Chronicles of Riddick: The Escape from Butcher Bay (Developer’s Cut) (pc)

Viime vuoden todelliseksi yllätyspeliksi nousi ruotsalaisen Starbreezen Xboxille kehittämä Chronicles of Riddick: The Escape from Butcher Bay. Menestyksen kirvoittamana pelityylejä sekoittavasta teoksesta on nyt julkaistu pc-koneille muokattu ja marginaalisesti laajennettu Developer’s Cut eli pelinkehittäjien leikkaus.

Pako lisenssikahleista

Sen sijaan, että The Escape from Butcher Bay perustuisi Suomessakin elokuvateattereissa käväisseeseen Riddickin aikakirjoihin, on peli täysin oma lukunsa kaljun sankarin saagassa. Riddickin aikakirjoissa viitataan kyllä ohimennen siihen kuinka antisankari sai kuuluisan pimeänäkökykynsä juuri Butcher Bayssä, mutta koko tarina paljastuu vasta pelin kautta. Nokkelaa ja osittain tahatonta, sillä Starbreeze aloitti pelin teon niin aikaisin, ettei heillä olisi ollut ongelmia tehdä suoraa elokuvalisenssipeliä. Onneksi näin, koska The Escape from Butcher Bay päihittää kerronnassaan laahaavan ja mahtipontisen elokuvan 6-0.

The Escape from Butcher Bay on nimensä mukaisesti pakotarina. Etsintäkuulutettu Riddick on saatu vihdoin kiinni ja viranomaiset haluavat nähdä pahamaineisen konnan mätänevän todellisessa kuolemanloukossa, Butcher Bayn rangaistussiirtolassa. Pelaajalle syyt vankilaan joutumiselle jäävät hämärän peittoon, mutta yksi asia on selvää: paikasta on päästävä pois heti ja keinolla millä hyvänsä.

Matalaäänisen Vin Dieselin esittämä, Pitch Black –tieteiselokuvasta napattu Riddick –hahmo on mitä mainioin pelihahmo – kiitos elokuvien kehnon käsikirjoituksen. Epämääräiseksi ja ohueksi jäänyt brutaali kovanaama sopii loistavasti samastumisen kohteeksi, sillä tuskin edes Riddick-faneille muskelimiehen sielunelämä on selvinnyt kovin tarkasti. Vin Diesel hoitaa pelissä ääninäyttelyn tyylikkäästi, kuten tekevät kaikki muutkin näyttelijät.

Vankilaelämää

Suoraan toimintaan uskovan Riddickin aikomuksena ei ole lusia pitkään, joten kovin syvällistä vankiladraamaa ei pääse syntymään. Riddickiä viedäänkin vauhdilla rangaistussiirtolan eri tasoilla, samalla vartijoita ja vankeja kuolee kasapäin. Tästä huolimatta seikkailupeleistä lainaava keskustelujärjestelmä ja erilaisten tehtävien suorittaminen tutustuttaa pelaajan Butcher Bayn eri asukkeihin, jengeihin ja tapoihin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Pääjuoneen liittyvien tehtävien lisäksi tarjolla on runsaasti sivutehtäviä, joista palkitaan esimerkiksi rahapalkkioilla.

Seesteisimpien seikkailuosuuksien välissä on reilusti Riddickin pirtaan paremmin sopivaa toimintaa. Vaikka peli on kuvattu suurimmaksi osaksi ensimmäisestä persoonasta, on se taisteluosioissaan fps-peliksi erittäin monipuolinen. Lähitaistelussa Riddickin kädet ja mahdollinen lyömäase näkyvät ruudulla ja suuntanapeilla lauotaan erilaisia iskuja vastustajaa kohti. Nyrkkeilypelejä muistuttava järjestelmä toimii erinomaisesti.

