Assassin’s Creed Unity –ensikosketus – vallankumouksen hirviöt [osa 1]

Minne suuntaat, assassiini? Tätä on kyselty sen jälkeen, kun Assassin’s Creed -sarja on kiertänyt yllättäviin suuntiin maailmanhistoriaa. Pelaamisen historian kivitauluihin kaiverrettu sankari Ezio Alvatode da Firenze jäi taakse, kun pelaajat loikkasivat vuosisatojen yli Yhdysvaltain vapaussotaan ja siitä hieman taaksepäin Karibianmeren merirosvojen kultaisiin vuosiin.

Monien toiveet kuitenkin täyttyivät, kun Ubisoft paljasti E3-messuilla Assassin’s Creed Unityn. Yhä useampiin suuntiin venyttelevä seikkailujen sarja siirtyy nyt ajassa Ranskan vallankumouksen kriittisiin vuosiin, 1700-luvun lopulle. Aikaan, joka on täynnä pelkoa ja toivoa, kaaosta ja kauhua. Ikimuistoisia päähenkilöitä, dramaattisia kohtaloita ja suuria käänteitä. Aikaan, joka on kuin luotu Assassin’s Creedien näyttämöksi.

Samalla pelin mittakaava on muuttunut, ehkä yllättävilläkin tavoilla. Kolmosessa seikkailtiin muutamissa suurissa kaupungeissa ja villillä rajamaalla. Black Flagissa näyttämönä oli koko Karibia. Nyt peli kutistuu yhteen ainoaan kaupunkiin. Mutta se onkin runoilijoiden ja taiteilijoiden kaupunki, ikuisen valon ja romantiikannälkäisten unelmakaupunki, Pariisi.

Ranskan vallankumous teki Pariisista hullujenhuoneen.

Ei meidän päiviemme Pariisi

Unityn Pariisi vain on kovin erilainen verrattuna siihen, millaisena me sen tänään näemme ja koemme. Sen suuret muistomerkit ja nähtävyydet ovat paikallaan. Eiffel-tornia ei ole, mutta Notre Dame ja Louvren palatsit ovat paikallaan. Kadut eivät näytä kaikkialla tutuilta, mutta toisaalta vanhempaa rakennuskantaa tarjoavat korttelit näyttävät tänäänkin hyvin tunnistettavilta pelimaisemiin verrattuna. Kaupunginosat ovat toki entisellään, ja joki jakaa kaupungin niin silloin kuin tänäänkin.

Suuremmat erot löytyvät ihmisistä ja näiden sydämistä. Ranska ja Pariisi eivät ole onnen tyyssijoja, vaan valtio on repeytymäisillään kappaleiksi vallankumouksen pyörteissä. Ihmisten tyytymättömyys ja valtion konkurssi ovat kiristäneet kuninkaan, parlamentin ja kansan välit äärimmilleen. Yhdysvaltain vapaussodan päättyminen Pariisin rauhaan vuonna 1783 on antanut tasavaltalaisille uutta toivoa ja energiaa, ja lopulta alkaa suuri, lopullinen romahdus.

11.6.1789 – kuningas Ludvig erotti uudistusmielisen ministeri Neckerin konservatiivisten valtakunnanneuvoston jäsenten suositusten perusteella ja uudisti ministeriön täysin. Pariisilaiset pelkäsivät tämän johtavan kuninkaan vallankaappaukseen ja ryhtyivät avoimeen kapinaan. Osa sotajoukoista liittyi kapinallisiin ja loput pysyivät puolueettomina.

Puolitoista minuuttia maistiaista pelin alkupuolelta.

Ranska vaipuu kohti anarkiaa, kun kansa ei enää tyydy valtaapitävien ja aateliston komenteluun. Kuningas joutuu luopumaan kasvavassa määrin valtaoikeuksistaan, ja uudeksi laki- ja hallintoelimeksi noussut kansalliskokous lakkauttaa niin säätyjen etuoikeudet kuin feodalismin. Kansanjoukot rynnistävät vihattua Bastiljin vankilaa vastaan ja ryöstävät sen, viimeisetkin vangit vapauttaen.

14.6.1789 – väkijoukko valtasi Bastiljin vankilan surmaten kuvernööri markiisi Bernard-René Jordan de Launayn. Väkijoukko syytti pormestaria petoksesta. Hänet salamurhattiin matkalla näytösoikeudenkäyntiin.

