UUSIMMAT

Arvostelu: Gears 5 on parasta mitä Gears of Warille on tapahtunut sitten alkuperäisen trilogian

16.09.2019 20:00 | Joonas Pikkarainen

Ensimmäisen vikatikin jälkeen The Coalition löytää omilla meriiteillä kannattelevan jatkumon hehkutettuun pelisarjaan.


Julkaispäivä: 10.9.2019
Studio: The Coalition
Julkaisija: Xbox Game Studios
Saatavilla: PC (Windows, testattu) & Xbox One
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arvostelua varten: 16 tuntia


The Coalitionin vastuulle viisi vuotta sitten siirtynyt räiskintäpelisarja Gears of War onnistuu tuoreimman osan myötä viimein karistamaan menneisyyden taakan harteiltaan. Pelikehityksestä sittemmin sivuun siirtyneen Cliff Bleszinskin sydänlapsi käynnisti vuonna 2006 valtavan murroksen, jonka vanavedessä sodan rattaat nousivat Microsoftin oman tuotannon kärkinimikkeeksi – ja synnytti samalla liudan seuraajia. Vuonna 2011 päätynyttä trilogiaa tuntui miltei mahdottomalta jatkaa.

Ennen Gears 5:tä.

Muutosta kuvastaa onnistuneesti konkreettinen nimenvaihdos, jonka myötä The Coalition uskaltautuu viimein seisomaan omilla jaloillaan. Gears of War 4:n kävellessä niin varovaisesti alkuperäisen jätin jalanjäljissä, että se hukkasi kokonaan oman persoonallisuutensa, Gears 5:ssä ryhdytään luoman rohkeasti uutta polkua. Toki sarjan pelit ovat aina pysyneet pelattavuudeltaan liki muuttumattomia – eikä uusin ole poikkeus – mutta muutoksen tuulet näkyvät lähes kaikkialla muualla. Ja faneille se tuntuu pelisarjan parhaimpana osana sitten alkuperäisen trilogian.

Tästä on kiittäminen ensisijaisesti kerrontaan tuoduista paukuista. Päähenkilöinä ovat edelleen nelosesta tuttu kolmikko JD, Kait ja Del, mutta tylsien puunaamojen sijaan hahmoihin on tuotu viimein syvyyttä. Del ei ole enää pelkkä vitsejä nakkeleva kahden pennin Baird, (edelleen) karismaton JD on muuttunut hivenen inhimillisemmäksi, ja sivuun jätetty – ja silti porukan mielenkiintoisin – Kait on nostettu onneksi etualalle. Aiemmin yksisivuisiksi jääneet karikatyyrit on muokattu lisäksi miltei kokonaan uusiksi, eivätkä kehittäjät ole pelänneet lieventää karskia imagoa ja tuoda mukaan vähän tunnetta.

Juuri jälkimmäinen aspekti nostaa Gears 5:n jälleen yhdestä sotafantasiasta monisävyisemmäksi tutkielmaksi, jollaista koettiin myös alkuperäisen trilogian aikana. Tuorein osa ei siis sen osalta lähde kaivamaan suinkaan uusia kuoppia, mutta se nostaa aiemmin käsitellyt herkulliset aiheet entistä keskeisempään osaan. Pelaajahahmojen militaristinen COQ on aina vilautellut sävyjä fasismista ja äärimmäisen kyseenalaisista toimista, vaikka osapuoli onkin nähty klassisesti ajateltuna pelisarjan hyviksinä. Gears 5:ssä ristiriitaisuus vain korostuu, kun kerrontaa levitetään niin maantieteellisesti kuin ajallisesti kauemmaksi aina Pendulum-sotien jälkikaikuihin saakka.

Tiivistetysti Gears 5:n näkemys sodankäynnistä on, ettei sen seurauksena synny voittajia, vaan ainoastaan pienempiä ja suurempia häviäjiä. Ja tämä melankolinen pohjavire tuntuu läpi pelin.