Pimeys ja varjot näyttelevät merkittävää osaa etenkin sen jälkeen kun Riddick saa kuuluisan pimeänäkökykynsä. Eläinten tavoin Riddickin silmät voivat tarvittaessa moninkertaistaa kaiken valon – kyky, josta on hyötyä hiipiessä pimeässä ja haittaa valossa, jolloin liika kirkkaus sokaisee täydellisesti. Riddickin erikoiskyvystä on hyötyä niin vartijoita eliminoidessa kun pimeissä tuuletuskäytävissä ryömiessä.

Valinnan vapaus

Tehtävien tavoin toimintaosuuksissa pelaaja voi usein valita joko hitaamman, mutta turvallisemman hiippailun tai toimintaa tahtoessaan päätä pahkaa juoksun vastustajia päin. Juuri valinnanmahdollisuuden ansiosta erilaiset pelielementit sulautuvat The Escape from Butcher Bayssa niin ongelmattomasti yhteen – pelaaja saa valita itse minkä toimintatavan valitsee. Pelintekijöiden kannalta tämä on riskialtis valinta, sillä hiippailua varten luodut graafisesti vaikuttavat vartijoiden tappomahdollisuudet ja ruumiiden rahtaamiset piiloon voivat jäädä lähes kokonaan käyttämättä.

Starbreeze onkin lähtenyt kaiken kaikkiaan ennakkoluulottomasti liikkeelle, pelkäämättä pelilajien standardien rikkomista. Tästä kertoo myös ensimmäisen persoonan kuvakulman rikkovat kamerakulmat kohdissa, jossa hahmon silmin nähty kuvakulma ei toimi järkevästi. Niinpä kavutessa tikkaita tai roikkuessa laatikon reunalla kamera on sijoitettu Riddickin ulkopuolelle. Ominaisuus häiritsee ainoastaan tiukimmissa taisteluosuuksissa. Yhtälailla rohkea ja toimiva veto on opettaa pelaajalle pelimekaniikka tarinaan ympätyllä unijaksolla.

Taidokas käännös

Uskollisen käännöstyön lisäksi Developer’s Cut tarjoaa pc-pelaajille Xbox-versiota tarkemmat grafiikat, korkeammat näyttötilat ja uusien näytönohjainkortteja hyödyntävän grafiikkamoottorin. Xboxilla kohahduttaneet, normalmapping-tekniikalla luodut realistiset hahmomallit näyttävät vieläkin paremmalta pc:llä. Vin Diesel todella näyttää itseltään ja muutkin hahmot ovat erittäin eläväisiä. Visuaalisesti peli onkin samalla tasolla Doom 3:n ja Half-Life 2:n kanssa sillä erolla, että tehovaatimukset eivät ole yhtä korkeat. Toki pc:llä ohjattavuuskin on parempi, sillä vanha totuus fps-pelien toimimisesta hiirellä ja näppäimistöllä pitää edelleen paikkansa.

Teknologisten viilausten lisäksi pc-versiossa on uutuutena pelinkehittäjien kommenttiraita, joka aukeaa läpipeluun jälkeen. Peliin ilmestyy tällöin ikoneja, jotka keskeyttävät tapahtumat siksi aikaa kun kehitystiimi kertoo pelintekemisestä. Ominaisuus on kerrassaan loistava ja kannustaa entisestään pelaamaan erinomaisen pelin vielä toisenkin kerran läpi. Lisäksi Xbox-version tapaan ympäri peliä ripoteltuja tupakka-askeja keräämällä pääsee tutustumaan elokuvien ja pelin kuvalliseen lisämateriaaliin. Osa askeista on yksinkertaisesti piilotettu tasoille, osan voi ostaa vangeilta tai ansaita suorittamalla sivutehtäviä.

Laajennukset ja pikkuekstrat ovat miellyttävä lisä pc-pelaajille, mutta molempien versioiden ostamista ne eivät kuitenkaan oikeuta. Ainoastaan pc:n omistaville pelaajille käännös on kuitenkin loistava tilaisuus tutustua yhteen viime vuoden viihdyttävimmistä ja näyttävimmistä peleistä