Littlest Pet Shop Friends (Wii)
Melko tarkkaan vuosi sitten suurisilmäiset kummajaiset tekivät invaasion Nintendon pelikonsoleille. Pörröiset eläimet valtavine vetoavine katseineen lumosivat pikkutytöt ja saivat kriitikot näkemään vaaleanpunaisia painajaisia.
Nyt, joulusesongin lähestyessä, samat sokerinhuuruiset söpöläiset tekevät paluun jatko-osan merkeissä. Puimme yllemme painepuvun ja sukelsimme siirappiin katsomaan, millaisilla juonilla tyttäriämme tänä talvena viekoitellaan.
Littlest Pet Shop on joukko eläinaiheisia keräilyleluja varusteineen. Pienet tytöt tykkäävät, muut pohtivat pää punaisena jotta pitäisikö animesilmiä katsellessa itkeä vai nauraa. Viime vuonna julkaistu silmäolioiden ikioma konsolipeli osoittautui, kohderyhmä huomioon ottaen, yllättävänkin onnistuneeksi tuotteeksi. Yllätyksiä on luvassa myös jatko-osaan tutustuville, sillä halvan rahastuksen sijasta Littlest Pet Shop Friends tarttuu edeltäjänsä ongelmakohtiin ja tarjoilee pilteille rutkasti ensimmäistä osaa laadukkaamman pelikokemuksen.
Ollaan kamuja
Ensimmäinen suuri uudistus on tarina, jota alkuperäisessä Pet Shopissa ei ollut lainkaan. Nyt pääsemme seuraamaan karhuveijarin saapumista ystävänsä toukan kanssa Littlest Pet Shop -maailmaan. Vaan toukkapa onkin kadonnut ja jättänyt jälkeensä vain kepin nokassa roikkuvan kotelon ja kryptisen viestin. Mitäköhän ihmettä toukalle onkaan mahtanut tapahtua?
Uusien asukkaiden kunniaksi järjestetään tietenkin yllätysjuhlat. Puuhaa riittää, kun Meetwurst-poni, Koipipala-pingviini ja Thaiherkku-koira leipovat fiinejä herkkuja ja koristelevat juhlasalia. Ei, suomentajalla ei ole ollut krapulapäivä, arvostelija pääsi vain nimeämään lemmikit ihan itse. Peli on muuten käännetty kokonaan suomeksi, mikä ei nykypäivänä ole mikään itsestäänselvyys. Tosin Pet Shoppien kohdeyleisö on sen verran nuorta, että aikuista saatetaan tarvita lukuapuna joka tapauksessa.
Tarina on harmitonta kivaa, jonka tarkoituksena on esitellä lauma toinen toistaan ärsyt… tarkoitan söpömpiä öttimönkiäisiä. Karvaturrit poukkoilevat pelin viiden alueen ympäri keräillen kukkia, pelaillen minipelejä ja jutellen keskenään. ”Täällä on tosi ihanaa.” ”Ootpas tosi fiini.” ”Mun bestis osaa auttaa, se on tosi kiva tyyppi!” Piltit hihkuvat onnesta ihkun pelin äärellä, vieressä aikuinen tukehtuu hattaratulvaan.
Kivemmat paikat, nastemmat leikit
Hattarasta puheen ollen, maailma on käytännössä karrikoidulla piirrostyylillä kuvattu ällöpöllökaupunki, jossa kaikki on niin söpöö ja koleeta, että karskia testaajaa hirvittää. Kehittäjät eivät ole kuitenkaan tyytyneet pelkkään vanhan moottorin kierrättämiseen. Ympäristöihin on ujutettu sumennusefektiä ja muuta pientä kikkaa, joka luo mukavaa syvyysvaikutelmaa. Lapsia ei vedetä halvalla, vaan kokemukseen on jaksettu panostaa.
Minipelit, joita totuttuun tapaan löytyy vähän joka nurkasta, ovat läpi pelin viimevuotista tasoa laadukkaampaa jälkeä. Painopistettä on siirretty wiimoten ravistelemisesta taitoa ja tarkkuutta vaativiin koitoksiin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö horkkatautisillekin tarjottaisi tekemistä.
Aktiviteetteja suunniteltaessa on käytetty kivasti mielikuvitusta. Pelit vaihtelevat esimerkiksi hurjaa vauhtia tulvivien kakkutilausten täyttämisestä lemmikkien kylvettämiseen tai vaikkapa hippaleikkiin. Myös pelimekaniikka vaihtelee. Välillä ravistellaan ja pyöritellään wiimotea ruudun ohjeiden mukaan, toisinaan taas juoksennellaan erilaisten kohteiden perässä. Kierrätys on kiitollisen harvinaista.
Se paras ja kivoin ja ihanin uusi juttu on kuitenkin kaksinpeli. Kaverin saa mukaan sekä hortoilemaan ympäri kaupunkia, että myös itse minipeleihin. Yhteistyöstä on jopa apua, samaan hiileen puhaltamalla tilille plopsahtelee enemmän kolikoita, joilla voi tuttuun tapaan ostaa täytettä lemmikkien vaatekaappiin. Asusteiden värit saa valita ihan itse, tosin hienommat sävyt on ensin sekoitettava maalikaupassa tien sivusta kerättävistä kukan lehdistä. Puuhaa siis riittää.
Vaaleanpunainen vallankumous
On oikeastaan mukava nähdä, että hyvin nuorille tytöillekin jaksetaan väsätä aidosti huolella toteutettua peliviihdettä. Ei Littlest Pet Shop Friends nyt mikään pelimaailman WALL-E ole, varttuneempi pelaaja saa kaivella lapsenmielisyyttä sielunsa syvyyksistä kaksin käsin, jotta peli viihdyttäisi muuten kuin oman lapsen kanssa vietettynä laatuaikana.
Kohderyhmään kuuluvat ovat kuitenkin innoissaan. Elukat ovat söpöjä, paikat kivoja ja tekemistä riittää yllättävän pitkäksi aikaa. Onhan se kiva kerätä ensin kukkaro täyteen rahaa ja pukea sitten lempparilemmikit mitä hassumpiin asusteisiin.
Littlest Pet Shop Friends on laadukas lastenpeli, joka ansaitsee erityiskiitokset siitä, ettei tällä kertaa olla menty siitä, missä aita on matalin. Karski kriitikonrenttu liikuttuu melkein kyyneliin, kun juuri niihin asioihin, joista vuosi sitten valitin, on saatu korjausta. Jopa ennestäänkin raivostuttavan tarttuva tunnusmusiikki on maltettu sovittaa uudeksi, entistä laadukkaammaksi versioksi.
Jos perheestä löytyy Pet Shop -ikäisiä tyttölapsia – tai mikäpä ettei poikiakin – on Littlest Pet Shop Friends varma valinta pukinkonttiin. Hauskaa piisaa takuulla ainakin joulupyhien yli. Toistan silti saman varoituksen kuin viimekin vuonna. Kohderyhmään kuulumattomille tuote kelpaa lähinnä ensiavuksi insuliinishokkiin.
Lopputiedot
Tekijä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo DS, Nintendo Wii
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.littlestpetshop.ea.com/
Juho Anttila
Lue myös
Arvostelu: Cloudy With A Chance of Meatballs (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