Näiden säikeet näkyvät ennen kaikkea juuri hahmoissa, jotka kantavat tuhovoimaisten aseiden lisäksi myös emotionaalisia arpia. Edellisosan paljastuksesta jatkava tarina kyseenalaistaa lojaalisuudet niin osapuolten kuin taistelutovereiden välillä, sekä käsittelee hyvin voimakkaasti traumojen vaikutusta psyykeeseen. Pelihahmojen välillä kuullaankin runsaasti ylimääräisiä keskusteluja näiden teemojen ympärillä, mikäli pelaaja erkaantuu tutkiskelemaan maisemia entistä avoimemmiksi muuttuneissa ympäristöissä. Nämä hiljaisemmat hetket syöpyvät samalla kaikkein parhaiten mieleen.

Valitettavasti vahvan alun jälkeen tekijät tuntuvat kuitenkin menettävän luoton itseensä ja tiputtavat pallon aika railakkaasti pelin jälkimmäisellä puoliskolla. Mielenkiintoisista asetelmista olisi voitu lähteä luovimaan todella yllättäviin suuntiin, mutta sen sijaan kerronta hylkää kaiken aiemmin rakennetun ja sortuu hyvin perinteisempään asetteluun. Onneksi henkilöhahmot pelastavat todella paljon – sekä tietenkin itse pelattavuus.

Sillä niinkin mielenkiintoiseksi kuin tarina parhaimmillaan yltääkin, Gears 5 on pohjimmiltaan yltiöpäisen spektaakkelimaista räiskintää. Toiminta nojaa edelleen suojapohjaiseen etenemiseen ja mässäilevän verisiin kuolemiin, jossa vihollistulta harvennetaan yksi kohdennettu päälaukaus tai poikkisahattu ruho kerrallaan. Raskas liikehdintä ja raskaalta tuntuvat aseet eivät ole kadonneet myöskään mihinkään, vaan samasta hurmeisesta räiskinnästä joko pitää tai ei – Gears 5 ei käännä pelisarjaa vihanneita tai työnnä luotaan sen faneja.

Uutuutena ja nykytrendejä mukaillen Gears 5 avaa putkimaisia tilojaan entistä avarammiksi, mikä näkyy hyvän kenttäsuunnittelun lisäksi kahden aktin edestä tarjotuissa avoimissa maailmoissa. Näitä seilataan tuulen voimalla kulkevalla jollalla, jonka voi parkkeerata sivutehtäviä ja keräiltäviä tarjoaviin ylimääräisiin kohteisiin. Nämä puolestaan tarjoavat maailmaa syventävien murusten lisäksi uusia kykyjä pelaajan matkassa kulkevalle Jack-robotille, jota voi käskyttää esimerkiksi nappaamaan aseita kesken taisteluiden, jättämään viholliset tainnuttavia ansoja tai häivyttämään pelaajat hetkeksi näkyvistä.

Uusia kykyjä tulee tosin harvoin käytettyä osin tarpeettomana ja osin ihan puhtaasti siksi, ettei moisten olemassaoloa yksinkertaisesti muista. Gears-sarjan tuttu mekaniikka on myös iskostunut niin syvälle selkäytimeen, ettei lisäapuun ole vain tottunut, minkä lisäksi kenttiä ei ole suoranaisesti suunniteltu siten, että nämä olisivat millään tapaa välttämättömiä. Lisäksi Jackin päivitys on tehty harvinaisen rasittavasti, sillä yksittäisiä kykyjä päivitetään ympäri maailmaa ripotelluilla komponenteilla, joita ei olekaan kuin se kevyen reilu kolmesataa kappaletta kerättäväksi.

Näiden ohella vihollis- ja asevalikoimaan on tuotu niin ikään mukavasti lisäyksiä, mutta harva niistä lämmittää sydäntä niin kuin ensirakkaus: moottorisahalla varustettu lanceri.

Perinteisiin luotetaan lisäksi verkkorintamalla, jossa on tarjolla liuta tuttuja ja yksi uudempi peliympäristö. Kymmentuntisen kampanjan osalta koko helahoito on jälleen pelattavissa läpi kahden kaverin kera, mitä tuetaan tosiaan erinomaisesti hyvän kenttäsuunnittelun osalta. Tilaa manöövereille on usein runsaasti tarjolla, jolloin huonosihtisimmän toverin voi jättää luotimagneetiksi parempien koukkiessa kylkeen. Pienenä erikoisuutena yksi kaiffareista pelaa myös suurimman osan ajasta Jackilla, jonka rooli taistelukentällä on huomattavasti tukevampi kuin pelisarjan muilla hahmoilla.

Kimppakampanjan lisäksi yhteistyöllinen Horde-muoto tekee paluun kilpailullisten pelitilojen kanssa. Ensiksi mainitussa taistellaan taas alati vaikenevia vihollislaumoja vastaan samalla rakentaen omaa puolustusta, kun taas jälkimmäinen on silvottu Versuksen perinteitä kunnioittavaan haulikkofestiin ja aavistuksen säyseämpään Arcadeen. Arcadessa oma varustus määräytyy valitun hahmoluokan perusteella ja uusia aseita ostetaan tapoista saaduilla kalloilla.

Henkilökohtaisesti tykästyin kaksikosta enemmän Arcadeen juuri haulikkokieriskelijöiden katoamisen myötä, mutta aseet tuntuivat olevan hyvässä tasapainossa näiden seurassakin. Toisekseen kampanjassa hehkutettu kenttäsuunnittelu yltää jossain määrin myös moninpeliareenoille, jotka tarjoavat vaihtelevia ympäristöjä ja runsaasti koukkausreittejä pitääkseen matsit jatkuvassa liikkeessä. Osassa kentissä on lisäksi ylimääräisiä vaaroja, kuten liikkuvia junia tai tuhottavia jäitä, jotka tuovat oman koukun matseihin.

Täysin uutena tulokkaana verkkokuvioihin saapuu kolmestaan pelattava Escape, jossa tarkoituksena on karata hiljalleen myrkystä täyttyvästä vihollistukikohdasta hyvin niukin resurssein. Pakottava tarve jatkaa kokoajan eteenpäin yhdistettynä toistuvaan ammuspulaan luo mielenkiintoisen dynamiikan, jossa kohtaamisista olisi pärjättävä käsillä olevilla aseilla ja vihollisten pudottamat harvat ammukset täytyy jakaa kaikkien kesken. Pelimuotona se muistuttaa hyvin paljon Left 4 Deadia jopa erillisiä hahmoluokkia myöten, jotka tarjoavat uniikit kyvyt niin vihollisten teilaamiseksi kuin omien kavereiden auttamiseksi.

Ja koska pelkkä kokemus itsessään ei enää riitä, on koko moninpeliosasto kuorrutettu lukemattomilla avattavilla härpäkkeillä sekä kehitettävillä hahmoilla. Jälkimmäiset koskevat lähinnä Horde- ja Escape-pelitiloja, joihin parempitasoiset hahmot pystyvät aktivoimaan erilaisia kerättäviä ja päivitettäviä kortteja. Nämä saattavat esimerkiksi parantaa lopuksi saatavia pisteitä tai kannettavien ammusten määrää. Muut keräilytuotteet ovat sen sijaan täysin kosmeettisia, eikä mikromaksujakaan ole täysin unohdettu.

Kokonaisuutena verkkopuoli tuntuu kaikin puolin tutulta ja turvalliselta ratkaisulta, jota on hiottu ja rukattu entistä paremmaksi. Pelisarjan fanit saavatkin varmasti vietettyä sen parissa lukemattoman määrän tunteja, mutta Escapea lukuun ottamatta se ei tarjoa suoranaisesti mitään järisyttävää uutta.

Samaa voi toisaalta sanoa Gears 5:stä itsestään. Vaikka The Coalition vie sarjaa eteenpäin ja modernisoi sen rakennetta, se on pelattavuudeltaan edelleen hyvin tuttua gearsia. Tämä ei tosin ole välttämättä huono asia, sillä pelisarja ei ole suotta synnyttänyt lukuisia matkijoita. Ja nyt kun kehittäjät tuntuvat viimein löytäneen oikean ja rohkeasti erilaisen sävelen myös kerronnallisesti, on kokemus likempänä Gears of Warin kulta-aikoja kuin koskaan aiemmin. Josko seuraavassa pelissä uskallettaisiin hylätä vanha painolasti jo kokonaan.

GEARS 5

”Gears 5 löytää jälleen pelisarjan tarinallisen vahvuuden, jota tuetaan moottorisahojen suloisella melodialla.”