Arvostelu: Divinity: Original Sin 2 on viiden tähden roolipeli, josta pääsevät nyt nauttimaan konsolipelaajatkin

06.09.2018 20:35 | Joonas Pikkarainen

Larian Studiosin kehuttu roolipelieepos päivittyy suuresti ja saapuu viimein konsoleille. Nyt loppuivat tekosyyt jättää tämä merkkiteos kokematta.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Larian Studios / Julkaisija: Bandai Namco Entertainment / Saatavilla: PC , PS4 ja Xbox One/ Testattu: PS4 / Pelaajia: 1 – 4 / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: 14 tuntia


Viimeaikaisten roolipelien aatelistoon lukeutuva Divinity: Original Sin II ilahdutti genren ystävät vuosi takaperin PC:llä, jolloin myös allekirjoittanut upotti lähemmäksi satakunta tuntia Larian Studiosin upeaan merkkiteokseen – eikä Muropaketin hehkutukset jääneet sen vähemmälle. Vuotta myöhemmin peli on pätsätty lopulliseen muotoonsa Definitive Edition -uusintajulkaisussa, jonka myötä roolipeliherkkuun päästään viimein käsiksi myös konsoleilla.

Muistin virkistykseksi Divinity: Original Sin II sijoittuu Rivellonin fantasiamaailmaan ja noin tuhat vuotta alkuperäisen synnin tapahtumista, joten edellisosaa pelaamattomat eivät jää juuri muusta paitsi kuin hymähtelevistä nyökähdyksistä jatko-osan tarustoa kohtaan. Entisajan haastavat pomot ovat nykypäivän legendoja, joiden haarniska komistaa oman miekkasankarin ulkoista habitusta.

Hieman ennen juonen käynnistystä source-energialla siunattu pyhä Lucian on juuri heittänyt lusikkansa nurkkaan ja heikentänyt muuria meidän ja vaarallisia varjo-olentoja sikiävän toisen ulottuvuuden välillä, joten ratkaisuna ongelmaan kaikki source-taipuvaiset on vainottua ja pelättyä kansaa. Pelaajan epäonneksi päähenkilössä virtaa aimo annos tätä jumalten nektaria, joten harjoitusosio aloitetaan suoraan voimattomana kahleista.

Divinity: Original Sin II:n juonen suuremmat kuviot pyörivät juurikin source-taikuuden sekä pelin nimen mukaisesti jumaluuden ympärillä, mutta Divinity: Original Sin II:n kuohkeinta kermaa ovat ne lukuisat pienet tarinat näiden varjossa.

Studion kyhäämä fantasiamaailma ei ole mitään totista seivästelyä vaan usein kieli poskessa kyhäiltyä huvittelua, joissa koulutetut tappajakoirat saa käännettyä puolelleen purulelulla ja maailman voimakkain source-velho on rapu (hänen omien sanojensa mukaan). Humoristisesta yleisilmeestä huolimatta hahmoissa ja heidän kohtaloissaan on silti syvyyttä, eivätkä tekijät sorru yksinkertaiseen mustavalkoajatteluun.

Erinomaista sanan säilää tukevat oikeasti roolipelimäiset valinnat, jotka auttavat pelaajaa luomaan halutun hahmon. Esimerkiksi alun vankilasaarelta pääsee karkuun noin viittä eri reittiä pitkin. Valinnanvarat eivät jää vain alun mehusteluksi, vaan vaihtoehtoisia suoritustapoja tarjotaan pitkin peliä. Rakasti ongelmat ratkaista sitten hiiviskellen, kommunikoiden tai nyrkit laulaen, tarjoaa suurin osa tehtävistä aina jonkinlaisen varakeinon läpäisyyn.

Sama vapaus jatkuu erinomaiseen taisteluun, joka nousee kirkkaasti genrensä parhaimmistoon.

Divinity: Original Sin II:n vuoropohjainen taistelu on muun pelin tapaan moniulotteinen ja täynnä salaisuuksia, joihin törmää usein vain kokeilemalla erilaisia keinoja. Ydinidea perustuu reaktiivisuuteen. Vesitynnyrin tuhoamalla alueelle muodostuu lätäkkö, joka tekee vastustajat märäksi ja siten alttiimmiksi shokeille – vesi johtaa hyvin sähköä. Jäädytä lammikko ja katso vihollisten kompuroivan liukkaalla alustalla. Tai höyrystä se ensin tulella ja ammu perään salamaa, jolloin ilmaan muodostuu sähköinen pilvi, joka tainnuttaa kaikki sen sisään joutuneet.