Mutta mikään ei riitä. Hulluus valtaa kokonaisen kansan. Armeija repeytyy tukemaan eri puolueita ja tavallinenkin kansa valitsee puoliaan. Raivo yltyy murhiksi, kaaokseksi ja terroriksi. Ihmisiä teloitetaan mitättömin syytöksin, kunnes kuolemantuomioon ei vaadita edes todisteita – pelkkä syytös riittää. Vanhan vallan tunnusmerkeiksi leimautuneita rakennuksia tuhotaan ja kadut muuttuvat turvattomiksi. Asejoukot riehuvat.

Kesä 1789 – Idea kansanvaltaisuudesta levisi Ranskan läpi. Monin paikoin maaseuduilla mentiin tätä pidemmälle: aatelisia teloitettiin ja linnoja poltettiin.

Kaikki mitä pidettiin hyvänä ja arvokkaana saa mennä. Niiden tilalle nostetaan aatteita ja uskomuksia, jopa täysin käsittämättömiä. Samalla Ranska käy sotia naapurimaitaan vastaan.  Veri virtaa niin rintamalla kuin kotona, ja alkuun rauhanomainen jakautuminen erilaisia päämääriä kannattaviksi puolueiksi on muuttunut raa’aksi vihamielisyydeksi ja jopa murhiksi. Puolueiden tasapainon keikkuessa satojen ja tuhansien vastapuolueiden jäsenten joukkomurhat ovat jo arkipäivää.

Kukaan ei ole turvassa. Kaikki on hyrskyn myrskyn. Sinne mahtuu hyvin myös assassiini.

Todellista historiaa ja tapahtumapaikkoja: Assemblee Nationale, Bastille, Bievre ja Champ de Marspelin pelin silmin.

Myrskyn silmään

Syntyikö kaaos itsestään, yhteiskunnan paineiden kautta? Vai ruokkiiko sitä joku tai jokin? Manipuloiko joku vallankumousta omien päämääriensä edistämiseksi?

Tätä päätyvät assassiinit selvittämään, kun tapahtumat Pariisissa muuttuvat entistä kummallisemmiksi. Vaikka assassiinien ja temppeliritarien välille on solmittu hento rauha, niin temppeliritarien oudot temput ja tarkkojen korvien kuulemat huhut ovat niin vakavia, että assassiinit ovat valmiita rikkomaan sen. Tosin näyttää siltä, että temppeliritarit ovat sen jo rikkoneet…

Kaiken takana on kuitenkin jotain muuta, henkilökohtaisempaa. Pelin sankari, Arno, astuu veljeskuntaan henkilökohtaisen tuskan ja syyllisyydentunnon johdosta. Vuosia aiemmin murhattiin pieni yksivuotias lapsi. Arno liittyy tapahtumaan jollain tapaa, eikä hän saanut elämälleen uutta rauhaa ja päämäärää ennen kuin assassiinien veljeskunnan liityttyään.

1791 –  Valtava väkijoukko kokoontui Champ-de-Marsiin allekirjoittamaan vetoomusta. Georges Danton ja Camille Desmoulins pitivät yllytyspuheita. Kansalliskokous määräsi kunnan viranomaiset ”säilyttämään julkisen rauhan”. Lafayetten kansalliskaarti kohtasi väkijoukon. Sotilaat vastasivat kivien heittelyyn ampumalla ilmaan. Kun väkijoukko ei hajaantunut, Lafayette määräsi ampumaan kohti. Tulituksessa kuoli yli 50 ihmistä.

Pelin kaksi ensimmäistä sekvenssiä kuluvat tapahtumien pohjustamisessa, mutta kolmannessa päästään jo itse asiaan. Arno on hyväksytty täysimittaiseksi assassiiniksi ja hän saa ensimmäisen todellisen tehtävänsä.

Ja näin ympärillämme aukeaa Unityn päähenkilö. Pariisi. Rooma on ikuinen kaupunki, mutta Pariisia ei ole vielä valon kaupunki. Olkoon se siis pelon, veren ja orastavan toivon kaupunki.

1.10.1791 – Lakia säätävä kokous kokoontui ensimmäisen kerran 1. lokakuuta 1791 ja ajautui kaaokseen alle vuodessa. Yrityksessään hallita kokous epäonnistui täydellisesti. Sen jälkeen jäi tyhjä valtion kassa ja kuriton armeija ja laivasto.

