Tony Hawk’s Proving Ground (PS2, PS3, Wii, 360)

26.11.2007 14:08 Mikko Rekola

Neversoft ja kaikkien aikojen paras skeittari tulevat jälleen. Viime vuonna ilmestynyt Project 8 oli menestys ja hienolle kokemukselle on lupa odottaa maistuvaa jatkoa. Temppujen naulaus on nostettu tärkeämpään asemaan pelaajan urakehityksen ohella. Naulaako Haukka Electronic Artsin Skaten seinälle? Entä voiko pelisarjoja verrata toisiinsa?

San Diegon Carlsbadissa vuonna 1968 syntynyt Tony Hawk on aktiiviuransa jälkeen jäänyt käsitteeksi kaikille lajin ystäville. Tony on mies, jonka onnistui ensimmäisenä kieppumaan yhden hypyn aikana laudan päällä 900 astetta. Historiankirjoista löytyvät myös Haukan keksimät temput kuten Stalefish, Madonna ja McHawk. Lautailija on jatkanut tietään tähtiin myös suositulla nimikkopelisarjallaan. Maestro on avustanut kehitystiimiä jo vuosia ja nyt putkahtaa ulos sarjan yhdeksäs osa.

Uuden sukupolven myötä viime vuonna nähtiin kaksi merkittävää uudistusta. Pelistä löytyi suuria muutoksia kokenut pelimoottori ja mahdollisuus naulata temppuja. Temppujen naulaaminen avasi mahdollisuudet omiin temppuihin. Ilmalennon aikana analogitatit hallitsivat pelaajan jalkoja ja samalla kamera siirtyi aivan laudan pintaan hidastaen pelin tavallista kulkua kymmeniä sekunteja. Näin yksi lyhyt hyppy kesti useita kertoja normaalia pidempään.

Pelimoottori on säilynyt samanlaisena, mutta tällä kertaa pelaajalle annetaan mahdollisuus naulata ilmassa myös grab -temppuja. Poikkeuksellisesti taitoa ei opeteta heti pelin alussa, vaan uutuudet tulevat esiin hiljalleen pelaajan edetessä urallaan. Pohjalta lähdettäessä annetaan mahdollisuus valita yksi kolmesta erilaisesta lautailijatyypistä. Tällä ei tarkoiteta suinkaan oma hahmon ulkonäköä, vaan enemmänkin omien intressien suhdetta lajiin. Valittu kategoria vaikuttaa pelin juoneen ja tulevien tapahtumien aikatauluihin.

Syvempi ura, pienempi ero

Annosteluperiaatetta sovelletaan myös ympäristöissä ja eteen ilmestyvissä tehtävissä. Aluksi pelattavana on vain pieni osa rähjäisen Philadelphian lähiöstä. Myöhemmin pelaaja pääsee lautailemaan vapaammin koko kaupungin alueella. Peli kattaa yhteensä kolme suurkaupunkia. Philadelphian lisäksi tutuksi tulevat miniatyyrikokoiset Baltimore ja Washington. Kaupungit eroavat toisistaan merkittävästi ja tarjoavat aina tuoreita haasteita kohti ammattilaisuutta.

Itärannikon kaupungit on yhdistetty toisiinsa tunneleilla ja silloilla. Tapahtumapaikkojen välillä voi liikkua vapaasti ilman latauskatkoja, kunhan ne ensin avaa. Uusien temppupaikkojen availeminen pala palata tuntuu aluksi holhoukselta, mutta toisaalta annostelemalla mielenkiinto pysyy yllä pidempään. Myös keskittyminen juonen koukeroihin kasvaa, kun tehtävät antavat vihjeitä lähialueen lupaavimmista tangoista ja hyppyreistä.

Mahdollisuus rakentaa omaa uraa on noussut pelin tärkeimmäksi yksittäiseksi tavoitteeksi. Tehtäviä voi suorittaa epälineaarisessa järjestyksessä ja näin vaikuttaa ainakin teoreettisesti juonen tapahtumiin. Ensimmäiset tehtävät painottuvat kontrollien omaksumiseen, mutta sen jälkeen voi ottaa osaa paljon mielenkiintoisempiin haasteisiin. Suurin osa tehtävistä on sarjalle perinteiseen malliin erilaista kilpailemista. Pelaajan on rikottava tietty pisteraja tai tehtävä ennalta määrätyt temput ohjeiden mukaisesti.

