Uusimmat

Arvostelu: Gravel on rallipeli, jota pelaa ilokseen, mutta vain hetken aikaa

21.03.2018 20:30 Aleksi Pakkala

Gravel on italialaisen Milestone S.r.l -studion kehittämä arcade-henkinen rallipeli. Studio on varsinainen moottoriurheilupelien liukuhihna, sillä Gravel on jo sen 44. kaahailu. Studio on aiemmin kehittänyt MotoGP:n vuosittaisia painoksia, muutaman WRC-pelin ja MXGP Motocross -pelejä. Helmikuun lopulla julkaistu Gravel on Milestonen ensimmäinen taidonnäyte Unreal Engine 4 -pelimoottorin käytössä.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Milestone S.r.l / Julkaisija: Milestone S.r.l  / Saatavilla: PlayStation 4 , Xbox One & PC / Testattu: PlayStation 4 Pro / Pelaajia: 1, netissä 12/ Ikäraja: sallittu / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 10 tuntia


Gravelin tarina on muovattu “Off-Road Masters” -tv-show’n muotoon. Siinä uusi haastaja kiipeää rallimaailman huipulle haastaen samalla vanhoja konkareita. Haastettavat setämiehet ovat jokainen oman osa-alueensa mestareita, ja pelaajan täytyy päihittää heidät omassa lajissaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään kilpa-ajamisen Odysseia, mutta Gravelin tarinatila on kaikessa hölmöydessään pätevää viihdettä ja tarjoaa etenemisen tuntua ajamiseen, jopa paremmin kuin esimerkiksi viimeisimmät Forza Motorsportit.

Pelaajan käyttöön avautuu uusia ajoneuvoja jatkuvalla syötöllä. Gravelin eri kisamuodot poikkeavat radikaalisti toisistaan, joten ajopeleille ominaista puutumista ei helposti ole havaittavissa. Peli myös onnistuu tärkeimmässä tehtävässään: autoilla kisaaminen on hauskaa ja tuntuu hyvältä jopa pelkällä Dualshock-ohjaimella. Vaikka Gravel on rento arcade-kaahailu, joka ei ota itseään liian vakavasti, löytyy pelistä myös haastetta. Osassa kisoista saa hikoilla tosissaan saadakseen täydet kolme tähteä.

Gravelin tarinatila ontuu hieman haasteen tasaisessa lisääntymisessä, sillä ensimmäisten viiden pelitunnin ajalle osui jo kaksi selkeää vaikeustasopiikkiä, joiden kohdalla kisojen voittaminen tuntui täysin mahdottomalta.

Kisat jakautuvat neljään kategoriaan: Cross Country, Wild Rush, Speed Cross ja Stadium Circuit.

Cross Countryssa ajetaan enemmän tai vähemmän näyttävien maalaismaisemien läpi pisteestä pisteeseen -kisassa. Wild Rush on hyvin samanlainen, mutta kisat ovat kierrospohjaisia. Speed Crossissa kisaillaan oikeilla ja fiktiivisillä asfalttiradoilla. Stadium Circuit -kisat puolestaan ajetaan Monster Truck -näytöksistä tutuilla stadionareenoilla.

Huolimattta Gravelin arcademaisesta luonteesta rallipuristeille on tarjolla kaikenlaista pientä säädettävää. Kaikki ajoa avustavat ominaisuudet on kytkettävissä pois päältä, ja useimmille avustavilla ominaisuuksille on useita voimakkuustasoja. Tarjolla on myös kasapäin auton ajo-ominaisuuksia muokkaavia säätöjä esimerkiksi jousituksen, jarrujen ja voimansiirron osalta. Mikäli näiden säätäminen ei kiinnosta, voi menestystä niittää myös korkeammilla vaikeustasoilla koskematta auton asetuksiin.

Ajettavia autoja Gravelissa löytyy yhteensä 47 kappaletta. Kisattavia ratoja on 51, kaikkiaan 16 eri lokaatiossa ympäri maapalloa. Variaatioita on siis tarjolla, eivätkä maisematkaan käy ihan heti tylsäksi.

