Arvostelu Ghostrunner 2 on mainio jatko-osa vuoden 2020 yllätyshitille
Kuva: © One More Level / 505 Games
One More Levelin Ghostrunner ei jäänyt vain yhden pelin ihmeeksi.
Julkaisupäivä: 26.10.2023
Studio: One More Level
Julkaisija 505 Games
Saatavilla: PlayStation 5 (testattu), Xbox Series X|S, PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: 16 tuntia
Puolalaisen One More Level -studion nopeatempoinen kyberninjatoiminta Ghostrunner oli julkaisussaan yksi vuoden 2020 kovimmista yllättäjistä, kuten arvostelussakin todettiin. Syksyn pelitulvassa Starfieldin, Marvel’s Spider-Man 2:n, Alan Wake 2:n ja muiden suurnimikkeiden sekaan julkaistu Ghostrunner 2 poukkoilee hyvin pitkälti edeltäjänsä jalanjäljissä, joskin kokonaisuutta on lähdetty viemään uusille urille niin kykyjen, tarinan kuin pelimaailmankin tiimoilta. Ne laajentavat Ghostrunnerin dystooppista cyberpunk-miljöötä entisestään ja onnistuneesti.
Jatko-osan tapahtumat jatkavat siitä, mihin ensimmäisessä pelissä jäätiin. Ihmiskunnan viimeisenä asuinpaikkana toimiva Dharma Tower on vapautettu kovalla otteella hallinneen Keymasterin vallasta. Ghostrunner 2:n keskiössä nähdään ensimmäistäkin peliä tähdittänyt ”ghostrunner” Jack sekä tämän taustatukena hääräävä Climbers-vastarintaliike, jotka ottavat tällä kertaa yhteen Dharmaa ja sen asukkaita uhkaavan Asura-ryhmän kanssa.
Ghostrunner 2 on ensimmäisen pelin tavoin hektistä toimintaa, jossa luotetaan katana-miekan nopeasti sivaltavaan voimaan. Katanan kaverina toimivat shuriken-heittotähdet, joita käytetään osassa pulmatilanteita muiden omaksuttavien taitojen ohella. Yksikin väärin ajoitettu askel, hyppy, lyönti tai torjunta voi koitua pelaajan kohtaloksi. Kuolema kuuluu kuitenkin asiaan, eikä pelaajaa täten rankaista muutoin kuin edellisestä tallennuskerrasta aloittamisella.
Kuva: © One More Level / 505 Games
Ensimmäisen Ghostrunnerin PC:llä pelanneena jatko-osa ei päässyt yllättämään niinkään vaikeudellaan vaan enemmänkin ohjattavuudellaan, sillä PS5:n DualSense-ohjainkapulalla ei tuntunut kykenevän ajoittain juuri reagoimaan toivotulla ripeydellä. Tämä näkyi erityisesti osumatarkkuutta vaativissa tilanteissa. Näppäinkomentojen iskostuessa muistiin pelikokemus pysytteli kuitenkin alkupuolen painiskelun jälkeen oikein viihdyttävänä, minkä lisäksi pelin edetessä avattavat lisäkyvyt tekivät vihollisten kohtaamisesta sopivissa määrin kevyempää touhua.
Itse pelattavuus olikin pienen totuttelun jälkeen oikein sujuvaa ja viimeisen päälle viilattua, aivan kuten edellisessäkin pelissä. Ellei jopa hitusen viilatumpi, kiitos uusien temppujen, joista esimerkiksi viholliset hologrammin kimppuun usuttava kyky rohkaisee kokeilemaan erilaisia pelityylejä ja lähestymistapoja. Lisäksi Jackin uudet taidot tekevät myös pelin pulmaosuuksista aiempaa monipuolisempia, ja täten vähemmän itseään toistavaa kierrätystä.
Ghostrunner 2:ssa Jackin edesottamukset eivät rajoitu enää vain Dharma Towerin tiloihin. Kampanjan varrella päästään nyt myös päristelemään moottoripyörällä ympäri hiekan peittämää erämaata, joka nitoo moottoriteillä erillisiä alueita yhteen isommaksi hiekkalaatikoksi. Prätkällä liikkuminen tuo mukanaan omanlaistaan vaihtelua hektisen toiminnan keskelle.
Suurimman osan peliajasta ajaminen tuntui kuitenkin jokseenkin kankealta, varsinkin kovemmassa vauhdissa navigoidessa. Erämaa uutena ympäristönä tuntui muutenkin paikoitellen niin ikään irralliselta lisältä. Dharma Towerin ulkopuolella pelillä on kyllä tarjota myös omat hyvät hetkensä, joskin valtaosa niistä tapahtuu muualla kuin uuden ajokin kyydissä.
Kuva: © One More Level / 505 Games
Kenttäsuunnittelu on jatko-osassa moniulotteisempaa ja toisinaan jopa varsin lennokasta.
Monissa tilanteissa pelaaja voi löytää itsensä esimerkiksi kipuamasta kohti korkeuksia tai vaihtoehtoisesti ajelemassa prätkän selässä moottoritietä pitkin alueelta toiselle. Toisinaan eteneminen ei rajoitu yksistään hyppypainikkeen toistoon vaan osassa pelin etenemistä voidaan vaatia myös vaikkapa heittotähden tai muiden temppujen hyödyntämistä. Osa pelin kentistä ja alueista muistuttaa turhankin paljon toisiaan, mutta mieleenpainuvia, pelin alkuvaiheilla koluttavan katedraalin kaltaisia poikkeuksiakin mahtuu joukkioon.
Siinä missä ensimmäisessä osassa touhotettiin kentästä seuraavaan vailla kummempia hengähdystaukoja, päästään Ghostrunner 2:ssa tehtävien välissä toisinaan huilimaan Climbersin omassa tukikohdassa. Siellä vieraillessaan voi samalla myös tehostaa ja päivitellä omaa kykyarsenaaliaan. Ase- ja varustetuunailun lomassa pelaaja voi käydä vaihtamassa dialogia myös aiemmassa pelissä esiintyneen Zoen sekä muun vastarintaliikkeen väen kanssa. Climbersin majapaikan lisäksi hektistä miekalla sivaltelua jarrutellaan kenttiin ripotelluilla, virtuaaliympäristöihin sijoittuvilla Cybervoid-pulmatehtävillä.
Kuva: © One More Level / 505 Games
Hahmojen kanssa käytävän dialogin sekä kenttien varrelta löytyvien audiologien kautta pelin tarinakuvioita pidetään jatko-osassa aiempaa paremmin pinnalla, mikä antaa paitsi uusille hahmoille myös vanhoille tuttavuuksille enemmän eloa. Juonikoukerot taustoittavat nyt myös aiempaa syväluotaavammin antagonistin roolia pelin maailmassa. Rivivihollisten kirjo on pitäytynyt hyvin pitkälti samana, paria uutta lisäystä lukuun ottamatta. Pomotaistelut tarjosivat sen sijaan mukavasti vaihtelua toisiinsa nähden. Näistä monet osoittautuivat myös haastavuudeltaan melkoisen kovaksi koettelemukseksi.
Graafisesti peli ei eroa liiemmin edeltäjästään. Dharman tornikaupungin sisällä yleisilme näyttäytyy yhä heijastavine valaistuksineen ja tekstuuripintoineen aikaa kestäneeltä. Debyyttiosan tapaan myös Ghostrunner 2 on kehitetty Unreal Engine 4 -pelimoottorilla, jonka ikä alkaa kuitenkin näkyä erityisesti erämaan alueilla liikkuessa. Myös Zoen ja kumppanien kasvomallit- ja animaatiot näyttäytyvät jokseenkin rujolta suhteessa noin muuten aikaa vielä kestäneeseen ulkoasuun.
Kuva: © One More Level / 505 Games
Myös jatko-osassa cyberpunk-tunnelma ulottuu aina taustalla pauhaavaan musiikkiin asti, joka edeltäjänsä tavoin on räätälöity varta vasten peliä varten. Ensimmäisen pelin soundtrackista vastanneen Daniel Deluxen ohella jatko-osan biisikattausta ovat olleet mukana työstämässä ranskalaisbändi We Are Magonia sekä Arkadiusz Rejkowski, Gost ja Dan Terminus.
Kentistä jokaisella on tarjota myös sivupuuhasteltavaa erilaisen keräiltävän, kuten miekkojen ja omaa kykyvarastoa kasvattavien sirujen muodossa. Lisäksi kenttiin on ripoteltu erinäisiä sivuhaasteita, joissa pelaajan on suoritettava annettu tehtävä tietyn aikarajan puitteissa. Mukana on myös erillinen haastetilansa, Roguerunner.exe, jonka virtuaalikentissä pelaaja voi käydä ottamassa mittaa rajatuilla kuolinkerroilla ja varusteilla.
Tekemistä siis riittää noin 40 euron hintaan nähden oikein mainiosti myös pääpelin ulkopuolella – ja lisää on luvassa julkaisun jälkeisen sisällön muodossa.
Kuva: © One More Level / 505 Games
Ghostrunner 2 ei ole kamalan pitkä peli, joskin toisinaan hermojen sietokykyä koetteleva vaikeustaso sekä kenttiin kätketty sivupuuhastelu voivat lisätä taipaleen kestoa useammallakin iltamalla. New Game Plus -tilaa paketista ei ainakaan heti julkaisussa löytynyt. Kenttävalikon kautta pelaajat voivat kuitenkin palata koluamaan yksittäisiä tehtäviä esimerkiksi vielä puuttuvien artefaktien, audiologien ja muun ylimääräisen kerättävän perässä.
Kokonaisuutena Ghostrunner 2 on varsin onnistunut harppaus jo valmiiksi erinomaisesta edeltäjästään, pienestä kompuroinnistaankin huolimatta. Jackin uudet temput sekä aiempaa enemmän pinnalla pitäytyvä tarina ovat oikein tervetulleita panostuksia, jotka pitävät pelikokemuksen mielekkäänä aina lopputeksteihin asti. Mikäli ensimmäinen Ghostrunner onnistui viemään mennessään, ei jatko-osaakaan parane missään nimessä jättää kokematta.
GHOSTRUNNER 2
‘’Ghostrunner 2 tarjoaa viihdyttävää ja haastetta pursuavaa cyberpunk-ninjailua edeltäjänsä jalanjäljissä, uusia kokeiluja kuitenkaan kaihtamatta.’’
