Arvostelu: Blair Witch ei turhaan säikyttele pelaajaa, mutta ei kauhupeli kyllä pelotakaan

08.09.2019 10:00 | Tuukka Hämäläinen

Blair Witchissä on joukko oivallisia ideoita ja muutamia onnistuneita hetkiä, mutta kokemus jää silti laimeaksi. Kauhupeli nostaa pulssia vain hetkittäin, eivätkä tekniset kompuroinnit auta asiaa.


Julkaisupäivä: 30.8.2019
Studio: Bloober Team
Julkaisija: Lionsgate Games
Saatavilla: PC, Xbox One (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 4,5 tuntia


Kauhuelokuva The Blair Witch Project (1999) oli aikanaan niin suuri hitti, ettei sen synnyttämä franchise ota kuollakseen. Niinpä keskuuteemme on 20 vuotta myöhemmin laskeutunut Layers of Fear -peleistä tunnetun Bloober Teamin kehittämä kauhupeli Blair Witch.

Nimestään huolimatta Blair Witch ei perustu erityisesti vuoden 2016 samannimiseen jatko-osaleffaan, ja yhteydet alkuperäiseenkin elokuvaan ovat kevyet. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1996, mistä tosin kertovat lähinnä pelissä käytetty kamera ja kännykkä – jolla voi pelata Matopeliä!

Blair Witchin päähenkilö on entinen poliisi ja sotaveteraani Ellis, joka saapuu auttamaan kadonneen 9-vuotiaan pojan etsinnöissä. Ellisin saappaissa pelaaja lähtee poliisipartion kannoille Black Hill Forestiin, mutta pian ollaan eksyksissä ja pimeys laskeutuu. Onneksi mukana on sentään taskulamppu ja uskollinen koira, joka on muuten paras asia koko pelissä.

Blair Witchin suurin ongelma käy ilmi heti kättelyssä. Peli on nimittäin todella, todella lineaarinen, ja vaikka kyse on metsässä eksyneenä hortoilemisesta, on reitiltä vaikea harhautua. Poluilta pääsee harvoin ulos ja pelialueet ovat lopulta pieniä. Lisäksi käsikirjoitus sanelee, että pelaajan on edettävä kuuliaisesti kohtauksesta toiseen.

Juuri kauhupelinä Blair Witch on heikoimmillaan, sillä tunnelma on jännittynyt vain alussa. Jump scare -säikäytyksillä pelaajaa ei paljon kiusata, ja kun käy ilmi, että todellinen vaara uhkaa vain ajoittain, katoaa pelistä kaikki karmivuus. Lopulta sitä juoksee päätä pahkaa pimeää metsäpolkua, koska ”ei tässä kohtaa nyt mitään kuitenkaan tapahdu”.

Itse pelaaminen onkin valtaosin suoraviivaista kävelemistä kohtauksesta ja pulmatehtävästä toiseen. Pulmat ovat erittäin helppoja ja etenemistä hidastaa lähinnä se, jos ei löydä tarvittavaa esinettä ensisilmäyksellä.

Blair Witchin keskinkertaisuus ja kauhutunnelman puute harmittavat, sillä mukana on oikeasti todella hyviä ideoita. Esimerkiksi koiran käyttäminen oppaana, pulmien ratkominen videokameralla ja vain yökameralla erottuvat mörököllit ovat kaikki mainioita ajatuksia. Niitä vain ei käytetä tarpeeksi ja/tai erityisen onnistuneesti.

Parhaimmillaan Blair Witch on silloin, kun aika-avaruuden lainalaisuudet pettävät ja pelimaailma tuntuu hetken verran kiehtovalta. Valitettavasti laimea ja ennalta-arvattava tarina ei auta pitämään mielenkiintoa yllä, vaikka ääninäyttelykin on kelvollista. Lisäksi peli kärsii ainakin Xboxilla teknisistä ongelmista, jotka ovat tuttua tavaraa epätarkasta kuvasta tekstuurien hitaaseen latautumiseen. Kerran koko peli myös kaatui selittämättömästi.

Lopputuloksena onkin, että vaikka pelin läpäisee helposti alle viidessä tunnissa, tuntuu kokemus ylipitkältä.

Alkuperäisessä The Blair Witch Projectissa hyvää oli tarinan yksinkertaisuus ja pelkotilan perustuminen siihen, mitä ei näytetä. Tältä pohjalta voisi varmaan tehdä toimivankin pelin, mutta Blair Witchin kehittäjät kulkevat tutumpaa hirviöiden, kirvesmurhaajien ja verilutrauksen reittiä. Kokemuksesta ei jää paljon käteen, eikä sen pariin tee mieli palata, vaikka tarjolla on (ainakin) kaksi loppuratkaisua.

BLAIR WITCH

”Blair Witch tarjoilee kertakäyttöistä kauhua niille, joiden vaatimukset ovat matalalla.”