavaisista kuulostaa täysin vastustamattomalta.

HAVEN

”Havenilla on sydän paikallaan, mutta pelinä se on hidas ja puuduttava kokemus.”

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat