Arvostelu Baldur’s Gate 3 on viiden tähden merkkiteos – Lähes 200 pelitunnin jälkeen asiasta ei ole epäilystäkään

Kuva: © Larian Studios

Roolipelifaneilla on taas syytä juhlaan, sillä klassikkosarja saa jatkoa alan mestareilta. Baldur’s Gate 3 on esikuvansa lailla genren uusi suunnannäyttäjä.

Julkaisupäivä: 3.8.2023
Studio: Larian Studios
Julkaisija: Larian Studios
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 5 & Xbox Series X/S tulossa
Ikäraja: K18
Pelaajia: 1-
Peliä pelattu arviota varten: 174 tuntia

Pelialan rakastetuimpiin klassikoihin lukeutuva Baldur’s Gate elvytti kuolonkourissa kärvistelleet tietokoneroolipelit käytännössä kertahenkäyksellä vuonna 1998. Samalla tuotos nosti sen kehittäneen BioWaren, jolle peli oli laatuaan toinen, roolipeliosaajien parhaimmistoon. Studion pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Baldur’s Gate 2: Shadows of Amn vei konseptin entistä pidemmälle ja sementöi sittemmin BioWarelle ominaisen pelikokemuksen.

Reilu kaksi vuosikymmentä myöhemmin roolipelit ovat suositumpia kuin koskaan, joskin näiden arvostetuimmat kehittäjät löytyvät nykyään vanhalta mantereelta. Viime vuosina ilmestyneiden The Witcher 3:n, Disco Elysiumin ja Divinity: Original Sin 2:n kaltaiset hitit ovat samalla uudistaneet käsityksemme roolipeleistä ja hioneet genren eheimpään muotoonsa. Onkin siten osuvaa, että jälkimmäisen takana ollut belgialaisstudio Larian Studios korottaa jälleen panoksia palaamalla kaiken käynnistäneen klassikon pariin.

Baldur’s Gate 3 sijoittuu esikuviensa lailla nykyään äärimmäisen suositun Dungeons & Dragons -pöytäroolipelin maailmaan. Tarkemmin ottaen käsittelyssä on Forgotten Realmsin miljöö, joka näyttäytyy pikavilkaisulla hyvin tyypilliseltä fantasiaympäristöltä haltijoineen, kääpiöineen ja taikoineen. Geneerisyydestä ei tosin ole tietoakaan pelin käynnistävässä alkuvideossa, jossa valtava lonkeroalus risteilee ulottuvuuksien välissä paetessaan tätä lohikäärmeiden selässä jahtaavilta liskoilta.

Kuva: © Larian Studios

Pelaaja herää aluksen sisuksista saaden tietää olevansa isäntänä pääkopassa kiemurtelevalle hampaikkaalle nuijapäälle, joka mussuttaa kaikessa rauhassa kohteensa aivokudosta ja muuttaa tämän ennen pitkään uudeksi lonkeromaiseksi illithidiksi. Juoni käynnistyykin epätoivoisena yrityksenä etsiä mahdollisia hoitokeinoja nuijapään poistolle ennen vääjäämätöntä muodonmuutosta, mutta laajenee hiljalleen moniulotteiseksi salaliitoksi, jonka keskiössä komeilevat Faerûniin hyökänneet illithidit.

Ajallisesti Baldur’s Gate 3 sijoittuu yli 120 vuotta edellisosan tapahtumien jälkeen, joten aiempaa kokemusta pelisarjasta ei tarvita juonesta nauttiakseen. Sarjan faneja tosin hellitään luonnollisesti lukuisilla viittauksilla ja nostalgisilla jälleenkohtaamisilla, jotka on onneksi sidottu tiukasti osaksi kokemusta. Ne eivät siten tunnu vain irrallisilta silmäniskuilta, vaan ovat tärkeä osa alati kerrostuvaa monitasoista juonta.

Kerronnan monipuolisuudesta kertoo osuvasti se, ettei pelaajalla ole vielä 60 pelitunninkaan jälkeen välttämättä selvillä, mihin juoni on ylipäätään menossa. Siitä huolimatta tekemisellä on ollut selkeä eteenpäin ajava ja kiinnostava motivaattori. Kun palaset alkavat viimein loksahtaa paikalleen, saa jokainen sitä hetkeä edeltänyt minuutti saada merkityksen ja tapahtumat tarkoituksen. Niin ikään useita kymmeniä tunteja kestävän loppusuoran aikana tilanne eskaloituu herkulliseksi kaaokseksi, jossa useat eri poliittiset tahot, jumalat ja kirjaimelliset pirut sotkevat näppinsä sekaan.

