Conker: Live & Reloaded (Xbox)

Oikeasti hauskaa huumoria sisältäviä pelejä on harvassa. Komedian tuottaminen ei ole helppoa, eikä tästä syystä mieleen palaakaan monta nauruhermoja kutkuttanutta pelikokemusta. Erinomaisia mahdollisuuksia tarjoava aihepiiri komiikalle on videopelien kangistuneet kaavat. Harmiksi näitä puukottavia teoksia saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Hätiin ehtii vuosien kehitystyön jälkeen brittiläinen Rare, joka ehdottaa eläinetsintäpartion avuksi Nintendo 64:lla ensi kertaa nähtyä Conker-oravaa.

Verkko- ja yksinpeliosioihin jaettu Conker: Live & Reloaded ei sisällä ainoastaan Conker’s Bad Fur Day -klassikosta tuttua roisia päähahmoa, vaan siirtää kulttihitin kokonaisuudessaan päivitettynä Xboxille. Neljä vuotta sitten Nintendo 64:n viime hetkiä piristänyt ronski tasoloikinta oli jotain uutta ja uskaliasta. Ihan näin ei voi kuvailla kuitenkaan Xboxille muokattua seikkailua, vaikka se onkin epätasaisen pelipaketin selkeästi parempi puolisko.

Huono päivä Conkerille – ja pelaajalle

Sankarimme päivä alkaa huonosti, muttei täysin tunnistamattomalla tavalla. Hirvittävä krapula jyskyttää päässä, eikä ole harmainta aavistusta mihin on viimeiltaisen pubiryöminnän jälkeen tullut nukahdettua. Kotiin olisi päästävä tyttöystävän luo, mutta ensin pitäisi tehdä jotain karmivalle kuminalle pääkopassa.

Tässä kohtaa pelaaja ottaa ohjaimet käsiinsä ja leuka loksahtaa lattialle. Kaikki grafiikka, jolla kerrottiin aikaisempi tarina, onkin ollut täysin tosiaikaisesti Xboxilla tuotettua. Vehreät niityt, jyrsijöiden kansoittama pubi, Conkerin turkki, virtaava vesi – aivan kaikki. Tätä parempaa grafiikkaa tuskin nähdään enää tämän sukupolven konsoleilla. Muu tekninen toteutus tukee tunnelmaa paremmin kuin hyvin: monikanavaääni kuulostaa mahtavalta ja ainoastaan ääninäyttelijöiksi olisi toivonut parempia kykyjä.

Ikävä kyllä viimeistään puolen tunnin pelaamisen jälkeen iskee toinen, joskin epämukavampi yllätys: upean ulkokuoren alla on hyvin tavanomainen kolmiulotteinen tasoloikintapeli, joka tuo mieleen vuosien takaisen tasohyppelybuumin tylsimmät tuotokset. Conker osaa hyppiä, käyttää häntäänsä helikopterin lapojen tavoin, hakata vihollisia aseilla ja niin edelleen. Eikä tilanne parane jatkossakaan, vaikka menoa ja hauskaksi tarkoitettuja pelitilanteita riittää. Vaikuttaa siltä, että Rare on laittanut kaiken voimansa pelimoottorin loistoon ja unohtanut täysin suunnittelun.

Nykypäivän standardeilla pelin tasosuunnittelu on yksinkertaista. Se ei kuitenkaan häiritse, koska maisemat onnistuvat peittämään kenttien lyhyyden varsin tehokkaasti. Pahempi virhe on pelisuunnittelu, joka vuotaa kuin seula. Pelialueet on kehitetty tietyssä järjestyksessä suoritettavaksi, mutta vapaamuotoisuuden illuusion nimissä seikkailua tasolla ei ole kuitenkaan rajoitettu. Seurauksena pelaaja huomaa ohjanneensa Conkerin toiselle puolelle kenttää turhaan – kyseiseen paikkaan tullaan vasta myöhemmin. Entä sitten huumori, jota kaikki Conker’s Bad Fur Dayta aikoinaan pelanneet Nintendo 64 -peligurut kehuvat valtoimenaan?