Tarinatilassa etenemiseen ei vaadita ensimmäistä sijaa jokaisesta kisasta, vaan peli jakaa kisoista tähtiä yhdestä kolmeen menestyksen perusteella. Systeemi on toimiva ja kannustaa siirtymään seuraaviin koitoksiin, sen sijaan että pelaaja jäisi hinkkaamaan jok’ikisestä kisasta kultaista pystiä itselleen. Tarinatila kestää pelaajan taidoista riippuen noin 15 tuntia. Sen läpäisyn jälkeen pelattavaa ei valitettavasti ole juurikaan tarjolla. Moninpelikisailussa ei ole minkäänlaista etenemisjärjestelmää, ja testijakson aikana nettiseuraa ei löytynyt lainkaan.

Gravel näyttää Playstation 4 Pro -konsolilla hyvältä, mutta ei missään tapauksessa määrittele uusia standardeja ajopeleille. Esimerkiksi Codemastersin Dirt-sarjasta poiketen pelissä ei juurikaan kilpailla oikeisiin kisapaikkoihin perustuvissa lokaatioissa, ja tämä on antanut kehitystiimille vapaammat kädet myöskin pelin graafisen suunnittelun osalta. Osa ajolokaatioista erottuu pirteästi joukosta, kuten Namibiaan sijoittuvat hiekkaradat, mutta osa lokaatioista käy harmittavan nopeasti puuduttaviksi, ja varsinkin areenat ovat kaikki keskenään aivan liian samanlaisia.

Äänimaailma ei tarjoa yllätyksiä, ja saman autokategorian eri autot kuulostavat harmillisen samanlaisilta. Musiikkia pelissä tuntuu olevan harmillisen vähän, ja varsinkin päävalikon teema käy hyvin nopeasti itseään toistavaksi. Kisojen aikana soiva musiikki sopii hyvin tunnelmaan, mutta käy sekin hyvin nopeasti tylsäksi. Gravel olikin ensimmäinen peli, jossa vaivauduin aktivoimaan Playstationin Spotify-sovelluksen, jotta voin korvata pelin musiikit omaan makuuni paremmin sopivilla sävelillä.

Gravel on Milestonen ensimmäinen Unreal Engine 4 -pelimoottorilla rakennettu peli. Tämä mahdollistaa liudan moderneja graafisia ominaisuuksia. Gravel esimerkiksi käyttää Temporal Anti-Aliasing -reunojenpehmennystekniikkaa, joka hävittää tehokkaasti rumat sahalaidat kuvasta, mutta saa samalla kuvan näyttämään hieman pehmeältä. Unreal Engine 4 -pelimoottorin mahdollistamat sääefektit ovat komeaa katsottavaa, ja autot reagoivat melko todentuntuisesti erilaisiin sääolosuhteisiin.

Gravel on hauskaa ja huoletonta arcaderallia, joka ei tarjoa määräänsä enempää viihdettä. Tarinatilan läpäisyn jälkeen en näe painavaa syytä palata takaisin pelin pariin. Split-screen pelaamisen puutteen takia Gravel ei sovellu myöskään illanistujaisten kaahailuksi.

Gravelia on vaikea suositella täydellä 50 euron hinnalla muille kuin kovimmille kaahailupelifaneille. Sillä on todella vähän uudelleenpeluuarvoa, ja nettipelaamiseen oli julkaisun jälkeen ajoittuneen testijakson aikana mahdotonta löytää seuraa. Vaikka pelin kantavana voimana toimiva tarinatila ei ole maailmaa mullistava, kokonaisuutena Gravel ei missään tapauksessa ole läpeensä huono ajopeli. Itse ajaminen on hauskaa, ja peliä voi lämpimästi suositella alekorista poimittavaksi muutaman illan kaahailuviihteeksi.


GRAVEL

”Gravel on viihdyttävä, mutta harmillisen yhdentekevä kaahailu.”

 

Aleksi Pakkala

”Liityin Muropaketin kirjoittajien riveihin syksyllä 2017 ja otin kontolleni tietokonekomponenttien puolen - näytönohjaimet, prosessorit, emolevyt ja muistit. Olen kirjoitellut muustakin tietotekniikasta, ja hairahtanut jopa peliarvostelujen puolelle - mutta sydämeni sykkii lopulta benchmarkkaamiselle ja suorituskykylukujen pyörittelylle. Niin elokuvien kuin pelien kanssa huomaan ajautuvani toistuvasti scifin pariin ja nauttivani siitä. Vielä en ole kokenut pelien saralla mitään yhtä vakuuttavaa kuin alkuperäisen Mass Effect -trilogian, ja tulevista elokuvista eniten odotan jatkoa vuoden 2021 Dyynille.”

Muropaketin uusimmat