Achtung Panzer! Kharkov 1943 (PC)
Tekijä: Graviteam
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 4Gt keskusmuistia, Radeon HD 5850
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP SP 2, Pentium D 3GHz, 1 Gt keskusmuistia, Radeon x1600 tai vastaava DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Achtung Panzer! Kharkov 1943
Miikka Lehtonen
Harkovan taistelut olivat toisen maailmansodan ratkaisun kannalta huipputärkeitä. Stalingradin vapautuksen jälkimainingeissa käyty kärhämä antoi alkusysäyksen Kurskin eeppiselle panssaritaistelulle ja sisälsi paitsi paljon mielenkiintoisia tilanteita, myös paljon kiinnostavaa kalustoa.
Tästä huolimatta aihetta ei ole juuri peleissä käsitelty. Voisi siis kuvitella, että kun aiheesta kerrankin tehdään kattava ja perusteellinen pelikuvaus, meikäläisen suu olisi messingillä. Ehkä olisikin, ellei se olisi pelin seurauksena jähmettynyt pysyvään hämmästyksen ilmeeseen.
Achtung Panzer! Kharkov 1943 on tekele, jossa on pelattavaa muikeasti. Harkovan taistelut tarjoillaan pelimuodossa useampaan yhteenottoon pilkottuna, jotka on sitten vielä jaettu strategiseen ja taktiseen osioon. Homma menee käytännössä näin: jokaista tehtävää kuvataan kaksiuloitteisella ruutukartalla, jossa pelaaja liikuttelee yksiköitään, tekee linnoitteitaan ja muutenkin valmistautuu taisteluun.
Kartat perustuvat todella uskollisesti aitoihin Harkovan alueen karttoihin, joten mittakaavaa ja uskottavuutta löytyy. Ehkä hieman turhankin kanssa, sillä tuntuu siltä, että tekoälyn mielestä taistelu on paljon tylsempää kuin jossain kaukaisuudessa rällästely. Joku fiksu sanoi joskus, että sota on paljon odottelua lyhyillä väkivaltaisuuksilla rytmitettynä, mutta ei hänkään tätä tarkoittanut.
Kun viholliset löytyvät ja asetelmat on pedattu valmiiksi, siirrytään tarkastelemaan taistelun kulkua taktisessa pelitilassa. Toisensa ruudukossa kohdanneiden yksiköiden ohella taisteluun saattaa tempautua mukaan vahvistuksia läheisistä ruuduista, mikä on hauska idea ja pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan. Kun kalustoa on muutenkin koko ajan liian vähän, on todellinen kakkakepponen, kun se venäläisten tiedusteluyksikkö saakin tuekseen hieman raskasta tykistöä ja läheiset panssarimiehet.
Taistelu on realistista ja peli mallintaa hienosti paitsi ballistiikan, myös sodan kuviot: suoraan päälle höökimällä ei saa kuin sankarihaudan. Koukkaukset, väijytykset ja muut kierot temput ovat avaimet voittoon. Koska sota on tosiaikaisuudesta huolimatta näin realistista ja taktista puuhaa, pelin voi pysäyttää koska vain käskyjen jakelua varten.
Taktiset taistelut näyttävät ja erityisesti kuulostavat aivan törkeän hyviltä, ainakin strategiapeliksi. Aseiden ja erilaisen kaluston äänet on mallinnettu uskollisesti, mikä on oleellinen osa pelattavuutta. Kun kartat ovat massiivisia ja mittakaava realistinen, olisi miltei mahdoton yrittää löytää vihollista, ellei voisi esimerkiksi yrittää kuunnella, mistä päin se telojen narina kuuluukaan.
Jos puitteet olisivat itse emopelin tasoa, Achtung Panzer! olisi todellinen merkkiteos. Nyt käy kuitenkin niin ikävästi, että peli olisi kaivannut vielä lisää aikaa hautomossa.
Bugeja ja ongelmia
Passiivinen tekoäly on vain osa pelin ongelmalistasta, mutta kieltämättä aika ikävä sellainen, sillä moninpeliä ei ole. Niinpä tyytyminen on viholliseen, joka ensin pyörii päivän paskarinkiä pusikossa ja sitten syöksyy suoraan panssarintorjuntatykkejä päin miestensä hengistä piittaamatta. No okei, tuollaistahan se ajan neuvostodoktriini joskus oli, mutta jotain rajaa silti.
Suurin ongelma on silti se, että pelin oppimiskynnys on melkoinen. Opittavaa olisi vaikka miten paljon, mutta peli ei jaksa opettaa. Harjoitusosio kertoo mitä ruuhkaisen käyttöliittymän napit tekevät, mikä on aika turhaa, sillä napeissa on tooltipit, joista sen näkisi muutenkin. Olisin paljon mieluummin viettänyt vaikka puoli tuntia opetellen, miten sitä hiton peliä pelataan.
Pienempiäkin ongelmia löytyy: pelaaja ei tunnu usein saavan tarpeeksi informaatiota siitä, miten taistelu sujuu tai edes yksittäiset yksiköt pärjäilevät. Täysin käsittämättömänä töppinä tosiaikaisen taistelun aikana ei voi myöskään tallentaa. Kun yksi yhteenotto voi olla helposti useamman tunnin mittainen, ongelma on todellinen.
Eipä se, strategian ystävät ovat tottuneet kestämään ja ehkä ongelmien kanssa eläminen on oleellinen osa Harkova-kokemusta. Itse olisin kuitenkin toivonut, että Paradox olisi viilaillut peliään pelattavampaan suuntaan vielä hetken aikaa. Silloin olisin voinut sanoa, että Achtung Panzer! on hyvä peli, ilman mitään lisäliitteitä. Nyt kehun perässä on ”mutta”.
Jos raskas strategia kiinnostaa, Achtung Panzer! on kaikesta huolimatta tutustumisen arvoinen peli, varsinkin kun se irtoaa parilla kympillä. Kannattaa kuitenkin varata mukaan pitkä pinna.
Lue myös
King’s Bounty: Armored Princess (PC)
Making History II: The War of the World (PC)
Theatre of War 2: Kursk 1943 (PC)
Tom Clancy’s H.A.W.X. 2 (PC, PS3, Xbox 360)
