Combat Flight Simulator 2 (PC)

Jouluna 98 ilmestynyt Microsoft Combat Flight Simulator tunki juuri pahimpaan toisen maailmansodan simulaattorien sumaan. Markkinoita tunki yhtaikaa jakamaan koko läjä pelejä, joista tärkeimmät olivat European Air War, Jane’s WWII Fighters ja Combat Flight Simulator. Muutaman muunkin pelin koetellessa vielä onneaan oli soppa valmis. Microsoftin luomus pärjäsi kisassa varsin hyvin, häviten laadussa vain European Air Warille.

Ainakin tällä hetkellä toisen maailmansodan lentopeleistä ei ole luvassa suurempaa tungosta joulumarkkinoille, joten jatko-osa Combat Flight Simulator II omaa hyvät mahdollisuudet joulumarkkinoiden tehokkaaseen sieppaamiseen. Ellei toinen kovasti odotettu jatkis, B-17 II, sitten ehdi ensin.

Combat Flight Simulator II vaihtaa kuvakulman edellisosan Euroopasta suursodan toiselle päänäyttämölle: Tyynelle merelle. Peli kuvaa alueen taisteluja japanilaisten ja amerikkalaisten näkökulmasta tarjoten molemmille osapuolille kelpo liudan lentäviä koneita. Toimittajamme lensi historiallisilla taivailla pelin betaversiolla ja otti tuntumaa miltä lopullinen peli mahtaakaan maistua.

Pelaajat pääsevät lentämään seuraavia koneita:

F4F Wildcat

F6F Hellcat

F4U Corsair

P-38F Lightning A6M5 Zero N1K2-J Shiden

Lisäksi pelissä on koko tukku tietokoneen ohjastamia koneita, esimerkkeinä P-39, Ki-43, B-24, B-25 ja Betty. Listalta löytyy kohtalaisen laaja repertuaari Tyynenmeren sodan kalustoa, vaikkakin valikoimasta uupuu sekä useita välityyppejä että liuta muutoin tärkeitä koneita, kuten japanilaisten Ki-61, Ki-84 ja Ki-44 sekä kaikki kaksimoottoriset hävittäjät. Painopiste onkin enemmän tukialustaisteluissa, mikä toki tuo kokonaisuuteen oman värityksensä

Satunnaispelaajalle vai ammattipilotille?

Kuten edellisenkin CFS:n suhteen pitää Microsoft kovaa porua äärimmäisestä realismista ja todentuntuisuudesta. Ainakin CFS:ssä totuus oli kuitenkin muuta. Peli itse ei tehnyt kummoista vaikutusta mutta laajennettavuus oli kerrassaan erinomainen. Betaversion perusteella CFS2 saattaa kuitenkin lunastaa ainakin osan lupauksista, vaikka melkoisia reikiä löytyikin. Huomiota kiinnittivät muun muassa monipuoliset moottorin kontrollit. Eipä ole ennen tullut vastaan peliä jossa polttoaineen sekoitusta voi säätää. Kaikenlaista muutakin erikoista löytyy: laskutelineen manuaalinen käyttö (jos ne ovat vaurioituneet), pitot-putken lämmitys ja laskeutumisvalot.

Realismin rei’istä hitusen. Vaikka betaversiosta onkin kyse tuntuivat lentomallit aika jäykiltä ja alkuperäisen CFS:n puutteet toistuivat. Lentäminen on jossain määrin tunnotonta ja etenkin sakkaustilanteet hankalia, minkäänlaista varoitusta ennen koneen lipsahdusta ei anneta. Sakkaukset muutoinkin tuntuivat aivan pellemäisesti toteutetuilta. Konekohtaisissa mallinnuksissa on lisäksi norsunmentäviä reikiä – raskaat jenkkihävittäjät EIVÄT kurvaa Zeroa tiukemmin kuin pelintekijän päiväunissa. Ellei peliä sitten tieten tahtoen suunnata ”me voitimme sodan, olemme siis parhaita” jenkkiyleisölle. Tämä siis maksimirealismeilla. Aseidenkaan mallinnuksesta ei voi juuri sanoa juuta tahi jaata, paikallaankin pysyvään maaliin ammuttaessa tehot ja kantamat tuntuivat vaihtelevan melkoisesti. Liekö betan bugi.