Ja kaiken tämän keskellä pelaaja kumppaneineen raapii päätä sen suhteen, kehen voi ylipäätään luottaa ja miten asian suhteen kannattaisi edetä.

Mistä päästäänkin Baldur’s Gate 3:n ytimeen: roolipelaamiseen. Pelaajalle annetaan aivan järkyttävä määrä vaihtoehtoja jo hahmonluonnista alkaen, mitkä kaikki vaikuttavat siihen, miten maailma reagoi ja muuttuu juonen edetessä. Esikuvana toimineen Dungeons & Dragonsin lailla kehittäjät luottavat vahvasti pelaajille annettavaan vapauteen ja onnistuvat tässä ilmiömäisen ansiokkaasti. Mikään ei tietenkään voi saavuttaa mielikuvituksen ja hyvän pelinjohtajan tarjoamaa rajatonta mahdollisuutta, mutta Baldur’s Gate 3 yltää kunnianhimossaan todella pitkälle.

Kuva: © Larian Studios

Käytännössä jokainen tehtävä, kohtaaminen ja hahmo on hoidettavissa usein eri tavoin. Genrelle tyypillisten hiiviskelyn, toiminnan ja kommunikaation lisäksi joukkoon on viskattu iso liuta muita keinoja, minkä lisäksi pelin useat mekaniikat luovat yhdistelmiä, joita edes kehittäjät eivät ole tulleet ajatelleeksi. Mahdollisuuksien määrä saattaakin usein tuntua rajoitetulta vain siksi, ettei pelaaja itse tajua tulleensa ajatelleeksi tiukasti kaavoihin kahlitun peliaivonsa ulkopuolelta. Miksi yritän turhaan taistella tietäni läpi tai epäonnistua kymmeniä kertoja hiiviskellen, kun voisin vain taikoa itseni kissaksi ja kävellä vaikean kohtaamisen ohi kaikkien näkyvillä? Niin yksinkertaista, vaan silti miltei mahdoton keksiä juuri hetkessä.

Baldur’s Gate 3 onnistuukin antamaan pelaajalle pöytäroolipeleistä tutun vapauden (tietyissä rajoissa), kunhan tämä vain itse tajuaa olevansa vapaa. Oman hahmon voi siten luoda mielikuvituksensa jatkeeksi ja pelata tätä melko pitkälti juuri sellaisena kuin tämän kuvittelee. Roolipelaaminen ei rajoitu monien muiden genretuotosten tapaan vain hyvään tai pahaan, vaan variaatiota löytyy monesti paljon näiden väliltä. Esimerkiksi kutkuttava Dark Urge -syntytarina perinteisellä hyvishahmolla pelatessa on riemastuttava yhdistelmä, jossa pelaaja joutuu taistelemaan itseään vastaan kitkeäkseen brutaalisen väkivaltaisia ajatuksia kanssakumppaneiden turmiosta.

Kaikilla teoilla onkin usein seuraukset, jotka saattavat olla yllättävän kauaskantoisia tai ainoastaan vain yllättäviä. Monet alkutaipaleen pieneltä tuntuvat kohtaamiset usein palkitsevat pelaajan toistamiseen useiden kymmenien tuntien jälkeen, kun samoihin hahmoihin törmää uudestaan toisissa merkeissä. Tarinan uudelleenpeluuarvon voikin aistia alituiseen, kun tehdyt valinnat haluaisi pyörtää välittömästi vain nähdäkseen, kuinka tilanne olisi edennyt toisella tavalla. Pelissä on myös kokonaisia valtavia pelialueita täysin uniikkeine kohtaamisineen, joihin ei välttämättä törmää lainkaan omalla läpipeluulla.

Kuva: © Larian Studios

Ja aivan kaikki on kuorrutettu timanttisen laadukkaalla kirjoituksella, joka herättää hahmot eloon ja onnistuu ravistelemaan useita eri tunteita – joskin pääasiallisesti naurattamaan ja kiihottamaan. Eritoten pelaajan matkaan tämän halutessaan tarrautuvat kumppanit ovat ensiluokkaisesti kirjoitettuja yksilöitä, jotka käyttäytyvät ja tuntuvat aidoilta ihmisiltä. Kullakin on kaiken lisäksi oma motiivi ja syy olla maailmassa, mikä saattaa olla toisinaan ristiriidassa pelaajan kanssa. Alkuun kusipäältä vaikuttava hahmo ei myöskään yhtäkkiä muutu tarinan edetessä kiltiksi, mutta tämän taustat auttavat ymmärtämään, mistä kyseinen luonne kumpuaa ja sitä alkaa ymmärtää. Monesti avautuvat taustat itse asiassa kääntävät nimenomaan pelaajan oman näkemyksen, eikä toisinpäin – kyllä, puhun juuri sinusta Astarion.

