Star Trek Online -ennakko (PC)

06.01.2010 17:00 Miikka Lehtonen

Star Trek on viihdyttänyt lukemattomia ihmisiä jo vuosikymmenten ajan ja valmistautuu nyt hyppäämään keskelle viihteen viimeistä korpimaata. Helmikuun alussa julkaistava Star Trek Online asettaa pelaajansa tähtilaivojen komentosilloille ajamaan Tähtiliiton maailmoja syleilevää agendaa. Tutustuimme peliin ja selvitimme riittääkö laivassa vääntöä.

Massiivimoninpelejä on markkinoilla jo enemmän kuin surkeita Star Trek –pokkareita, joten avaruuden valloitus ei ole helppo operaatio. Star Wars Galaxies ja Matrix Online osoittivat, että muikeinkaan lisenssi ei auta pätkääkään, jos itse peli ei ole pelaajien eurojen arvoinen.

Pitkään hiottu Star Trek Online ei ponnista markkinoille kaikkein tyypillisimmistä asemista, sillä peli on vaihtanut jo nyt kerran omistajaa. Alkuperäinen tiimi astui talousvaikeuksien vuoksi syrjään vuonna 2008, jolloin nyttemmin Champions Onlinestään tunnettu Cryptic Studios tarttui ruoriin.

USS Potkukelkan seikkailut

Pelailin muutaman viikon ajan pelin beta-versiota, joka alkaa olla jo melko hyvässä kuosissa, kuten toki olettaa sopii. Ilmestyyhän peli kuitenkin Euroopassa 5.2. ja Amerikassa jo pari päivää aiemmin. Tämä ei toki ole aina itsestäänselvyys, sillä esimerkiksi Champions Online oli betan viimeisinä päivinään aivan vaiheessa ja julkaistiin keskeneräisenä. Star Trek näyttää jo nyt paljon viimeistellymmältä peliltä.

Kehitystiimi on jakanut Star Trek –kokemuksen kahteen osaan tarjoten näin kaksi tyystin erilaista pelitilaa. Jokainen pelaaja on oman tähtialuksensa komentaja, joko Tähtiliiton tai Klingonien imperiumin riveissä. Tahojen välit ovat herkistyneet siihen pisteeseen, että galaksissa riehuu taas vaihteeksi sota, joten tekeminen ei lopu kesken.

Komentajan arki jakautuu siis kahteen osaan: pääasiassa suhaillaan ympäri avaruutta etsien ikävyyksiä ja kun vastaan tulee jotain, mitä ei ruorista pystytä ratkaisemaan, siirrytään loittoryhmän kanssa planeetan pinnalle. Muita pelaajia nähdään lähinnä järjestelmien välisellä sektorikartalla, jossa pelaajat suhailevat pikkuisilla aluksillaan järjestelmästä toiseen. Myös Tähtiliiton avaruusasemat ovat kuumia kohtauspaikkoja, joissa pelaajat voivat muodostaa ryhmiä ja etsiä seuraa.

Jos peliä lähdetään lokeroimaan Star Trek –teosten joukkoon, se on tyyliltään lähempänä Next Generationia kuin alkuperäistä Trekiä. Ongelmia pyritään ratkomaan keskustelun tai tieteen avulla, joskin toki välillä myös taistellaan. Muukalaismisuja en kuitenkaan päässyt vokottelemaan, enkä myöskään löytänyt pelistä keinoa yrittää tyrmätä vastustajiani epäloogisilla lähitaisteluliikkeillä, mikä harmittaa vanhaa Kirk-fania suuresti.

Damnit, Jim, I’m a doctor!

Trek-sarjojen tyyliin pelaaja ei seikkaile avaruudessa yksin, vaan häntä seuraa kaikkialle siltamiehistöstä koostuva posse, jonka saa valita itse. Niin päähahmon kuin hänen kaverinsakin voi valita turvallisuusupseerien, tiedeupseerien ja insinöörien riveistä. Kukin valinta antaa hahmoille omia erikoiskykyjä, joista on hyötyä niin avaruudessa kuin loittotehtävissä. Insinööri osaa esimerkiksi ylikellottaa aluksen suojat niin, että ne palautuvat tarpeeksi nopeammin.

