Arvostelu: Pommi-iskun takia myöhästynyt Get Even kokeilee rohkeasti uutta, mutta toteutus jää puolitiehen

28.06.2017 09:26 | Juho Anttila

Get Even

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, mutta mikään ei valehtele niin kuin muistikuva. Get Even on kokeileva räiskintäseikkailu, joka uskaltaa kokeilla uusia asioita ja leikitellä erilaisten peligenrejen sekoittamisella.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: The Farm 51 / Julkaisija: Bandai Namco / Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One / Testattu: PC / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi 64-bit, Intel Core i5-2500 3,3 Ghz, AMD Phenom II X4 949 tai nopeampi prosessori, Geforce GTX 680, Radeon HD 7870 tai nopeampi näytönohjain & 8 Gt muistia / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 16


Mikä alkaa yksinkertaisena pelastusoperaationa kääntyy pian sukellukseksi yhä syvemmälle mielen syövereihin. Kuka oli tyttö, panttivanki, jonka rintaan sidotun pommin räjähdys muuttaa kaiken? Kuka on nukkemestari, joka vetelee naruista kaiken takana? Mitä salaisuuksia hylätty mielisairaala kätkeekään sisälleen.

Puolalaisen The Farm 51:n vuodesta 2014 asti työstämä Get Even haastaa pelaajan juonikudelmalla, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Hyvin pian käy selväksi, ettei näkemäänsä ja kokemaansa voi ottaa itsestäänselvyytenä. Hetki hetkeltä rakentuva palapeli on jatkuvassa liikkeessä eivätkä palaset asetu kohdilleen kuin vasta aivan lopussa.

Get Evenin oli määrä ilmestyä jo runsas kuukausi sitten, mutta Manchesterin pommi-isku sai Bandai Namcon lykkäämään pelin julkaisua kunnioituksesta uhreja kohtaan. Kieltämättä panttivangin räjäytyksestä käynnistyvän kokemuksen julkaisu olisi osunut perin herkkään ajankohtaan, mutta tosiasiassa Get Evenin tematiikka ei juuri edes sivua terrorismia.

Get Even

Lajityyppisekametelisoppa

Get Evenin kaltaisen pelin juonikuvioita ei tohdi avata arvostelussa kovin syvällisesti. Tähän mennessä sanotun perusteella lienee kuitenkin tullut jo selväksi, että Get Evenin tarina on melkoinen sokkelo. Sama teema toistuu myös pelattavuuden puolella, sillä teos yhdistelee erilaisia lajityyppejä välillä skitsofreenisella tavalla.

Aivan alussa Get Even esittelee itsensä jonkinlaiseksi taktiseksi hiiviskelyräiskintäpeliksi. Kun tarina vie hylättyyn mielisairaalaan, kallistuu lajityyppikin kohti kevyillä puzzleilla höystettyä tunnelmallista selviytymiskauhua. Välillä tarina ottaa vallan ja pelaaja tuntee olevansa keskellä The Chinese Roomin eteenpäinkävelypelejä muistuttavaa kokemusta.

Valitettavasti kaikki Get Evenin osa-alueet eivät toimi aivan niin hyvin kuin toivoisi. Teknisten haasteiden ohella päänvaivaa aiheuttaa nippu harmillisia suunnitteluvirheitä. Mielessä käy useammin kuin kerran, että kokonaisuus toimisi paremmin, jos kehittäjät olisivat malttaneet keskittyä rauhassa yhteen osa-alueeseen.

Get Even

Ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvatun pelin tärkein työkalu on älypuhelin, jonka avulla voi katsella ympäristöä lämpökameran läpi, etsiä jälkiä ultraviolettivalolla, skannata avainkohteita tarkempaa analyysia varten tai seurata vihollisten liikkeitä kartan kautta. Pystyypä laitteella myös vastaanottamaan tekstiviestejä ja vastaamaan tuleviin puheluihin.

Ultraviolettivaloa ja lämpökameraa hyödynnetään kourallisessa yksinkertaisia puzzleja. Ympäristön skannaaminen on tärkeämpää erityisesti sen vuoksi, että ominaisuus antaa mahdollisuuden myös muokata ympäristöjä määrätyissä paikoissa. Pelaaja nimittäin viettää pääosan aikaa eläen läpi omia muistojaan vallankumouksellisen virtuaalitodellisuuslaitteen avulla, mikä aiheuttaa myös sen, ettei mihinkään näkemäänsä voi luottaa.

