Tulipahan pelattua: Hyrule Warrios on hauskaa hutkimista The Legend of Zeldan ystäville

27.05.2018 08:00 | Tuukka Hämäläinen

Switchille käännetty Hyrule Warrios: Definitive Edition tarjoilee toimivaa hack and slash -mäiskettä, vaikka grafiikat ja pelattavuus eivät päätä huimaakaan.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Omega Force & Team Ninja / Julkaisija: Nintendo / Saatavilla: Nintendo Switch / Testattu: Nintendo Switch / Pelaajia: 1-2 / Ikäraja: 12 / Peliä pelattu arvostelua varten: 2 tuntia


Hyrule Warriors on äkkiseltään yllättävä hybridipeli, joka yhdistää toisiinsa The Legend of Zelda -pelien maailman ja Dynasty Warriors -sarjan hack and slash -toiminnan. Peli ilmestyi alun perin Wii U:lle jo vuonna 2014, mutta nyt se on saapunut täydentämään myös Nintendo Switchin pelivalikoimaa hieman laajennettuna Definitive Edition -versiona.

Hyrule Warriors ei paljon tuhlaa aikaansa tarinaan. Se onkin hyvä ratkaisu, jos käsikirjoitus on tämän pelin tasoa.

Prinsessa Zelda näkee unen, joka povaa huonoa Hyrulen valtakunnalle. Samassa hirviöt jo hyökkäävätkin, ja sotureiden joukosta pitäisi löytyä Linkin tuorein inkarnaatio. Ensimmäisen yhteenoton jälkeen Zelda kuitenkin katoaa, ja Link lähtee kenraali Impan kanssa jäljittämään häntä.

Tarinamoodi rakentuu erillisistä tehtävistä, joita lähdetään suorittamaan valikosta. Tehtävien välillä voi muokata aseita, sekä kehittää hahmjen kykyjä ja ominaisuuksia. Tämä vaatii erilaisia resursseja, joita saa tietysti taisteluista.

Itse pelaaminen on Hyrule Warriorsissa oikein viihdyttävää. Kamera käyttäytyy välillä tuskallisen kömpelösti, mutta satojen vihollisten lennättäminen pitkin taistelukenttää on hauskaa, eikä aloituskynnys ole Normal-asteellakaan kovin korkea. Taistelu aikana voi vaihtaa lennosta hahmoja, jolloin muut jatkavat taistelua itsenäisesti, ja tämäkin toimii jouhevasti.

Taistelut etenevät suorittamalla välietappeja, kuten linnoitusten valtaamisia, ja lopuksi kamppaillaan suurempaa päävihollista vastaan. Ohella on tarjolla myös sivutehtäviä, joita ajautuu välillä suorittamaan myös puolivahingossa.

Välillä taistelun tuoksinassa menee vähän sekaisin, sillä karttanäkymä on vähän sekava, maisemat todella geneerisiä ja satojen vihollisten keskellä eksyy helposti suunnasta. Se, että taistelun keskellä pitäisi vielä seurata dialogia ruudun vasemmasta laidasta, tuntuu jo huonolta vitsiltä. Onneksi tarinalla ei ole paljon väliä tehtävien kannalta, ja matala vaikeusaste antaa pienet harhailut anteeksi.

Teknisesti ja graafisesti Hyrule Warriors ei ole tunnu nykyaikaiselta peliltä. Ruma se ei oikeastaan ole, mutta vähän karkean näköinen, ja kaikesta todellakin näkee, että kyseessä on edelliseltä sukupolvelta käännetty peli. Ruudunpäivitys myös sakkaa hetkittäin, ja pelattavuus tuntuu välillä vähän tahmealta. Plussaa on kuitenkin se, että peli näyttää samalta niin Switchin omalta näytöltä kuin tv-ruudulta pelattuna.

Tarinamoodin ohella peli tarjoaa kolme muuta pelimuotoa: itsestäänselvät Free Mode ja Challenge Mode -pelimuodot, sekä Adventure Moden, joka sisältää alkuperäisen The Legend of Zeldan (1986) pelimaailmaan perustuvan kartan. Parin tunnin testin perusteella Hyrule Warriors: Definitive Edition on ihan viihdyttävää toimintaa, joka tarjoaa kylliksi sisältöä ja on suositeltava hankinta ainakin suurimmille Zelda-faneille. Mitään kovin päräyttävää se ei kuitenkaan tarjoa.

HYRULE WARRIORS: DEFINITIVE EDITION

”Toimivaa hutkimista Hyrulen maisemissa, mutta ei mitään erityistä tai yllättävää.”