1944: Battle of the Bulge (pc)

Nimensä mukaisesti Ardennien taistelua käsittelevä 1944: Battle of the Bulge saattaa päätökseen Monte Criston maailmansotatrilogian. Maisemat vaihtuvat Desert Rats vs. Afrika Korpsin autiomaasta ja D-Dayn rannikoista Keski-Euroopan talvisiin metsiin. Muutaman uuden kalustotyypin ja uusien maisemien lisäksi sarja ei uudistu mitenkään merkittävästi.

Pelin 20 tehtävän mittainen kampanja keskittyy Ardennien taistelun ympärille. Hitler onnistui aloittamaan salaa massiivisen hyökkäyksen, joka onnistuessaan olisi voinut kääntää sodan kulun. Peli ottaa molempien osapuolten hyökkäyksistä kaiken irti, sillä hieman erikoisesti eri osapuolille ei ole omia kampanjoita, vaan tehtävät tapahtuvat vuorotellen natsien ja liittolaisten näkökulmasta.

Viimeistä silausta vailla

1944: Battle of the Bulge on puolirealistinen tosiaikanaksuttelu. Resurssien keräilyä tai tukikohdan kanssa nysväystä ei harrasteta, vaan peli keskittyy sotimiseen. Tehtävän alussa pelaaja saa kiinteän määrän yksiköitä, joilla hieman turhankin pelimäiset tavoitteet tulee saavuttaa. Strategisten kohteiden valtauksen sijaan pelin skenaariot ovat usein “tuhoa seitsemän tankkia” -tyyppisiä. Myös pelin moninpelivaihtoehdot tukevat kevyttä pelilinjaa. Kun strategiapeli tarjoaa mahdollisuuden pelata lipunryöstöä tai deathmatchia, voi helposti päätellä, että kyseessä ei ole simulaattori vakavimmasta päästä.

Sama löyhä linja jatkuu pelimoottorissa. Jalkaväki kestää useita osumia tankkien tykeistä, Shermanit tuhoavat Tigereitä kaksintaisteluissa ja tykistön ampumaetäisyys mitataan kymmenissä metreissä. Tankkien heikkojen takapanssarien ja hajoavien telojen kaltaiset perusasiat on mallinnettu, mutta esimerkiksi Blitzkrieg-sarjaan verrattuna 1944: Battle of the Bulge on turhankin kevyttä tavaraa. Jahka alkujärkytyksestään pääsee yli, pelin arcade-linja osoittautuu kohtalaisen viihdyttäväksi. Taistelut ovat näyttäviä, eikä pikalatausnappia tarvitse kopeloida minuutin välein.

Vaikka olisi suuri arcade-mäiskinnän ystävä, 1944: Battle of the Bulge olisi kaivannut vielä lisää viimeistelyä. Tekoäly on parhaimmillaan kehno, yleensä täysin luokaton. Ei ole harvinaista nähdä panssarien vain odottavan passiivisesti paikallaan, kun vihollinen tykittää ne kumoon. It-tykit eivät välillä edes reagoi lentokoneisiin ja tekoäly käyttää jatkuvasti vain yhtä massahyökkäys-taktiikkaa. Myös pientä valittamista löytyy sivukaupalla. Hiekkasäkeillä suojatut tykit pystyvät ampumaan vain suoraan eteensä. Panssaritkaan eivät reagoi käskyihin mitenkään, ellei ensin pura linnoituksia. Pelillä on myös ärsyttävä tapa jättää käskyt täysin huomioitta, mikäli reititys ei toimi. On uskomattoman turhauttavaa huomata hyökkäyksen jääneen kesken, koska kolme Shermania törmäsi toisiinsa ja jäi niille sijoilleen ihmettelemään.

Graafisesti peli on kohtalaisen näyttävä. Maasto ja kaikki yksiköt ovat kunnon 3D-esineitä ja esimerkiksi talot pystyy romuttamaan. Tankit näyttävät esikuviltaan ja mukaan on peruskaman lisäksi mahdutettu Calliope-raketinheitinvaunun kaltaisia erikoisuuksia. Valittamisen aiheita löytyy yksityiskohtien puutteista ja huonosta kamerasta.

Blitzkrieg-sarjan pikkutarkkaan ja yksityiskohtia vilisevään grafiikkaan tottuneelle 1944: Battle of the Bulge on pettymys. Mitään ylimääräistä ei ole animoitu, vaan esimerkiksi tykkimiehet ja muut erikoismiehet seisoskelevat passiivisesti aseidensa vieressä. Kamera on tehty kankeaksi ja turhan rajoittavaksi. Pienimmällä zoomillakin se tarjoaa aivan liian rajoittuneen kuvan taistelukentästä, eikä millään asetuksilla saa aikaan edes kelvollista yleiskuvaa. Ääniefektit ovat aseiden ja ajoneuvojen kohdalla autenttisen kuuloisia, mutta jalkaväen repliikit on mitä ilmeisimmin repäisty suoraan Korkeajännityksestä. Tahaton komedia on parasta komediaa.

1944: Battle of the Bulge on kelvollinen päätös Monte Criston pelitrilogialle. Se ei eroa merkittävästi edeltäjistään, joten sarjan ystävät lienevät tyytyväisiä. Blitzkrieg-sarjaan tykästyneet ja jotain realistisempaa odottavat pettyvät edelleen pahemman kerran. 20 tehtävää on myös auttamattomasti turhan vähän, varsinkin kun pelin skenaariomoodi tarjoaa vain mahdollisuuden pelata samoja 20 tehtävää vapaassa järjestyksessä. Kahden vaiheilla olevien kannattaa säästää rahansa muihin peleihin.