Pariisin päätyminen Assassin’s Creedin päähenkilöksi oli Ubisoftin tiimille varsin vaivaton päätös. Onhan se paikka, jonka moni tuntee ja jossa moni on vieraillut. Haastavampaa oli löytää pelille rajat. Ranskan vallankumouksen pyörteet, etenkin kun ne liittyvät niin läheisesti Assassin’s Creed III:n teemoihin, ovat aihepiirinä lyömättömät. Mutta mitä sieltä poimitaan mukaan? Mikä jätetään pois? Kuinka tarkoin eri asioissa seurataan historiankirjoja?

”Historia on leikkikenttämme”, Ubisoftin assassincreediläiset muistelevat ja alleviivaavat, että yksikään Assassin’s Creed ei ole kirkas, oppikirjoihin kelpaava totuus – vaan videopeliksi sovitettu tulkinta tapahtumista. Pelit ovat täynnä todellista historiaa, henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia, mutta siinä muodossa, miten niistä syntyy paitsi opettava pelikokemus, myös hyvä peli. Rakennukset ja miljööt on luotu niin tarkoin alkuperäisten, ajankohtaisten esikuviensa mukaisesti, mutta jos jokin rakennuksen torni tai yksityiskohta näyttäisi paremmalta muutaman kymmenen vuotta aikakoneella siirrettynä, niin sitten sitä siirretään.

23.12.1793 – Vendéessä voitetaan tasavallan vastainen kapinointi ja 6000 vankia teloitetaan. Helmikuussa lisää joukkomurhia

Samoin ihmiset. Kaikki pelin historialliset hahmot ovat vaikuttaneet Ranskassa ja Pariisissa, mutta eivät välttämättä aivan juuri niinä päivinä kuin peli väittää. Jälleen pieni draaman vaatima uhraus.

1793-1794 – Mestaukset ja terrori muuttuivat jokapäiväisiksi. Vallankumoukselliset palauttivat totalitaristisen hallintotavan, vaiensivat poliittisen vastarinnan ja teloittivat vastustajiaan. Syksyllä 1793 teloitettiin lähes kaikki girondistijohtajat. Hirmuvallan ajan seurauksena syntyi Ranskassa vallankumousta vastustava vastavallankumouksellinen liike.

Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä valmiimman pelin myötä kuinka eri hahmoja kuvataan, ja kuinka he soittavat tunnistamiskelloja. Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, niin kaikkien tähänastisten Assassin’s Creedin sivuhenkilökaarti on ollut minulle yllättävän täynnä tuttuja hahmoja. Siitä voin kiittää esimerkiksi laajaa kiinnostustani historiaan kuin Mika Waltarin teoksia Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim, ja kyllä kiitoksia on annettava myös merirosvojen historian värikkäille ja mieleenpainuville hahmoille. Yhdysvaltain vapaussodan ja itsenäistymisen hahmot ovat muutenkin tärkeä osa yleissivistystä sekä demokratian leviämisen että nykymuotoisen länsimaailman muovautumisen kautta.

27.7.1794 – ranskalaiset kapinoivat terroria vastaan. Maltillisimmat konventin jäsenet erottivat ja teloittivat tämän jälkeen Robespierren muutamien muiden komitean jäsenten ohella.

Mutta Ranskan vallankumous? Ranskalaiset taiteilijat, runoilijat ja merkkihahmot? Montako Nostredamusta ja Da Vinciä Pariisissa asui? Vai kertooko se jotain minusta, että testipelin aikana yksi harvoista kelloja soittaneista hahmoista oli markiisi de Sade? No, kyllähän kaikki de Saden tietävät!

Markiisi de Sade. Kuva: Wikimedia Commons.

Tehtäviä Pariisissa

Pariisi. Ah, Pariisi. Vaikka Unity alkaakin Pariisin ulkopuolelta, tapahtuu koko seikkailu pääosin yhdessä ainoassa kaupungissa. Onko se askel taaksepäin?

”Ei ole”, vastaa pelin ohjaaja Alexandre Amancio.

”Pariisimme on suurempi kuin kaikki Black Flagin saaret ja maa-alueet yhteenlaskettuna. Se on suurempi kuin Assassin’s Creed III:n Frontier”, hän alleviivaa.

Kaupungilla on siis kokoa kerrakseen. Ja se on hiekkalaatikkomaisempi kuin koskaan. Eikä tämä tunnu pelkältä hypetykseltä, vaan pelikokeen perusteella ihan uskottavalta väitteeltä.