Etenkin tehtävien ja kampanjoiden rakenteesta päätellen CFS2 tulee suuntautumaan suurille massoille. Tehtävät ovat valmiiksi skriptattuja ja mieleen pulpahti niinkin kaukainen vertauskohde kuin Wing Commander. Kussakin on nippu asioita jotka on täytettävä tai kotiin palattuaan tulee huutoa. On se kumma jos tehtävä lasketaan onnistumiseksi jos palaa kotiin vain yhden ilmavoiton kera, esimiehen mielestä niitä kun pitäisi olla kaksi. Hyvä sentään että tehtäviä ei ole pakko hinkata uudestaan täydellisen tuloksen saamiseksi, sehän tästä vielä puuttuisikin. Tehtävissä on kuitenkin kohtalaisen paljon monipuolisuutta, kulloisestakin kampanjasta ja osapuolesta riippuen. Ammuttavaa, pommitettavaa ja raketeilla kiusattavaa löytyy sekä maalta että mereltä, ja taistelut raivoavat useimmissa sodan suurista yhteenotoista. Lisäksi kampanjat haarautuvat joten ne voivat kestää useammankin pelikerran. Eli jos CFS2 ei olekaan hardcore-piloteille suunnattu on pelissä kuitenkin tarjottavaa jokaiselle sotakoneista kiinnostuneille.

Grafiikassa paistattelua

Simun ylivoimaisesti tarttuvin ominaisuus löytyy varsinaisen pihvin, eli lentämisen ja kampanjoiden ulkopuolelta. Grafiikka on näet järjettömän hyvää. Silmät valuvat vettä kun koneita ihailee läheltä. Hellänä hetkenä ei moisia kaunottaria raaskisi rei’ittää. Katsokaa itse – nämä ovat hienoimpia ja pikkutarkimpia lentskareita ikinä. Animointi ja detaljointi on huikeaa. Eikä herkku koneisiin lopu. Maisemat tosin olivat aika tasaisia ja tylsiä, mutta tämä johtunee betasta. Firman tuntien maasto tulee olemaan melkoista herkkua.

Ja ne pilvet, oh, ne sääolosuhteet. Sanoisinko jopa että leuka paukkui kun kokeilumielessä räppäsin kehnomman sään päälle ja yritin jahdata japanilaisten pommikonemuodostelmaa pilvimassan keskellä. Järisyttävän hienoa. Sitten sää kaakkoon – ukkosmyrsky kehiin. JYTYM. Mustaa, pilveä ja pimeyttä. Jos pelaaja vain malttaa ottaa ylimääräiset lentoavut (maalien tunnistamisen, elvismäisen maalia seuraavan padlockin) pois saa mielikuvitusta ja taitoa käyttää tosissaan maalin löytämiseen. Eikä sävähdyttänyt ihan vähää kun pommikone viimein tupsahti näkyviin – 200 metriä nokan edessä – ja Bettyn taka-ampuja ehti avata tulen ensin. 20 milliset jytkyt eivät kuulu Hellcatin moottoritilaan.

Näyttävän grafiikan ohella myös pelin yleinen tyyli miellyttää Kampanjoita höystetään tarinanomaisuudella, sarjakuvilla ja animaatioilla jotka vievät pelaajan menneeseen ja kuvaavat ympärillä riehuvaa suursotaa. Näin kokonaisuudelle saadaan yllättävää syvyyttä ja perspektiivin kuplaa pelaajan ympärille.

Ohjaamopuolella CFS2 tarjoaa varsin hyvät resurssit. Padlock on perinteisen ylitehokas seuraten jopa koneen mahapuolella liikkuvia maaleja. Ohjaamonäkymät toimivat erinomaiseen Air Warrior/WarBirds-tyyliin, eli näkymiä vaihdellaan numeronäppäimiltä kiinteissä kulmissa. Tämä toimii muutoin erittäin hyvin mutta näkymien välissä tuntuu olevan turhan paljon tyhjää. Näinollen ilmataistelun kokonaisuuden hahmottaminen ja yksittäisten maalien seuraaminen on hankalanpuoleista. Muutoin pelattavuus tuntuu olevan jo nyt varsin hyvin paketissa

Potentiaalia CFS2:ssa on melkoisesti. Vaikeustasoa voi säätää monipuolisesti aivan aloittelijalle sopivasta räiskinnästä loppumattomilla ammuksilla ja haavoittumattomuudesta veteraanipilotin historialliseksi simulaatioksi, mutta jälkimmäisten vaatimuksia ei ainakaan beta vielä pysty täyttämään. Tyynenmeren ilmasotaa ei ole kuitenkaan pitkään aikaan nähty pelimarkkinoilla, joten CFS2:ta odottaa silti kiinnostuksella. Liikaa ei kannata odottaa, mutta todennäköisesti luvassa on kelvollinen kevyehkölle puolelle kallistuva simulaattori.

Julkaisija: Microsoft.