Sama kirjoituksen laatu näkyy kaikessa muussakin, minkä vuoksi pelin rikasta maailmaa tutkii innolla etsien vain uusia kohtaamisia. Baldur’s Gate 3:n valtaviin pelialueisiin on kätketty lukematon määrä pieniä ja suuria salaisuuksia, joista valtaosa ei kirjaudu pelaajan lokikirjaan. Silti juuri nämä kohtaamiset ovat usein ikimuistoisimpia ja saavat maailman tuntumaan elävältä. Lähes jokaiselle pelissä olevalle sadoille eri hahmoille on luotu ääneen puhuttua yksilöllistä dialogia, jotka valtaosan kohdalla eivät johda yhtä lausetta pidemmälle. Silti näiden sekaan mahtuu aina toisinaan positiivisia yllätyksiä tai kokonaisia sivutehtäviä, joissa pelaaja ottaa osaa esimerkiksi lasten viattomiin leikkeihin tai kohtaa toismaailmallisia otuksia piilosilla.

Tekemisen määrä onnistuukin kerta toisensa ja vielä likemmäs parin sadan tunnin jälkeen yllättämään yhä uudestaan ja uudestaan.

Kuva: © Larian Studios

Pelattavuuden osalta Larian Studios on hionut entistä ehommaksi Divinity: Original Sineistä tuttua konseptia, joskin jättänyt samalla joitain näissä olleita puutteita kuten varustehallinnan entiselleen. Pelimaailma näyttäytyy upean isometrisessä näkymässä, jota ihaillaan vapaasti tutkiessa reaaliajassa ja vuoropohjaisesti taistellessa. Miljöö on rakennettu kaiken lisäksi pikkutarkasti käsin ja hyödyntää upeasti korkeuseroja, joita pelaaja pystyy hyödyntämään mielikuvituksellisilla tavoilla. Yksityiskohtainen anti kutsuu tutkimaan jo pelkästään visuaalista silmäkarkkia ihaillen, mutta erityisesti maailmaan kätketyt lukuisat salaisuudet kannustavat tarkastelemaan jokaisen vuonon, pölyyntyneen kulman ja puunkolon.

Dungeons & Dragonsin tuoreimman viidennen version pohjalta rakennetut säännöt luovat mekaaniset puitteet, jonka ympärille pelikokemus on rakennettu. Näiden opetteluun saattaa mennä hetki aikaa perehtymättömälle, mutta vitosedikka on ensisijaisesti tunnettu sen helppokäyttöisyydestä. Baldur’s Gate 3:n osalta on hyvä kuitenkin tiedostaa, että noppatuurilla on iso merkitys kaikkeen, joten niin lyöntien osumiset kuin valehteluyritykset hoidetaan noppaa pyöräyttämällä. Jälkimmäistä lukuun ottamatta kaikki hoidetaan tosin automaattisesti taustalla, jolloin kokemus on sujuvampi.

Kuva: © Larian Studios

Noppien osalta digisovituksen rajoitukset nousevat näkyvämmin esille pöydän ääressä sparrailtavaan mielikuvitukseen verrattuna. Pöydän ääressä epäonniset nopat johtavat usein hupaisiin ja alati eskaloituviin tilanteisiin, joissa uudet nopanheitot saattavat pelastaa kohtaamisen täpärästi oman itsetunnon kustannuksella. Taannoinen Disco Elysium onnistui muuttamaan vastaavan kokemuksen täydellisesti videopeliksi, mutta Baldur’s Gate 3:ssa lopputulokset ovat paljon rajatummat. Kehittäjien ansioksi on tosin todettava yllätyksiä ja vaihtoehtoja riittävän silti ilahduttavan runsaasti, vaikka monesti kriittiset tapaukset päätetään nopalla joko-tai-tyyliin. Peli on mahdollista pelata pelkästään noppatuuriin luottaen – ja kehittäjät tähän kannustavat – mutta tällöin kannattaa varautua kastamaan miekkaansa vereen tavallista useammin.

Vuoropohjainen taistelu nauttii muun pelin tapaan pelaajan luovuudesta, sillä siinä on Divinity: Original Sinin tapaan useita päällekkäisiä järjestelmiä. Yksinkertaisena esimerkkinä pelaaja voi heittää vihollisen alle ensin vesipullon ja ampua sen jälkeen syntynyttä lätäkköä salamalla, jolloin vesi ja siinä seisovat viholliset sähköistyvät. Vastaavasti korkeuksissa tai kielekkeellä sijaitsevat vastustajat voi tönäistä tylysti laidan yli säästäen elintärkeitä toimintapisteitä. Erilaisia mielikuvituksellisia kombinaatioita on jo alkanut virrata YouTubeen, jossa muotoaan muuttavat druidit tappavat pöllökarhuksi muuntautuneena vihollisia kertaiskulla tiputettuaan itsensä korkeuksista näiden päälle.