Lisää vapautta tuo videointitehtävät, joissa panostetaan oman suorituksen visuaaliseen näyttävyyteen. Idea poikkeaa mukavasti pelkästä pisteiden hakkaamisesta, mutta luovatkin kuvaustehtävät pilataan turhan tiukoilla rajoituksilla.

Matkalla kohti sponsorisopimuksia ja täyttä ammattilaisuutta tavataan joukko maailman huippuja. Tony Hawkin lisäksi ruudulla vierailevat muun muassa Bam Margera ja suomalainen Arto Saari. Seinäjokelainen esiintyi aikoinaan sarjan viidennessä osassa ja tekee tällä kertaa ansaitun paluun. Saaren kommentit ja tehtävät ovat pelin parasta antia. Pelisarjan nimikkosankarin ystävät arvostavat myös mahdollisuutta pelata yksittäisiä tehtäviä myös itse Tony Hawkilla retrokuvakulman kera.

Asennetta ja astinlautoja

Uuden tarinan vastapainoksi pelimekaniikka on pysynyt uskollisena edellisille osille. Uudistuksina nähdään muutama uusi temppu jokaisessa eri kategoriassa. Kontrolleista ei ole mitään negatiivista sanottavaa, sillä ne hoitavat roolinsa erinomaisesti ja tarjoavat parhaan tuntuman lautailijaan koko sarjan historiassa. Ne jäävät kuitenkin tarkoituksellisesti kauas realistisuudesta.

Ainoa peliä simulaation suuntaan vievä muutos on perinteisen tasapainomittarin katoaminen pelaajan suorittaessa manualeja tai grindejä. Vanhat mittarit on korvattu ruudun reunoille ilmestyvillä kaarilla. Ne muistuttavat ulkoasultaan Saturnuksen renkaita, eivätkä ole kovinkaan havainnolliset. Tosin niiden avulla on vaikeutettu yleensä pisterohmuina tunnettuja pitkiä yhdistelmäsarjoja.

Myös ulkoasua voisi moittia tutuksi ja turvalliseksi. Pelaajalla on mahdollisuus pukea pelihahmo haluamallaan tavalla ja myöhemmin ansaittavalla rahalla voi ostaa lisää pikkukivaa kaupan hyllyltä. Peli on näyttävä, mutta se ei poikkea juurikaan massasta. Hahmojen liikkeet ovat luontevia ja kaupunkien yksityiskohtiin on panostettu. Parasta graafista tykitystä nähdään täydellisesti mallinnetussa FDR skeittipuistossa, jossa vierähtää parhaimmillaan useita tunteja.

Taustalla soiva ääniraita on lisensoitua laatukamaa alusta loppuun. Oikeanlaista katu-uskottavuutta tarjoavat muun muassa Beastie Boys, Foo Fighters, Nirvana ja The Rolling Stones. Heikkoja kappaleita ei mukaan olla otettu, vaan huippuartistien kappaleet siivittävät pelaajan kerta toisensa jälkeen uskomattomiin suorituksiin. Valitettavasti jokaiselta yhtyeeltä on otettu mukaan ainoastaan yksi kappale.

Molempi parempi

Tonyn perinteikäs paluu on viime vuoden tavoin onnistunut, mutta yllätyksetön. Juonen lisäksi pelaajaa viihdyttää erinomainen moninpeli ja mahdollisuus taistella muita vastaan verkossa. Valitettavasti netissä pelistä katoaa yksinpelistä löytyvä asenne. Kun kilpakumppanit unohtavat näyttävyyden ja asianmukaisen hengaamisen katoaa tuttu nautinnollisuus. Pelkkänä pisteiden hakkaamisena pelaaminen muuttuu nopeasti tylsäksi pakkopullaksi.

Proving Ground on viimeistely ja monipuolinen pelikokemus. Se ei kilpaile varsinaisesti Electron Artsin palkittua Skatea vastaan, sillä kumpikin suhtautuu lajiin erilaisista näkökulmista. Proving Ground on tutulla pelimoottorilla ja peruskaavalla varustettu arcadetapaus, joka ei jätä ystäviään kylmäksi. Skate taas panostaa simulaatiomaiseen hallintaan ja mahdollisuuteen liikkua vapaammin ympäristössä. Pelien asettaminen paremmuusjärjestykseen on epäoikeudenmukainen ratkaisu molemman osapuolen kannalta. Pelaajan onkin kauppaan mennessään pohdittava, mitä skeittipeliltään tänä vuonna haluaa.

Tekijä: Neversoft Entertainment
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS, PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2, verkossa 2-8
Pelin kotisivu: http://www.thpgonline.com/