Arvostelu Immortals Fenyx Rising haastaa, naurattaa ja viihdyttää – Ubisoftin peli on vuoden raikkaimpia toimintaseikkailuja
Ubisoftin tuore toimintaseikkailu löytää uuden näkökulman massiivisista open world -peleistä tunnetun peliyhtiön kaavoihin. Immortals Fenyx Rising on kevyttä ja mukavaa pelattavaa, mutta unohtamatta haasteita ja tiukkaa taistelua.
Julkaisupäivä: 3.12.2020
Studio: Ubisoft Quebec
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox Series X/S, Nintendo Switch & Google Stadia
Pelaajia: 1
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arvostelua varten: 14 tuntia
Immortals Fenyx Rising voi helposti jäädä monelta huomaamatta loppuvuoden pelitulvan keskellä. Se on harmi, sillä Assassin’s Creed -veteraanien suuri toimintaseikkailu on erittäin pätevä ja viihdyttävä pelipaketti, joka löytää myös tuoreen tulokulman Ubisoftin pelikaavoihin.
Immortals Fenyx Rising ammentaa aineksensa kreikkalaisesta mytologiasta. Taustakertomuksessa titaani Tyfon pistää kreikkalaiset jumalat ojennukseen ja päästää alisen maailman olennot rellestämään Kultaisella saarella. Zeus ja Prometheus lyövät sitten vetoa, pystyykö kuolevainen sankari pelastamaan jumalat ja palauttamaan järjestyksen maailmaan.
Tämä vastuu lankeaa Fenyxille, kokemattomalle aseenkantajalle, joka on haaksirikkoutuneena ainoa kuolevainen, joka ei ole muuttunut kiveksi. Fenyxin roolissa pelaaja lähtee peittoamaan myyttisiä olentoja, opettelemaan erikoiskykyjä ja pelastamaan neljää jumalaa kirouksistaan.
Päällisin puolin Immortals Fenyx Rising noudattelee Ubisoftin tuttua open world -kaavaa: laaja pelialue, runsaasti tekemistä ja sivutehtäviä, ja paljon vapautta etenemisessä. Uudet aluevaltaukset käyvät kuitenkin pian ilmi.
Toisin kuin Assassin’s Creedit, Watch Dogsit ja monet muut suuret open worldit, Immortals on kevytmielinen, piirrosmainen ja jopa erittäin hauska. Zeus ja Prometheus pysyvät tarinan kertojina alusta loppuun, kuin humoristinen kommenttiraita. Komedia on välillä pöhköä ja palkitsee mytologiaa paremmin tuntevat pelaajat, mutta se palvelee kokonaisuutta erinomaisesti.
Lopputuloksena nimittäin Immortalsia on erittäin mukava ja kevyt pelattava. Se ei ole tarinallisesti raskas tai uuvuta tolkuttoman pitkillä välidialogeilla, kuten niin monet tarinalliset toimintaseikkailut. Tarinaa riittää silti mukavasti, sitä on jopa ripoteltua sivutehtäviin ja ympäri maailmaa.
Kevytmielisyys ei myöskään vie mitään pelattavuudelta pois tai tee Immortalsista ”vain huumoripeliä”. Pelissä on erittäin tiukka ja hallittu taistelujärjestelmä, joka laajenee uusia kykyjä avataessa monipuoliseksi. Kamppailun rinnalla tarjoillaan sitten runsain mitoin ongelmanratkontaa pienistä puzzle-tehtävistä laajoihin Tartaroksen holveihin, eli aliseen maailmaan sijoittuviin pulmatasoihin. Tehtäviä suorittamalla kerätään erinäköisiä resursseja, joilla kehitetään hahmoa ja varusteita. Lisänä on vielä ajastettuja päivä- ja viikkotehtäviä, jottei tekeminen vahingossakaan loppuisi kesken.
Mukana on myös kevyesti selviytymispelin elementtejä, sillä stamina-palkki rajoittaa fyysistä riehumista ja elämääkin saa vain granaattiomenoista ja niistä tehdyistä juomista. Resurssien keräily ja arkkujen availu kuuluu siis pakollisena osana pelikaavaan, mutta se ei käy liian työlääksi missään vaiheessa.
Kehuttava on myös pelin toimivuutta PlayStation 5:llä. Immortals on varmasti pelaamisen arvoinen muillakin alustoilla, mutta PS5:llä latausajat ovat todistettavasti vain muutaman sekunnin mittaisia, ja peli näyttää erittäin yksityiskohtaiselta ja skarpilta kautta linjan. Onkin poikkeuksellisen upeaa kiivetä vuoren tai massiivisen patsaan laelle tähystelemään avointa pelimaailmaa, jonka näkee levittäytyvän ympärillään. Myös DualSense-ohjaimen haptisesta käyttöliittymästä otetaan ilo irti, sillä liipasinpainikkeet reagoivat luontevasti jousella ampuessa ja pelimaailman kohteita etsiessä.
Immortals Fenyx Risingissa on myös poikkeuksellisen vähän mitään bugeja. Esimerkiksi aiemmin syksyllä ilmestyneeseen Watch Dogs Legioniin verrattuna se toimii kuin unelma.
Hieman pyyhkeitä on annettava HUD-elementeistä, sillä perusasetuksilla ruutu on turhankin täynnä symboleja. Kannattaakin mielestäni suosia HUD-asetusten Light-astetta, kunhan ensin on oppinut erikoisliikkeiden painikkeet ulkoa.
On myös todettava, että peli saattaa viime kädessä olla monelle pelaajalle turhankin laaja. Itse olen 14 tuntia pelanneena pelastanut vasta yhden neljästä jumalasta, eli pelattavaa todellakin riittää. Toisaalta tämän pelin pariin on mukava eksyä. Fast travel onnistuu vain muutamaan paikkaan, ja pelimaailma on selvästi suunniteltu kuljettavaksi jalan tai ratsain. Ja joka kulman takaa löytyy aina jotain suoritettavaa tai kerättävää.
Ylipäätään Immortals Fenyx Rising on ehdottoman onnistunut toimintaseikkailu. Se on tyyliltään mukavan köykäinen, mutta pelillisesti palkitseva ja runsas. Lisäksi se ei yritä sanoa mitään suurta ja ”vakavaa”, kuten niin moni (myös Ubisoftin) peli yrittää vain epäonnistuakseen juhlallisesti.
Toisaalta myyttien tarinat ovat loputtoman kiehtovia, ja niissä piilee myös eettiset ulottuvuutensa, jos vain keskittyy kuuntelemaan.
IMMORTALS FENYX RISING