Onneksi taisteluista voi nauttia ilman näinkin lennokkaita kikkoja, sillä toiminta on kehittäjien edeltäjien lailla taktisesti tyydyttävää ja laadullisesti timanttista. Useat eri hahmoluokat, sadat erilaiset kyvyt sekä jo mainittujen järjestelmien tarjoamat kombinaatiot luovat miltei lukemattomia yhdistelmiä, joilla vihollisia voi kurittaa ja taistelukenttää hyödyntää. Pelissä ei ole myöskään lainkaan satunnaisia kohtaamisia, vaan kaikille selkkauksille on usein jonkinlainen tarina tai tausta takana. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kukin välienselvittely on räätälöity juuri kyseistä tilannetta varten, joten ne ovat kenttäsuunnittelultaan usein nautinnollisia. Toimintaa riittääkin runsaasti läpi pelin, mutta lukuisat eri variaatiot pitävät touhun tuoreena alusta loppuun saakka.

Kuva: © Larian Studios

Peli tarjoaa lisäksi muutaman eri vaikeustason niin tarinaan keskittyville kuin haastetta kaipaaville, joten sopiva välimuoto löytyy varmasti jokaiselle. D&D-säännöt tunteville haastetta voisi olla ehkä aavistuksen enemmän – etenkin korkeammilla tasoilla – mutta meno ei onneksi muutu missään vaiheessa liian läpijuoksuksi, vaan uusia, entistä hankalampia vihollisia esitellään tasaisin väliajoin.

Baldur’s Gate 3:sta löytyy myös kourallinen ärsyttävyyksiä, mutta nämä jäävät suoraan sanoen kaiken muun mahtavuuden varjoon. Pelin varustehallinta on tosiaan turhan jämäkkä ja muuttuu painorajojen myötä turhaksi mikromanageroinniksi. Myös muita elämää parantavia parannuksia näkisi mielellään vähän siellä täällä, mutta monet näistä puutteista ovat tuttuja jo Divinity: Original Sinistä, joten muutoksia ei välttämättä kannata odotella.

Pelin valtava skaala alkaa lisäksi rakoilla tarinan loppupuolella, sillä erilaisia variaatioita ja vaihtoehtoja on vain yksinkertaisesti hallitsematon määrä. Tämä näkyy niin immersiota rikkovissa toistoissa kuin bugeissa. Esimerkiksi hahmot saattavat unohtaa dialogissa kohdanneensa jo jonkun tietyn henkilön, mikä ei suoranaisesti vaikuta mihinkään, mutta tuntuu ihmeelliseltä. Alkuun varsin bugiton kokemus muuttuu erityisesti kolmannen luvun kohdalla myös harmillisen bugiseksi, johtaen jopa kokonaisten tehtävien rikkoutumiseen, ellei niitä pelaa juuri tietyllä tavalla. Itse onnistuin myös lukitsemaan kumppaneiden romantisoinnin kokonaan ulottumattomiini, koska en nähnyt yhtä satunnaisesti ilmestyvää välivideota pelin alkuvaiheilla.

Jälkimmäisen välttämiseksi suosittelenkin nukkumaan pelissä usein ja erityisesti isompien hahmo- tai tarinakohtaisten tapahtumien jälkeen. Pelissä on monia salaisuuksia, piilotettuja etenemistriggereitä ja jopa kohdattavia hahmoja, joihin ei törmää kuin nukkumalla juuri tietyissä vaiheissa.

Kuva: © Larian Studios

Yllä olevat nillitykset ovat aiheellisia, mutta ne eivät lopulta onnistu pilaamaan muutoin täydellisyyttä toistuvasti hipovaa kokonaisuutta riittävästi kolhiakseen kokonaisarvosanaa. Ne myös korjataan lähes takuuvarmasti tulevilla päivityksillä.

Baldur’s Gate 3 onkin aivan massiivinen saavutus ja roolipeligenren uusi mestariteos, jota ei voi kuin ihastella. Se onnistuu tavoittamaan pöytäroolipelien luovan vapauden, mutta tarjoaa samanaikaisesti äärimmäisen mielenkiintoisen maailman, persoonalliset hahmot ja kutkuttavan juonen seurattavaksi. Lopputuloksena syntyy koukuttava pelikokemus, jonka laajuus, monipuolisuus ja laatu jaksaa hämmästyttää vielä satojen tuntien jälkeenkin.

BALDUR’S GATE 3

”Roolipeligenren uusi hallitsija on saapunut.”