Ensikosketus pelivideoiden kera: Call of Duty: WWII vakuuttaa tunnelmalla ja Zombies-moodin kauhulla

Tänään ilmestynyt Call of Duty: WWII on ensimmäisten pelituntien perusteella riittoisa paketti, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Erityisesti taistelukentän ja natsilaboratorioiden kauhu välittyy aidosti.

Viimevuotinen Battlefield 1 (2016) onnistui kuvaamaan ensimmäistä maailmansotaa tunteella, realismilla ja hyvällä maulla, vaikka kyseessä olikin viihdyttävä FPS-räiskintä. Tänä vuonna Activisionin hittisarja Call of Duty pyrkii samaan juuri ilmestyneen Call of Duty: WWII:n muodossa. Pääsimme kokeilemaan peliä ennakkoon, ja ensituntuman perusteella lopputuloksena on syntynyt kokonaisvaltainen sotapelikokemus.

Call of Duty: WWII:n tarinallinen yksinpelikampanja laittaa pelaajan yhdysvaltain sotilaan saappaisiin, ja matka käynnistyy tietysti 6. kesäkuuta 1944 Normandian maihinnoususta. On kuvaavaa, että astetta realistisempaa tyyliä tavoittelevan WWII:n ensimetrit ovat melkoista rytinää, jossa henki lähtee todella herkästi.

On selvää, että ainakin Steven Spielbergin sotaelokuva Pelastakaa sotamies Ryan (1998) on katsottu tarkkaan Call of Duty: WWII:a kehittäessä. Normandian maihinnousu on nimittäin todella intensiivinen, haastava ja jopa ahdistava kokemus. Alku tavoittelee selvästi samankaltaista tunnelmaa kuin Battlefield 1:n introtehtävä, mutta kilpaileva sarja vetää kuitenkin yhä pidemmän korren. WWII:n alku on vahva, mutta Battlefield 1 tavoitti paremmin tunteen sodan raadollisuudesta ja kuoleman lopullisuudesta.

Merkittävä ero useisiin nykyräiskintöihin on WWII:n kampanjan health-järjestelmä, sillä tällä kertaa pelihahmon terveys ei noin vain parane kunhan pysyy piilossa. Pelaajan täytyy opetella käyttämään ensiapulaukkuja, joita saa yhdeltä oman tiimin jäseneltä. Se taas on osa pelin toista muutosta, eli tiimijärjestelmää, jossa jokainen päähenkilö toimittaa tärkeää roolia: yhdeltä saa panoksia, toiselta kranaatteja ja niin edelleen.

Nämä tukikyvyt myös latautuvat hitaasti, mikä korostaa keskittymisen tärkeyttä ja luo tehokkaasti tunnetta jatkuvasta vaaratilanteesta. Se tekee myös aseveljistä hieman hyödyllisempiä, sillä tuttuun FPS-kampanjoiden tyyliin pelaaja saa käytännössä hoitaa yksin päiviltä koko vastapuolen armeijan.

Ensivaikutelman perusteella kampanja on mukavan haastava, mikä sopii pelin tavoittelemaan tyyliin erinomaisesti. Tolkuton lineaarisuus muodostaa välillä pullonkaulan, jossa eteneminen muuttuu yhtäkkiä hankalaksi, mistä johtuen erityisesti hiiviskelyosuudet hieman ontuvat. Välillä pystyy etenemään vain yrityksen ja erehdyksen taktiikalla.

Alta näet läpipeluuvideon pelin ensimmäisestä tehtävästä.

Kampanjaa keskeisempää Call of Dutyssa on useimmille pelaajille moninpeli sekä tietysti Zombies-moodi, jotka tarjoavat omassa lajissaan erinomaiset kokemukset.  WWII sisältää aivan uuden sosiaalisen hubin nimeltä Headquarters, ja tarjolla on myös uusi, moniosaisista tehtävistä koostuva War-moodi.

Parhaimmillaan myös WWII:n moninpeli tarjoaa uskottavan sotakokemuksen. War-moodi on tasaväkisillä joukkueilla todella tiukka kokemus, joka vaatii hermoja ja taktikointia. Erityisesti Normandiaan sijoittuva Operation Neptune on mainio kokemus, jota on yhtäläiset kutkuttavaa pelata molemmilla osapuolilla.

Tässä näyte War-moodin Operation Griffin -tehtävästä.

Äänet ja grafiikat muodostavat tärkeän osan kokemuksesta: Call of Duty jyrisee, paukkuu ja kitisee aidontuntuisesti, ja kun viholliskoneet aloittavat pommituksen, on räjähdysten jylinä melkoinen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla peliä myös kuulokkeilla.

Lisäksi taistelukentän näkyvyys nousee keskeiseksi, sillä räjähdysten tomun ja savukranaattien vuoksi tähtäämään joutuu välillä täysin sokkona. Äkkiä oppii tulkitsemaan laukausten suunnan perusteella missä vihollinen piileskelee.

Tässä lisää pelikuvaa moninpelin Kill Confirmed -moodista.

Uusittu Zombies-moodi kantaa nimeä Nazi Zombies: The Final Reich, ja se tarjoaakin Call of Duty -pelaajille jotain aivan muuta. Jos uskallat pelata kevyesti tarinallisen tutoriaalin alusta loppuun, uskallat ehkä pelata kauhuelokuvista ammentavaa selviytymismoodia pidemmällekin.

Kokeilumme perusteella ei ole vaikea uskoa, että Nazi Zombiesin kehittäjätiimissä on useita alkuperäisen Dead Spacen (2008) tekijöitä. Zombie-moodissa on jatkuvasti pimeää ja klaustrofobista, ja eläviä kuolleita pursuaa ikkunoista, maan alta ja pahimmillaan katostakin. Kannattaa varautua siihen, että kestää parin pelin verran ennen kuin saa otteen moodista ja alkaa selviytyä vähän pidemmälle.

Myös Zombies-moodin tarinan ”piilotettu polku” onnistuu todella herättämään uteliaisuuden. Pelaajaa ei tässä suhteessa ohjata kädestä pitäen, vaan jokaisen askelen jälkeen pitää lähteä selvittämään, mitä ihmettä seuraavaksi pitäisi tehdä… ja koko ajan eläviä kuolleita nousee enemmän ja enemmän.

Alta näet pidemmän pelivideon Nazi Zombies -moodista.

Call of Duty: WWII vaikuttaa kaikkine pelimuotoineen olevan tuhti paketti, joka tarjoaa jokaiselle FPS-pelaajalle jotakin. Kampanja ei yksin tarjoa vastinetta uuden AAA-pelin hinnalle, sen paremmin kuin moninpeli tai Zombies-moodikaan, mutta yhdessä Sledgehammerin räiskintäpelissä riittää purtavaa pitkäksi aikaa.

Muropaketin varsinainen Call of Duty: WWII -arvostelu ilmestyy myöhemmin marraskuun aikana.