Pelin vähemmän vallankumouksellinen idea, Corner Gun on nimensä mukaisesti ase, jolla voi ampua 90 astetta kulman ympäri. Vekotin on juuri niin idioottimainen kuin miltä se kuulostaakin, eikä sille rehellisesti sanottuna löydy kummoista käyttöä. Monissa muissa peleissä tämän kaltainen innovaatio on tärkeä osa erottuvaa pelattavuutta, mutta The Farm 51:n veijarit lienevät hoksanneet itsekin, että Corner Gun kelpaa lähinnä tarinaa tukevaan rooliin. Ainakaan itse en päätynyt ammuskelemaan nurkan taakse kuin kerran pari koko pelin aikana.

Get Even

Vahvaa tarinaa, kehnoa toimintaa

Get Even -kokonaisuus on vahvimmillaan silloin, kun se rakentaa käsinkosketeltavaa tunnelmaa erityisesti tehokkaan ja omaperäisen äänimaisemansa kautta. Tavanomaisen pelottelutunnelmoinnin ohella peli uskaltaa käyttää musiikkia omaperäisellä tavalla, joskin välillä oikean sinfoniaorkesterin loihtima ääniraita on liiankin päällekäyvä.

Ongelmat alkavat, kun genre keikahtaa kohti taktista hiivistelyräiskintää. Sankarin korviin kuiskiva ääni jaksaa nalkuttaa toiminnallisemmasta lähestymistavasta, mutta yritys- ja erehdys -henkinen hiippailu turhauttaa pian. Get Even selittää itse vihollisten tekoälyn surkeuden, mutta itse ongelman tämä piilottaa vain vaivoin.

Huonojen hiippailupelien perinteen mukaisesti viholliset havaitsevat pelaajan joko liian helposti tai ei lainkaan. Kun käry käy kerran, ainoa mahdollisuus selvitä tilanteesta on kaikkien vihollisten listiminen. Tolkuttoman kaukaa räiskivien vihollisten ammuskelu ei ole kovinkaan palkitsevaa, mutta sitä ei myöskään ole uusintayritys pahimmillaan minuuttien takaa.

Verrattuna oikeisiin räiskintäpeleihin Get Evenin toiminta on myös perin tunnotonta. Tähän vaikuttaa osaltaan asevalikoiman laimeus, jota ylempänä jo haukuttu Corner Gun ei pelasta. Yhtä lailla voi syyttää myös kankeaa liikkumista. Päähenkilö ei osaa muun muassa hypätä, ja muutaman kerran jäin itse kiinni maastoon niin, että peli oli pakko käynnistää uudelleen edellisestä tallennuspisteestä.

Get Even

Vaikka peli yrittääkin aivan lopussa sotkea toimintaan kokonaan uusia kikkoja, jää lopputulos kuitenkin pakkopullaksi, joka on pakko lusia läpi jotta näkisi, mitä tarinasta seuraavaksi paljastuu. Kaikeksi onneksi Get Evenin tarina on parhaimmillaan varsin vahva ja kiinnostava.

Muistoihin ja niiden luotettavuuteen sukeltava tarina on kuin sipuli, josta paljastuu yhä uusia kerroksia. Mikään ei todellakaan ole sitä, miltä se alun perin näyttää ja loppua kohden kaiken jo nähnytkin pelaaja yllättyy kerran jos toisenkin. Se on tosin myönnettävä, että käsikirjoittajien mopo kiitää välillä aivan hallinnan rajamailla. Ajoittain kikkailu ja symboliikalla leikkiminen vaikuttaa hieman itsetarkoitukselliselta ja ihan lopussa teos sortuu liialliseen alleviivaamiseen ja selittämiseen.

Tästä huolimatta Get Even jaksoi pitää otteessaan ainakin omasta mielestäni tyydyttävään loppuratkaisuun saakka. Puhtaasti tarinankerronnallisesta näkökulmasta Get Even on itsetarkoituksellisuudestaan huolimatta vahva suoritus. Harmi, että tämänkin kokeilevan teoksen kohdalla pelilliset ansiot jäävät kovin laimeiksi, joten suuri yleisö tuskin lämpenee teokselle.

Pisteistä voi huoletta vähentää kokonaisen tähden verran, jos kokee pelattavuuden ja pelimekaniikan rohkeaa tarinankerrontaa tärkeämmäksi.

 

GET EVEN

”Kokeileva räiskintäseikkailu uskaltaa kokeilla uusia asioita ja leikitellä erilaisten peligenrejen sekoittamisella.”

Muropaketin uusimmat