Paljon mainettaan parempi – arvostelussa Ryse: Son of Romen PC-versio

18.10.2014 22:00 Jukka O. Kauppinen

Miikka Lehtonen pisti taas muutaman barbaarilauman matalaksi ja saattoi kurittaa senaattorejakin. Rooman taitavimman sotilaan elämään mahtuu näet kaikenlaista.

Rysen keskipisteessä on roomalaissotilas Marius Titus, joka päätyy pelin alussa suljettuun selliin keisari Neron – sen samaisen, joka tarinan mukaan soitti viulua kun Rooma paloi – kanssa kertomaan tälle elämäntarinaansa. Tarina vie Mariuksen Rooman kaduilta Englantiin, Skotlantiin ja muihin kuumiin paikkoihin. Niissähän roomalaiset oikeastikin pyörivät levittämässä rauhan ja sivistyksen sanomaansa vaikka sitten gladiuksen ja pilumin kärjen avulla.

Legioonalaisteema näkyy pelissä välillä erikoiskohtauksina, joissa Marius saa vaikka järjestellä joukkojaan löyhiin puolustusasetelmiin, eli käytännössä valita, haluaako ammuskella sotakoneella vai taistella tekoälyn hoitaessa toista roolia. Lisäksi välillä edetään hitaasti legioonan kera vihollistulituksessa. Ideana olisi kävellä kun viholliset tähtäävät ja pudottautua kilpikonnamuodostelmaan kun nuolet viuhuvat. Pientä kivaa ensimmäiset pari kertaa ainakin.

Suurin osa ajasta menee taistellessa. Olipa vastassa sitten karvainen barbaari, vielä karvaisempi keltti, eläimen päähän sonnustautunut skotti tai vaikka petollinen preetorilaiskaartilainen, meno ei siitä kauheasti muutu. Mariuksella on peruslyönti, joka ei tee kauheasti vahinkoa ja jonka viholliset mielellään blokkaavat. Tällöin pitäisi lyödä niitä kilven kanssa, jotta iskut taas menevät perille. Puolustusta hoidetaan blokkaamalla kevyet iskut ja väistämällä kovemmat. Heitetään mukaan vielä erikoiskyky, joka tainnuttaa kaikki ympärillä olevat viholliset ja siinä se sitten suunnilleen olikin.

Lue koko arvostelu: Ryse: Son of Rome (PC, Xbox One)