Raren käsitys hauskasta vaikuttaa lähinnä pelaajien maun aliarvioimiselta. Ei riitä, että vitseille tärkeä ajoitus on täysin päin seiniä, myös kohteena olevat aiheet ovat täyttä sontaa – usein kirjaimellisesti. Toivottuja videopeliparodioita on harvassa ja populäärikulttuuriviitteet liittyvät lähinnä Terminatorin ja Matrixin kaltaisiin arvattaviin tapauksiin. Pelaajathan eivät tunnetusti muita viitteitä tunne. Pätevän tekstin korvaavat Raren mielestä veri, ulosteet, suolistokaasut ja piip-äänillä sensuroidut kirosanat. Kuulostaa kovasti South Parkilta, mutta kyseisen tv-sarjan nerokkaan alitekstin puuttuessa tilalla on ainoastaan halvin mahdollinen tapa tuottaa hupia.

Kuollut jo saapuessaan

Conker: Live & Reloadedin nimeen asti ylpeästi nostettu Xbox Live -verkkopeliosio on puolestaan jotain täysin uutta oravasankarin maailmassa. Voisi siis olettaa, että yksinpelin riippakivenä roikkuva vanha Nintendo 64 -runko ei toimi nyt ylimääräisenä painolastina. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, sillä osuus pohjaa mielikuvituksettomasti tuttuihin moninpeliratkaisuihin.

Tuloksena on yksinpelin tavoin teknisesti taidokas, mutta sisällöltään tasapaksu paketti. On tappomatsia, lipunryöstötilaa, ajoneuvoja ja muun muassa Normandian maihinnoususta aihepiirinsä lainaava kenttä ja muuta mukavaa. Tappojen kerääminen oman tiimin nimiin ei kuitenkaan jaksa innostaa, koska tarjolla ei ole mitään uutta pelihahmojen karvaisuuden ja kiroilun lisäksi. Live-pelaamisen ohella tarjolla on myös System Link -yhteys ja jaetulla peliruudulla kaksinpeli. Jälkimmäinen on ainoa pelitiloista, jossa Raren kyvyt eivät riitä kiitettävän ruudunpäivityksen takaamiseksi.

Conkerin Xbox-debyytti on kaikin puolin melkoinen pettymys, eikä kysymys ole pelkästään pelintekijään kohdistetuissa odotuksissa. Muutama vuosi sitten Raren tuotoksesta olisi ollut sentään mahtavan grafiikkansa ansiosta Xboxin tehojen esittelyyn, mutta tässä vaiheessa Microsoftin ensimmäisen konsolin elinkaarta laadukasta sisältöäkin kaivattaisiin kipeästi.

Microsoftille Conker on vielä suurempi ongelma. Nintendolle kasan menestyspelejä tuottaneen Raren yhteistyö Microsoftin kanssa on ollut tähän mennessä kaikkea muuta kuin ruusuinen. Nintendolta Xboxille useita pelejä isolla rahalla rustaamaan hankittu brittistudio on onnistunut ennen Conkeria tuottamaan Xboxille ainoastaan epäonnisen Grabbed by the Ghouliesin. Muut Xboxille kaavaillut pelit ovat siirtyneet hitaan kehitystyön takia Xbox 360:lle. Conker on näin kaikessa onttoudessaan Raren viimeinen peli Microsoftin tämän sukupolven konsolille. Lunastaako Rare sitä kohtaan asetetut toiveet lopulta seuraavalla pelikoneellakaan? Toivon mukaan vanha sanonta kolmas kerta toden sanoo pitää paikkansa – sekä Microsoftin, Raren että pelaajien yhteisen hyvän nimissä.

Antti Mutta