Beyond Good & Evil (GC, pc, PS2, Xbox)
Aina silloin tällöin peliarvostelija yllättyy. Jokin peli voi olla niin hyvä ja vähän hypetetty, että pää ei ole täynnä turhaa ennakkotietoa tai -odotuksia. Kaikille konsoleille julkaistava Beyond Good & Evil on sellainen peli.
Mysteerisesti nimetty Beyond Good & Evil kertoo tarinan Jadesta ja hänen kumppaneistaan. Jade on nuori reportterinainen, jonka elämää hallitsee ainainen pelko Domz-olioiden hyökkäyksistä. Hillys-planeetan hallitus on antanut planeetan puolustamisen Alpha Sections -järjestön käsiin, mutta kidnappaukset ja hyökkäykset jatkuvat. Kapinallisjärjestö IRIS Network tekee myyräntyötä saattaakseen planeetan asiat oikealle tolalle. Onko Alpha Sectionsilla puhtaat jauhot pussissaan?
Beyond Good & Evil on omaperäinen. Ihan heti ei tule mieleen toista vastaavanlaista peliä, vaikka muista peleistä onkin selvästi lainattu hyvin toimivia osia ja pelimekaniikoita. Pohjimmaltaan Beyond Good & Evil on hyvä tarina, joka on puettu seikkailu- ja puzzlemuottiin. Perinteisiin tasohyppelyihin BG&E:tä ei voi verrata, sillä esimerkiksi selkeää hyppynappia ei ole ollenkaan.
Jokainen itseään kunnioittava reportteri kantaa mukanaan kameraa, eikä Jade ole poikkeus. Rahapulaansa lievittääkseen pelaaja voi ottaa kuvia pelimaailman eläimistä – ja myöhemmin vähän muustakin. Rahaa voi käyttää ruoan (eli siis energia-poweruppien) ja muiden elämää helpottavien asioiden ostamiseen. Rahan lisäksi Jade kerää helmiä, joilla voi ostaa uusia osia kulkuvälineenä toimivaan hovercraftiin.
Pelimaailma on laajahko ja siinä on kymmenisen aluetta, joihin pääsee seikkailemaan. Kaikki kentät nojaavat ongelmanpoikasiin ja jonkin verran toimintaankin. Seikkailun varrella Jaden apureina ovat keksijäpossu Pey’j ja salainen agentti Double H. Apurit eivät ole pelaajan tiellä, vaan niitä käytetään ainoastaan silloin tällöin taisteluihin ja puzzlejen läpäisemiseen. Tarina etenee hahmojen kautta. Nimestään huolimatta Beyond Good & EVil ei ole vaikeaselkoinen, eikä erityisen mysteerinen. Tarina on kuitenkin todella mukaansatempaava ja sen tenhoa lisäävät elokuvamaisuutta tavoittelevat mustat palkit kuvassa. Aluksi voisi kuvitella, että mustat palkit eivät peleihin sovi, mutta Beyond Good & Evilissä niihin ei edes kiinnitä huomiota. Peli vaihtuu välianimaatioksi ja toisinpäin sulavasti.
Vihollisia pistetään turpaan aika vähän. Domz-hirviöitä kuritetaan silloin tällöin, mutta suurin osa ajasta kuluu vartijoita vältellessä. Hiiviskelyosuudet on toteutettu mallikkaasti ja ne ovat ehkä jopa liiankin helppoja. Vartijatkin voi poistaa päiviltä, joten monesta kohdasta selviää sekä hiiviskelyllä että tappelemalla. Jos hälytys pärähtää ja vartijat ovat liian kova pala purtavaksi, pakeneminen on varteenotettava vaihtoehto. Jos kuolema saa ylivallan, peli jatkuu yleensä lähes samasta kohtaa. Muutenkin Beyond Good & Evil on helppo. Vain parissa kohdassa oli hankaluuksia keksiä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Pienellä aivojumpalla selviää kaikista kohdista, eivätkä edes muutamat matkan varrelle ripotellut loppupahikset aiheuta suuria ongelmia.
Normaalien tehtävien lisäksi Jade ja kumppanit pääsevät ajamaan kilpaa. Hovercraftin ohjaaminen on helppoa, kunhan ei tarvitse vetää täyskäännöstä. Neljä kisaa ovat todella helppoja ja ne saattaa läpäistä jo ensimmäisellä yrityksellä. Hovercraftilla ajellaan muutenkin, sillä se on ainoa kulkuneuvo, jolla voi siirtyä paikasta toiseen. Pari pientä ongelmaakin joutuu ratkaisemaan veden päällä, mutta ärsyttävää täyskäännös-ongelmaa lukuun ottamatta ne eivät tuota päänvaivaa.
Kontrollit toimivat PS2:n ohjaimella hyvin, mutta eivät täydellisesti. Pientä epämääräisyyttä on varsinkin hiiviskelyosuuksissa. Beyond Good & Evil vie PS2:n polvilleen useassakin kohtaa, mutta suurta haittaa siitä ei ole. PS2-versio on kuitenkin tämän takia hieman Xbox- ja GameCube-veljiään huonompi, joten monen konsolin omistajan kannattaa harkita ennemmin jompaa kumpaa niistä. Muut konsoliversiot julkaistaan vuonna 2004 ja PC:lläkin pääsee nauttimaan BG&E:n tarinasta.
Kenties pahin ”tekninen” ongelma kaikilla konsoleilla on, että erinomaiset ääninäyttelijät eivät puhu kaikkea dialogia. Pelkän tekstin lukeminen ruudulta häiritsee yllättävän paljon, kun on välianimaatioissa tottunut Jaden, Pey’j:n ja Double H:n jutusteluun. Toinen pikkumurhe on, että kartan valikoita joutuu selailemaan joka kerta, vaikka haluaisi tarkistaa saman asian kuin edellisellä kerralla.
Helppoudesta huolimatta pelin parissa vierähtää helposti yli kymmenen tuntia, oma pelikelloni pysähtyi hieman päälle 14 tuntiin. Jos haluaa kerätä kaikki helmet ja kuvata kaikki eläimet, lähestytään jo 20 tunnin rajapyykkiä. Lopputulos on kuitenkin sama: erittäin nautinnollinen seikkailu, joka kuuluu loppuvuoden kärkikastiin.
