Uusimmat

Pandora’s Tower (Wii)

09.05.2012 17:30 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Ganbarion
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Pandora’s Tower
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Nintendon jo elinkaarensa loppupuolelle vanhenneen Wii-konsolin pitkä ja suorastaan krooninen seikkailupula on valitettavasti jokaisen konsolin omistaneen tiedossa. Piristystä valikoima sai oikeastaan vasta viime vuoden puolella tämän konsolisukupolven parhaan konsoliroolipeli Xenobladen muodossa.

Myös helmikuussa ilmestynyt Last Story oli loistava, ja nyt kolmio saa viimeisen kulmansa, kun GANBARION-firman Pandora’s Tower on saapunut Eurooppaan. Siinä missä niin sanotun Rainfall-kolmikon kaksi edellistä osaa olivat suhteellisen perinteisiä roolipelejä, Pandora’s Towerin kutsuminen sellaiseksi olisi melkoista harhaanjohtamista. Se kun on jotain aika paljon muuta.

Pandora’s Tower on ensisijaisesti kahden ihmisen tarina. Aeron on nuori sotilas, Elena kaunis kylänneito. Pariskunnan orastavaa suhdetta hiertää kaksi ongelma: Aeron on armeijan jahtaama naapurivaltakunnan sotilas, ja Elenalla on päällään kirous, jonka vaikutuksesta hän muuttuu kammottavaksi hirviöksi.

Vainottu pariskunta lähtee etsimään ratkaisua ongelmiinsa kaukaisesta, kielletyllä alueella sijaitsevasta linnoituksesta. Aikoinaan suuren katastrofin seurauksena hylätty linnoitus on pullollaan toinen toistaan kammottavimpia hirviöitä, mutta silti nuoriparimme löytää turvapaikan tornin tarkkailuun käytetystä mökistä.

Elenan tilan vuoksi tarvitaan myös konkreettisempia toimia, ja tässä mukaan astuu Aeron. Tämän on suunnattava linnoituksen kolmeentoista torniin ja päihitettävä niistä jokaisessa majaansa pitävä pomohirviö, niin kutsuttu Mestari. Vain näiden kaikkien voimana toimivan lihan syöminen palauttaa legendan mukaan Elenan takaisin normaaliksi.

Et ole sitä mitä syöt

Lihansyönti on itse asiassa yksi pelin mielenkiintoisempia puolia. Uskonsa vuoksi aiemmin kasvissyöjänä elänyt Elena suhtautuu limaisen, raakana nautiskeltavan mörkölihan popsimiseen aluksi suorastaan traagisella tavalla, mutta kohtalonsa hyväksyessään lihansyöntiä kuvaavat välianimaatiot alkavat saada suorastaan pornografisia piirteitä. Kaunista.

Liha ja Elenan muuttuminen toimivat myös tietyntyyppisenä aikarajana. Aeronin tutkiessa torneja Elena muuttuu hitaasti mutta vääjäämättömästi takaisin hirviöksi, ja muutoksen perumiseksi tämän on saatava säännöllisesti lisää lihaa. Koska tornit ovat pitkiä, pelkkä mestaritason ape ei aina riitä vaan Aeron joutuu toisinaan palaamaan ruokkimaan nuorikkoaan normaaleilta hirviöiltä saamallaan lihalla.

Liha, Elenan kanssa jutteleminen ja tälle joko kerättävät, ostettavat tai rakennettavat lahjat ovat olennainen osa peliä. Käytännössä Elenan kanssa harrastettava interaktio on monimutkainen dating sim -tyyppinen ratkaisu, jossa pariskunnan välinen suhde toimii olennaisena määrittäjänä esimerkiksi pelin eri loppujen suhteen.

Pelin aikaraja kärsii pienestä epäloogisuudesta: torneissa liikkuessaan hirviömittari painostaa Aeronia koko ajan, mutta turvapaikassa tämä voi venyttää esaria vaikka pari vuorokautta Elenan sen kuin kaunistuessa. Täydellisen loogisuuden odottaminen olisi rankkaa yliarviointia, mutta häiritsipähän nyt vaan.