Muuten hahmokehitys on sangen yleistä. Kokemuksen karttuessa sijoitellaan kykypisteitä hirmuiseen listaan, josta saa yleisiä bonuksia. Avaruusalus kääntyy 5% nopeammin, kiväärillä saa 2% enemmän kriittisiä osumia ja niin edelleen.

Todellinen kustomointi tapahtuu tuunaamalla joko avaruusalusta tai hahmonsa varustusta kittien avulla. Lähtökohtaisesti pelaajalla on käytössään pari yleistä kykyä. Hän voi läpsiä iholle tunkevia vihollisia ja ampua näitä aseellaan, joista jokaisella on kaksi tulimoodia. Kitit tarjoavat sitten mahdollisuuden vaikka heitellä vihollisten niskaan kranaatteja tai parantaa tiimikavereita tricorderin ihmevoimien avulla.

Myös alukset koostuvat osista, joita voi vaihdella vapaasti. Näillä voi joko kustomoida aluksensa ulkoasua tai parannella sen suorituskykyä. Tiimi lupaili, että aluksen ulkoasua ei ole sidottu sen suorituskykyyn, joten nostalgikko voi rakennella itselleen suoraan 60-luvulta olevan lentävän lautasen, joka ei häviä taistelussa uudemman näköiselle raudalle. Betassa en kuitenkaan saanut haltuuni kuin muutamia kovin moderneja osia, joten mene ja tiedä.

Mutta miltä se tuntuu?

Tekniikasta voisi puhua vaikka pari viikkoa, mutta tärkein kysymys on tietenkin se, miltä itse peli tuntuu. Lyhyesti? Se tuntuu Star Trekiltä. Pelaaja nousee yllättäen oman aluksensa puikkoihin Borg-invaasion listittyä kaikki aloitussektorin korkea-arvoiset upseerit ja sitten heitetään keikkaa Tähtiliitolle. Tyypillisessä tehtävässä pelaaja määrätään vaikka partioimaan sektoria, jolloin pitää vierailla kuudessa tähtijärjestelmässä.

Nopealta kuulostava tehtävä saa yllättävästi syvyyttä kun käy ilmi, että jokainen kuudesta järjestelmästä pitää sisällään omat haasteensa, jotka pitää voittaa, ennen kuin partio on läpäisty. Eräässä alkupään partiossa päästään esimerkiksi hätistelemään avaruustaistelussa piraatteja kauppa-aseman kimpusta, ratkomaan planeetan pinnalla kaivosmiesten lakkoilua ja sitten sabotoimaan pitkässä tehtävässä klingonien kuunteluasemaa.

Kuten tästä voi jo päätellä, tehtävät venahtavat helposti todella pitkiksi. Yhden partiokeikan suorittamisessa voi helposti kulua pari tuntia, joskin kokemusta jaetaan mukavasti kaikkien välietappien suorittamisesta ja lopuksi sitten avokätisemmin.

On rehellisesti todettava, että ainakin tällä hetkellä pelin avaruustaistelu jätti minut hieman kylmäksi. Se yrittää imitoida lukuisia meritaistelupelejä jakamalla alukset neljään sektoriin, joista jokaisella on omat suojansa ja aseilla vastaavasti ampumasektorinsa. Näin ideana olisi teoriassa yrittää pyöriä vihollisten ympärillä tarjoten näille tulista kuolemaa ja minimoiden omia menetyksiä. Teoriassa.

Käytännössä homma menee kuitenkin näin: kaikki pelaajan merkittävät aseet ovat laivan keulassa. Viholliset eivät tunnu juuri piittaavan siitä, missä heidän aseensa teoriassa ovat. Näin pelaaja joko pyörii hitaasti laivallaan vihollisten keskellä tai ajaa näitä takaa yrittäen tuikkia suojiin sen verran rakoja, että torpedot tekevät todellista vahinkoa. Ei tästä jännittävää saa millään mittarilla.

On toki täysin mahdollista, että myöhemmin saa käyttöönsä paremmilla tulisektoreilla varustettuja aseita, jolloin taistelusta tulisi ehkä mielenkiintoisempaa, mitä peli kovasti kaipaisikin.

