Oddworld: Stranger’s Wrath (Xbox)

Lorne Lanningin luoma kummallinen Oddworld-pelisarja ottaa askeleen toiminnallisempaan suuntaan uusimman pelinsä, Stranger’s Wrathin myötä. Abesta tai Munchista ei ole tietoakaan, sillä pelin päähenkilönä toimii Clint Eastwoodin spagettiwesternhahmojen tyylinen olio nimeltä Muukalainen. Muukalainen seikkailee Oddworldin versiossa villistä lännestä, jota asuttavat kummalliset, kanamaiset clakkerzit sekä monet muut omituiset otukset.

Muukalainen on palkkionmetsästäjä, joka kerää rahaa päästäkseen leikkaukseen. Se, mistä leikkauksesta on kyse, ei selviä kuin vasta pelin puolivälissä, jossa tapahtuukin suuri keikaus juonen ja pelattavuuden osalta. Tarina on melko kiinnostava, joskin pelimaailma on myös äärimmäisen kummallinen.

Rahaa kerätään ottamalla palkkionmetsästystehtäviä pelin pikkukaupungeista. Tämän jälkeen lähdetään kohteen perään ja törmätään yleensä lukuisiin sen kätyreihin ennen ratkaisevaa koitosta.

Pelaajaa ei varsinaisesti ohjata kiskoilla, vaikka peli eteneekin pelaajan valitsema tehtävä kerrallaan. Kylissä voi vapaasti palloilla ympäriinsä ihmettelemässä asukkaita ja heittämässä läppää niiden kanssa. Clakkerzit antavat pelaajalle ohjeita, vinkkejä tai sitten vain pelkkää läppää. Asukit ovat kaikessa kummallisuudessaan hilpeää porukkaa, varsinkin kun niitä ensin hieman kurittaa.

Pelillisesti Stranger’s Wrath on periaatteessa 3d-räiskintäpeli, jossa on mukana myös kevyttä tasoloikkaa. Ampuminen tapahtuu ensimmäisestä persoonasta ja tasoloikka sekä liikkuminen sujuu parhaiten kolmannesta persoonasta kuvattuna.

Muukalaisen käyttämä omalaatuinen ase on ehdottomasti pelin tuorein ja toimivin idea. Muukalainen nimittäin käyttää kaksipiippuista varsijousta, joka käyttää ammuksinaan erilaisia eläviä hyönteisiä, pikkujyrsijöitä ja muita eläimiä. Eri otukset toimivat erityyppisinä ammuksina, joilla on joku tietty käyttötarkoitus. Esimerkiksi chippunk-oravat toimivat harhauttimina ja zappflie-kärpäset tainnuttimina tai sähkölaitteiden käynnistiminä. Elävien ammusten nerokkuus piilee myös siinä, että ammuksia voi metsästää lisää ympäri kenttiä etsimällä sopivia otuksia.

Muukalainen voi myös antaa kunnon puskun tai iskun liiveihin uiville vihollisille, mutta käytännössä taistelu tapahtuu varsijousen avulla.

Peli sisältää useita kyliä, joissa kaikissa on omat palkkiotehtävänsä. Tehtävät sijaitsevat kylien ympärillä, ja niihin kuljetaan ilman erillisiä latausaikoja. Pelin maailma on sisätiloja lukuun ottamatta yhtenäinen.

Kohteet pitää tietenkin voittaa pomomittelöissä, jotka ovat hyvin suunniteltuja, mutta myös vaikeita. Pomojen päihittämiseen tarvitaan usein sekä räiskimistä että tasoloikintaa.

Oddworld-pelit ovat aina olleet visuaalisesti loistavia, eikä Stranger’s Wrath ole suinkaan poikkeus. Ympäristöt ovat kauniita, grafiikka ja tekstuurit kauttaaltaan yksityiskohtaisia ja animaatio upeaa.
pitääkin.

Ääninäyttely on myös totuttuun tapaa laatutavaraa. Pelintekijätiimin nokkamies Lorne Lanning hoitaa edelleen itse osan ääninäyttelystä. Äänet ja dialogi ovat riemastuttavan hupaisaa, mutta tasoltaan hieman epäselvää, mitä tekstityksen puute haittaa vielä entisestään.

Stranger’s Wrath on omituista huumoria sisältävä nokkela toimintapeli, johon on helppo päästä sisään. Pituutta sillä on vajaat 20 tuntia, joka toimintapeliltä on riittävä saavutus, mutta moninpelin ja muiden ekstrojen puute saa sen tuntumaan hieman lyhyeltä.

Miika ”Oddball” Huttunen