Erilaisia kombinaatioita on lukemattomia, mikä tekee jokaisesta taistelusta omanlaisen taktisen pähkinän. Vihollisten määrällinen ylivoima tarvitseekin usein pelaajalta pelisilmää ja laajaa kykyvalikoimaa, jotta puntit saadaan tasattua. Kokeilu on kuitenkin leikin nimi, ja sen suhteen Divinity: Original Sin 2 osaa olla armollinen. Omaa hahmoaan ja seuralaisiaan pääsee alun jälkeen vapaasti räätälöimään uusiksi, joten entisen miekkamiehen voi muuttaa vaikkapa jousiampujaksi, velhoksi tai vaikka muodonmuuttajaksi.

Definitive Edition lisäksi tasaa kahinoiden vaikeustasoa hieman maltillisemmin ja heittää sekään muutaman kokonaan uuden turpakäräjän, mutta haastetta löytyy edelleen sitä kaipaaville. Vastaavasti vain tarinan perässä kulkevat voivat pelata kampanjan läpi kokonaan tätä varten luodun tarinatilan avulla.

Taistelu-uudistukset eivät jää definitiivisen version ainoiksi lisiksi, vaan ehostukset yltävät niin visuaaliseen optimointiin, käyttöliittymän hiomiseen kuin perusteellisiin juonimuutoksiin. Etenkin pelin viimeinen osuus on rukattu käyttäjäpalautteen vuoksi uusiksi, lisätty lukemattomia uusia dialogipätkiä ja jäsennelty rakennetta muutenkin mielekkäämmäksi. Entisestään erinomainen peli muuttuukin vain entistä paremmaksi, mikä on hyvä syy palata takaisin Rivelloniin.

Toki konsolikäyttäjillä kerta on ensimmäinen, mutta hyvää on kannattanut odottaa. Divinity: Original Sin 2 on jumalainen kokemus myös padiohjauksella, joskin perinteisten tietokoneropejen monipuolisuus heittää haasteen konsoliohjaimelle. Varsinkin ympäristöjen lukuisten loottikätköjen (lue: tynnyreiden, säkkien, kaapistojen ja luurankojen) tutkiminen, tavaroiden myyminen ja ylipäätään kaikki pikkusäätö on pikkaisen vaivalloista, mutta nämäkin oikeastaan vain hiirellä ja näppäimistöllä pelaamaan tottuneille. Padilla pelatessa tahti on siis aavistuksen hitaampaa ja epätarkempaa, mikä ei kuitenkaan pilaa kokemusta.

Tämä on johtanut tosin siihen, ettei konsoleille saada lainkaan perinteistä pöytäroolipeliä muistuttavaa GM-tilaa, jossa yksi pelaaja toimii luolamestarina ja johdattelee maksimissaan neljää muuta sankaria läpi joko itse luodun tai muiden tekemän kampanjan. Poiston syynä on ihan puhtaasti pelitilan vaatima jatkuva säätö, joka olisi padilla muuttanut kokemuksen vain tuskaiseksi tarpomiseksi.

Moninpeli muutoin on sen sijaan säilytetty ennallaan, joten kampanjan voi pelata alusta loppuun joko kaksistaan samalla sohvalla löhöten tai nelistään verkon välityksellä. Enkä voi suositella kumpaakaan tapaa liiaksi!

Divinity: Original Sin 2 – Definitive Edition nostaa erinomaisen roolipelielämyksen entistä paremmaksi, minkä lisäksi myös konsolipelaajat pääsevät viimein nauttimaan Larian Studiosin upeasta jatko-osasta. Roolipelien ystävien ei kannatakaan miettiä sen pidempään, syyllistyäkö alkuperäiseen syntiin, vaan miettiä lähinnä, kenet pyytää lankeemukselle mukaan.

DIVINITY: ORIGINAL SIN 2 – DEFINITIVE EDITION

”Viime vuoden parhaimmistoon lukeutuva roolipeli päivittyy isosti konsoleita varten”