UUSIMMAT

Arvostelu | Final Fantasy XIV: Endwalker on uljas loppuhuipennus kahdeksan vuoden tarinalle

06.01.2022 20:00 | Joonas Pikkarainen

Final Fantasy XIV:n kahdeksan vuotta kestäneen tarinan eeppinen finaali on taidokkaasti nivottu kokonaisuus, joka palkitsee pelin parissa alusta lähtien mukana olleet fanit.


EndwalkerJulkaisupäivä: 7.12.2021
Studio: Square Enix
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & 5
Pelaajia: 1-
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 60 tuntia (+ vähintään 30 tuntia jonotellessa)


Peleissä on harvemmin päästy nauttimaan liki kymmenen vuotta kestäneistä tarinoista, joten Final Fantasy XIV:n vuonna 2013 käynnistynyt saaga on melkoinen harvinaisuus. Peli onnistui tuolloin myös kääntämään laajalti flopanneen aloituksensa menestyneimmäksi Final Fantasy -sarjan peliksi, jolla on parhaillaan reilu 24 miljoonaa rekisteröitynyttä pelaajaa. Yksi pelaajiin vedonnut aspekti suositussa MMO-pelissä on ollut nimenomaan sen kauaskantoinen tarina, joka saatetaan nyt päätökseen tuoreimman Endwalker-laajennuksen myötä.

Joulukuussa julkaistu Final Fantasy XIV: Endwalker ei tosin suinkaan päätä koko peliä, vaan ainoastaan sen nykyisen Hydaelyn-Zodiark-tarinakaaren. Jatkossa pelaajien kasvoille puhaltavat uudet narratiiviset tuulet, mutta sitä ennen aikaisemmat kahdeksan vuotta paketoidaan näyttäväksi ja lopunajan tunnelmia hyödyntäväksi finaaliksi. Valon sankariveteraaneja odottaa siten äärimmäisen tunteikas loppurutistus, kun taas kaikki muut voivat varata reilu 200 tuntia peliaikaa pysyäkseen kärryillä Scionien, Ascianien, Eorzean, Firstin ja lukuisten muiden osapuolten, maailmojen ja tapahtumien monisyisessä kudelmassa.

Juoni jatkaa tuttuun tapaan suoraan edeltävien laajennusten tapahtumista, jotka ovat kulminoituneet lopunajan odotuksiin. Pohjoisessa siintävän militaristisen Garleanin valtakunnan uhka on edelleen läsnä, mutta väkivaltaisen vallanvaihdoksen myötä keisarikunta etsii laajennuksen sijaan silkkaa mielenvikaista turmiota. Kaiken takana lopullisia lankoja vetelee tälläkin kertaa tosin muinaisten ascianien viimeinen, joka haluaa enää nähdä vain koko tähden palavan.

FF XIV

Maailmanlopun menosta huolimatta Endwalker alkaa itse asiassa hieman hitaammin, kun Scionit ryhtyvät selvittämään tarkalleen, mitä viimeiset päivät pitävät sisällään. Tutkimusmatka vie pelaajat ensimmäistä kertaa tiedon mekkaan, Sharlayaniin, ja sieltä ennen pitkään syvemmälle Garlemaldiin ja edemmäksi, kun selvitykset muuttuvat piakkoin täystuhon estämiseksi. Alun seesteisyyttä ei ennätäkään katsella pitkään, kun tapahtumat pistävät isomman vaihteen sisään ja tarina nappaa mukaansa.

Kehittäjät ovat jälleen panostaneet tuttuun tapaan kerrontaan, joka on parantanut juoksuaan laajennus laajennukselta. Endwalker ei ole suinkaan poikkeus, vaan se kutoo käytännössä kaiken aiemmassa kolmessa laajennuksessa sekä emopelissä nähdyn, kuullun ja tapahtuneen osaksi loppusointuja. Pelisarjan faneja tyydytetäänkin lukuisilla viittauksilla aiempaan, minkä lisäksi ruudulla vilahtavat monet tutut hahmot läpi historian. Vaikka monet näistä ovat puhdasta fanipalvelua, ei lopulta voi kuin nostaa hattua tekijätiimin taidoille nivoa alusta lähtien olleita elementtejä kauniisti ja koherentisti yhteen.

Lopputulos ei ole kuitenkaan täysin eheä, sillä Endwalker ontuu oikeastaan juuri kaikkein ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Etenkin Shadowbringersin loistavan monisyisen Emet-Selchin jälkeen uusi pahiskaksikko tuntuu jopa masentavan yksisivuisilta tuttavuuksilta. Ascian-kultin Fandaniel on tympeä nihilisti, jonka motiivit ovat ankean yksitoikkoiset, eikä hahmo saa särmää tai syvyyttä oikeastaan missään vaiheessa. Hän on silti mielenkiintoisempi kuin Stormblood-suosikki Zenos, jonka apaattinen olemus saa pelaajankin mielen alhaiseksi. Valitettavasti tekijät tuntuvat itsekin tiedostaneen asian ja ovat jättäneet hahmon lähes tyystin sivuun, mikä johtaa jopa koomisen tarpeettomiin kohtaamisiin ja täysin palkitsemattomaan loppuratkaisuun.