Kaupunkimaisemia: Conciergerie, Grand Chatelet, Hotel de Ville, Invalides ja Luxembourg.

Esimerkiksi tehtäviä on väitetysti rakennettu vahvasti uudelleen. Niiden mekaniikka on avoimempi ja yllätyksellisempi. Tehtävät voivat muuttua joustavasti tapahtumien mukaan, dynaamisesti. Niihin saattaa tulla yllättäviä ja odottamattomia yllätystekijöitä, joita kukaan ei ole skriptannut tai määritellyt.

Tehtävien lomassa on myös enemmän tilaa vastaan tuleville satunnaisille haasteille, ja suurempiin tehtäviin on upotettu pieniä sivutehtäviä, jotka eivät kuitenkaan ole alkuun nähtävissä. Ne on vain löydettävä. Tiukempien ja tarkemmin määriteltyjen juonitehtävien lisäksi pelissä on myös mittavasti niin sanottuja Black Box -sivutehtäviä, joita voisi kuvailla tarinallisiksi hiekkalaatikkotehtäviksi. Jossain on tietty tehtävä, tavoite. Miten suoritat sen? Ihan miten haluat ja silloin kun haluat. Tehtäviä voi olla auki useita yhtaikaa, ja käyt tekemässä vähemmän kiireelliset sitten kun satut olemaan sielläpäin.

5.10.1795 Napoleon Bonaparte tukahduttaa Pariisin kansannousun.

Black Boxien lisäksi peliin on upotettu Paris Stories -tehtäviä, jotka ovat käytännössä vastine aiempien pelien assassiinien palkkamurhatehtäville. Jokaisella tehtävällä on kuitenkin kerrottavanaan oma pieni tarinansa Pariisin ja Ranskan historiasta. Ne saattavat liittyä johonkin tapahtumaan, henkilöön tai asiaan. Mielenkiintoinen tapa nostaa esille todellista historiaa – ja ehkäpä tässä pääsee tekemään selvää jostain tosimaailman pahiksestakin.

Seuraamistehtävä Notre Damen maisemissa.

Tehtävänsuunnittelu tosin herättää myös tiettyjä ennakkopelkoja. Tai pientä huolta. Tietyt tehtäväkaavat ovat toistuneet turhankin perinteisesti pelistä toiseen, ja kuolin ihan pikkuisen sisältä huomatessani, että Unityn tehtävien pääsuunnittelija on sama kaveri, joka on tehnyt niitä jo Brotherhoodista lähtien. Toisaalta sama kaveri kehui, että Unityssä tehtäviä on oikeasti yritetty uudistaa. Uskoo ken näkee. Pelatussa osiossa oli yksi perinteistäkin perinteisempi ”seuraa tyyppiä kattoja pitkin” ja muistelen pelokkaana Assassin’s Creed III:sta, jossa historiallisesti veretön ja varsin rauhanomainen Boston tea party -protesti muuttui kirjaimelliseksi verilöylyksi brittien punatakkien kanssa. Että siis miten joku voikin tehdä historiallisesta mullistuksesta ja käännekohdasta niin mielikuvituksettoman ja rautakankimuotista tehdyn kohtauksen?

9.11.1799 Napoleon kaappaa vallan.

Jotta elän jännityksessä. Tehtävien avaaminen ja joustavampi toteuttaminen ei välttämättä ilahduta, jos ne on rakennettu alimman yhteisen nimittäjän kautta, kuten liian monta kertaa on jo tapahtunut. Mutta ainakin tekijät kovasti vakuuttivat niiden dynaamisuutta ja joustavuutta.. Toivotaan siis parasta.

Bastilji pelissä ja historiallisessa piirroksessa.

Lisää Assassin’s Creed: Unitystä ensikosketuksen tulevassa toisessa osassa ja haastatteluissa!

Historialliset lainaukset: Wikipedia

Assassin’s Creed: Unity

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Wii U, Xbox 360, Xbox One – 11.11.2014

Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)

Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com

Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed II (PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed III (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed III [videoarvostelu] (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed IV: Black Flag (PC, PS3, PS4, WiiU, Xbox 360, Xbox One) 

Assassin’s Creed Director’s Cut (PC) 

Assassin’s Creed IV: Black Flag – Freedom Cry DLC (PC, PS3, PS4, Wii U, Xbox 360, Xbox One) 

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC) 

Assassin’s Creed: Liberation HD (PC, PS3, Xbox 360)