Torneista löytyvä kirjallisuus luo painostavaa ja surumielistä tunnelmaa siitä, ettei kaikki kaksikon pienessä maailmassakaan ole sitä miltä näyttää. Pariskunnan ainoana linkkinä ulkomaailmaan toimii mystinen Mavda-niminen kauppiasmummo, ja niinpä pelissä tuntee olevansa aika yksin. Hitaasti rakentuva tarina kuitenkin kutkuttaa ja rajatun hahmointeraktion syvällisyys on itse asiassa pelin kiehtovimpia elementtejä.

Towervania

Vaikka joissain piireissä Pandora’s Toweria onkin markkinoitu roolipelinä, on itse asiassa kyseessä eräänlainen dating simin ja Zelda/Castlevania-henkisten toimintaseikkailuiden yhdistelmä. Hirviöitä kukistamalla ja aseita päivittämällä Aeronin ominaisuudet kyllä kehittyvät, mutta pääasiallisesti pelaamisen pääosassa on sorminäppäryys ja ongelmanratkaisu.

Alkupään tornit ovat vielä suhteellisen kesyä kamaa, jotka lähinnä opettavat pelin taistelujärjestelmää ja yleistä toimintamekaniikkaa. Liikkumisessa, taistelussa ja ongelmanratkaisussa tärkeässä osassa on Aeronin mukana oleva ketju. Ketjulla voi sekä kahlita vihollisia, kerätä kaukana olevia esineitä tai esimerkiksi ottaa kiinni erilaisista ulokkeista ja vivuista.

Ketjun käyttäminen itsessään on ehkä nerokkaimpia Wiimote-ohjaimen sovelluksia: sitä tähdätään ruutua osoittamalla, ja iso osa toiminnoista päättyy sen ”vetämiseen”, muun toiminnan pysyessä nunchakilla. Pelaaminen luonnistuu toki myös Classic controllerilla, jolloin ketjua tähdätään toisella tatilla.

Tornit ovat pääosin laajoja, mielenkiintoisia ja tarjoavat älynystyröitä haastavia mutteivät kuitenkaan suhteettoman vaikeita puzzleja. Pomotaistelut ovat henkisesti tyydyttävä yhdistelmä hoksottimien käyttöä ja sorminäppäryyttä, ja näin pitäisi ollakin.

Erityismaininnan ansaitsee uskomattoman kaunis musiikki. Esimerkiksi teemakappaleena toimii legendaarisen säveltäjä Franz Lisztin Liebenstraum, eivätkä muutkaan kappaleet juuri joudu häpeämään.

Pandora’s Towerin mielenkiintoinen ja pääosin hyvin toimiva konsepti kärsii kuitenkin muutamista ikävistä ongelmista. Tärkein niistä on kamera, tai oikeastaan sen puute. Koko toiminta perustuu kiinteisiin kuvakulmiin, mikä tekee monimutkaisiksi äityvissä torneissa navigoinnista välillä turhauttavampaa kuin sen tulisi olla. Lisäksi osassa torneista kierrätetään aikaisempien elementtejä, mutta onneksi nämäkin kokemukset tuntuvat riittävällä tavalla erilaisilta.

Toimivammalla kameralla Pandora’s Tower olisi suosituspeukku-kamaa tai ainakin lähelle, mutta tällaisenaankin se on ehdottoman viihdyttävää seikkailua, jota ei rasita edes peleissä normaalisti karsastamani aikaraja. Se kun on perusteltu ja helposti venytettävissä ja luo seikkailuun sen tarvitseman painostavan fiiliksen. Muuten peli on tunteita herättävä ja kaiken kaikkiaan tarjoaa melkoisia onnistumisen elämyksiä: osa pomotaisteluista kun on vaikeudeltaan helposti Dark Souls -tasoa. Wii-konsolin hienoimpia tarjolla olevia kokemuksia, ehdottomasti.

 

Lisää aiheesta

Legend of Zelda: Skyward Sword (Wii)

The Last Story (Wii)

Xenoblade Chronicles (Wii)

Lue myös

Combat Mission: Battle for Normandy – Commonwealth Forces (Mac, PC)

Mario Party 9 (Wii)

Silent Hill HD Collection (PS3, Xbox 360)

Silent Hill: Downpour (PS3, Xbox 360)

Walking Dead episode 1: A New Day (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Warp (PC, PS3, Xbox 360)