FF XIV

Finaalissa on myös muutama muukin deus ex machinan kaltainen ratkaisu, jotka hieman pettävät pelin kahdeksanvuotista historiaa. Silti suurin synti on juurikin aneemiset pahikset, jotka ovat kyllä asiaankuuluvan pahoja, mutta valitettavasti niin mustavalkoisen sellaisia. Endwalkeria on tästä huolimatta paha moittia liiaksi, sillä noin 40-50 tuntisen kampanjan aikana riittää silti niin monia ikimuistoisia kohtauksia ja tunteellisia hetkiä, että meno tuntuu toisinaan jopa liiankin tuhdilta.

Ja vaikka odotettu tarinanpäätös on eittämättä Endwalkerin merkittävin anti valtaosalle, tarjoaa tuorein laajennus myös runsaasti uutta pelattavaa. Uudet pelialueet tuovat mukanaan paitsi uutta tutkittavaa, myös reilusti lisää kerättävää ja oheisaktiviteetteja himopelaajille. Tuoreet luolat ovat niin ikään tunnelmallisia ja paikoin todella haastavia koetuksia, joista ei ilman vankkaa tiimipelaamista selvitä hengissä – puhumattakaan upouudesta Pandaemonium-raidista.

Final Fantasy XIV:n ikä alkaa jo näkyä, sillä etenkin tekstuureihin kaipaisi jo kipeästi HD-päivitystä. Silti peli onnistuu tarjoamaan uudella sisällöllään todella monta mykistävää hetkeä visuaalisuuden osalta, mikä vain kielii tekijöiden esteettisestä silmästä. Ja tietty alhaiset vaatimukset takaavat myös sen, että peli pyörii myös vähän vanhemmilla kokoonpanoilla, vaan silti…

FF XIV

Lisäkoluttavaa saapuu myös ammatteihin, jotka kasvavat kymmenen uuden tason lisäksi kahdella täysin uudella nimikkeellä: sage ja reaper. Ensiksi mainittu on pitkästä aikaa uusi tulokas parantajien keskuuteen, ja hahmoluokka luottaa omiensa parantamiseen vihollisia kurittamalla. Omat rahkeet eivät ole riittäneet vielä pukemaan parantajien kaapuja ylle, joten sen tarkemmin sagen toimivuudesta on paha mennä sanomaan. Mutta pikainen testaus vaikutti varsin mielenkiintoiselta tasapainottelulta hyökkäyksen ja parannuksen välillä, minkä voisi kuvitella houkuttelevan uskaliaita myös yliedustetun vahingontuottajien joukosta.

Ja koska lämän jakaminen kiinnostaa, edustaa reaperit nimenomaan pelin uutta lähitaisteluun keskittyvää vahinkontuottajaa – jonka myös allekirjoittanut nappasi saman tien haltuun. Viikatemies osoittautuikin pirullisen nautinnolliseksi tuttavuudeksi, joka niittää porukkaa muuttuakseen itsekin hetkellisesti itse Kuolemaksi. Usealla eri tasolla pyörivät kombot pitävätkin sormet vetreinä taisteluissa, ja visuaalisesti hahmoluokka on näyttävä ilmestys taistelukentällä.

Kaksikon lisäksi myös vanhat tuttavuudet ovat saaneet uusia kykyjä kymmenen tason edestä, ja osa ammateista on muuttunut varsin perusteellisesti. Etenkin vanha summoner on muokattu kokonaan uusiksi, ja aiempien apuolentojen sijaan ammatti loitsii kentälle oikeasti valtavia primaleja avukseen. Muutos on saanut hyvän vastaanoton pelaajien keskuudessa, vaikka isot otukset tuppaavatkin peittämään näkymän vähän liiankin hanakasti. Harmillisesti Shadowbringersissä esitelty gunbreaker ei hyödy uusista tasoista kovinkaan merkittävästi, mutta onneksi ammatti itsessään on edelleen äärimmäisen hauska pelattava myös korkeimmilla tasoilla.

FF XIV

Taisteluammattien lisäksi myös käsityöntekijät saavat lisää opittavaa, kalastettavaa, louhittavaa ja kerättävää, joten pelattavaa riittää Endwalkerin myötä varmasti kaikille, ja uutta pelattavaa tuodaan tuttuun tapaan säännöllisesti tulevien kuukausien aikana. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, mihin suuntaan tarinaa ollaan jatkossa viemässä ja millä tavoin – nelisen vuotta eteenpäin on tosin jo suunniteltu valmiiksi, joten ihan hetkeen touhua ei olla paketoimassa pysyvästi.

Final Fantasy XIV: Endwalker on silti yhden (pitkän) aikakauden loppu. Pelien osalta kyseessä onkin todella harvinainen tapaus, sillä mieleen ei tule oikeastaan yhtäkään nimikettä, jossa samaa tarinaa olisi jatkettu peräti kahdeksan vuoden ajan ja vieläpä näin onnistuneesti. Endwalker on siten haikea päätös tutulle saagalle ja alku jollekin täysin uudelle.

Ja jos lähes 300-tuntinen pelikokemus – siis pelkästään juonen osalta, kaikkeen muuhun saa upotettuja satoja tunteja lisää – ei pelota, luvassa on taidokkaasti kirjoitettu tarina ikimuistoisine hahmoineen, lukuisine juonenkäänteineen ja kutkuttavan monisyisine kuvioineen. Iso osa tästä on lisäksi nykyään vieläpä pelattavissa ilmaiseksi.

FINAL FANTASY XIV: ENDWALKER

Arvosana: 4/5

”Puutteineenkin todella upea ja taidokkaasti kasattu finaali ansaitsee kaiken saamansa suitsutuksen.”