Onneksi pelistä tulee heti hauskempaa kun pelaajat siirtyvät joko yksin tai upseerikaveriensa kanssa loittotehtävien pariin.

Planeetan pinnalle

Star Trekin neljän pelaajan loittoryhmät ovat siitä veikeä idea, että näin peliä voi pelata mainiosti yksinkin. Jos tarjolla ei ole kolmea muuta avaruuskapteenia, tekoälyn ohjaamat kaverit paikkaavat tiimi raot. Tiimille löytyy myös käyttöä, sillä aidon Trekin tavoin tehtävät ovat monimuotoisia.

Välillä sabotoidaan Borgien siirrinlaitteita tai saatetaan loukkaantuneita ulos tuhoutuvalta kauppa-alukselta, toisinaan taas neuvotellaan rauhaa riitelevien klaanien välillä tai yritetään ymmärtää kaivosmiehiä sen verran, että nämä palaisivat töihin.

Vaikka palikat eivät välttämättä ole omaperäisiä, niistä on kasattu pelitila, joka kiinnosti ainakin minua. Taistelussa voi itse aktiivisesti väistellä vihollistulta ja esimerkiksi koukkaus sivuun tai selustaan palkitaan reippaasti tavallista paremmalla vahingolla. Näin tiimityö todella kannattaa.

Tiimityöhön kannustetaan myös sillä, että pelistä löytyy mahdollisuus pysäyttää toiminta hetkeksi, jolloin voi joko antaa tekoälylle rauhassa määräyksiä tai keskustella taktiikasta kaveriensa kanssa. Pysäytysaikaa on vain 45 sekuntia, joskin tyhjentynyt mittari täyttyy aktiivisen pelaamisen aikana.

Kokonaisuutena loittotehtävät olivat minulle sitä pelin parasta antia. Haasteet ja tehtävät ovat paljon monipuolisempia kuin tylsä viholliskehän keskellä istuskelu. Pelattavuuskin toi sen verran eroja MMO:iden perushuttuun, että homma jaksoi kiinnostaa.

Suuret kuviot

Kokonaisuutena Star Trek Online jätti betansa perusteella hieman ristiriitaisen kuvan. On selvää, että kyseessä ei ole jälleen uusi WoW-klooni, vaan yksi niistä harvoista oikeasti omaperäisistä yrittäjistä ruuhkaisella pelikentällä.

Suurempi kysymys on kuitenkin se, koostuuko näistä omaperäisistä palasista peli, joka tulee houkuttelemaan useita pelaajia. Se jää nähtäväksi. Minuun loittotehtävät tekivät vaikutuksen ja kun juttua työstäessäni selailin keräämiäni kuvakaappauksia, tuli yllättäen vastustamaton halu palata takaisin pelin pariin vetämään vielä pari tehtävää.

Avaruustaistelu jätti vielä minut hieman kylmäksi, mutta toivon kovasti, että betan myötä annettu palaute ja kehittyvät varustukset tuovat siihenkin hieman vaihtelua ja syvyyttä. Moni asia jäi vielä kokonaan kokematta, kuten PVP-toiminta Tähtiliiton ja klingonien välillä. Myös hauskat monen pelaajan avoimet avaruustaistelut, joissa kaikki halukkaat voivat syöksyä paikalle torjumaan vaikka klingonien invaasiota, voivat tuoda avaruustaisteluun lisää fiilistä.

Oli miten oli, Star Trek Online on kiinnostava peli. Se tarjoilee vähän käytetyn aiheen ja paljon MMO-markkinoilla uusia ideoita ja käärii ne pakettiin, joka näyttää ja kuulostaa hyvältä, sekä on uskollinen lähdemateriaalilleen tyylin, tunnelman ja maailmansa osalta. Kapteenin tuoli on valmis ja edessä loputon tähtimaisema. Helmikuussa nähdään, moniko lähtee matkalle. eDome on tuolloin ainakin paikalla lopullisen arvostelun myötä.

Tekijä: Cryptic Studios
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: PC
Tulossa: PC
Julkaisu: 5.2.2010
Pelin kotisivu: http://www.startrekonline.com
Miikka Lehtonen