Arvostelu Immortals of Aveum vaatii PC:ltä paljon, mutta onpahan komeaa räiskintää
Kuva: © Ascendant Studios
Pelialan veteraaneista koostuvan Ascendant Studiosin debyytti Immortals of Aveum on kunnianhimoisten suunnitelmien alle jäävä geneerinen, mutta viihdyttävä räiskintäpeli.
Julkaisupäivä: 22.8.2023
Studio: Ascendant Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 5 & Xbox Series X/S
Pelaajia: 1
Ikäraja: K16
Peliä pelattu arviota varten: 13 tuntia
Electronic Arts julkisti vuonna 2016 indie-pelien tukemiseen keskittyvän EA Originalsin, jonka nimissä on nähty muun muassa Unravel, Sea of Solitude sekä vuoden 2021 peliksi valittu It Takes Two. Aiemmin tänä vuonna brändi ilmoitti laajentavansa kukkaroaan entistä isompien tuotantojen tueksi, minkä vanavedessä tänä vuonna saatiin niin Monster Hunter -klooni Wild Hearts kuin nyt ilmestyvä räiskintäpeli Immortals of Aveum.
Jälkimmäinen on viitisen vuotta sitten perustetun Ascendant Studiosin debyytti, joka vie pelaajat tuhon partaalla keikkuvaan fantasiamaailmaan nimeltä Aveum. Ihmiskunnan yltiöpäinen taikuuden käyttö on syönyt planeettaa kirjaimellisesti sisältäpäin synnyttäen valtavan alati kasvavan repeämän. Tilannetta ei suinkaan helpota jo vuosisatoja kestänyt ikisota eri velhokuntien välillä, jossa kukin osapuoli pyrkii yhtenäistämään ihmiskunnan oman lippunsa alle aloittaakseen parannustyön.
Pelaajan osalta juoni käynnistyy slummeissa elävän Jakin matkassa, kun tämän sisäiset voimat aktivoituvat kesken brutaalin yllätyshyökkäyksen. Päähenkilössä kytevä potentiaali herättää nopeasti kuolemattomiksi itseään kutsuvan velhokunnan kiinnostuksen, joka värvää tämän saman tien mukaan ikisotaan. Viisi vuotta myöhemmin Jak törmää kesken taistelun vahingossa tapahtumaketjuun, joka saattaa muuttaa sodan kulun pysyvästi.
Kuva: © Ascendant Studios
Valitettavasti kohtalaisen mielenkiintoisesta maailmasta huolimatta Immortals of Aveumin varsinainen juoni ei juurikaan yllätä. Rakenne noudattaa varsin tyypillistä sankarikertomusta käänteineen ja hahmoineen, joskin pelin eduksi jälkimmäiset ovat sentään varsin viihdyttäviä tuttavuuksia. Toki pelien nykytrendiä mukaillen käytännössä jokainen hahmo on oma humoristinen persoonansa, joille vakavuus tuntuu olevan miltei mahdottomuus, mutta tämä luo samalla kerrontaan mukavaa kepeyttä. Toisinaan sävy kääntyy myös kerrontaa vastaan, kun tekijät yrittävät lypsää pelaajasta kyyneliä hahmoilla, jotka eivät suhtaudu panoksiin tosissaan.
Juoni ei ole myöskään pelissä täysin yhdentekevä osuus kokonaisuudesta, vaan iso osa ajasta käytetään nimenomaan kumppanien kanssa jutellessa ja uusia suunnitelmia punoessa. Vaihtoehtoisia keskusteluja on ripoteltu peliin runsaasti, minkä lisäksi taustoitusta voi lueskella lisää lukuisista maailmaan kätketyistä kerättävistä. Tältä osin Immortals of Aveum ei juurikaan poikkea totutusta.
Ytimeltään peli on tosin ehtaa räiskintää, jossa aseet on vain korvattu taioilla. Jakin repertuaariin lukeutuu kolmeen eri koulukuntaan jaetut taikavoimat, joka eivät tyypilliseen tapaan koostu kuitenkaan elementeistä, vaan väreistä. Kohdattavat viholliset ovatkin usein värikoodattuja, jolloin näitä vastaan tehokkain lääke on samaa sävyä sisältävä loitsu. Käytännössä räiskittävät taiat ovat silti velhomaailman vastineet genrelle tutuista kivääreistä, haulikoista ja konepistooleista, joita löytyy useita erilaisia käytössä olevien sinettien perusteella.
Kuva: © Ascendant Studios
Silmänkääntötempusta huolimatta pelin räiskintä on itse asiassa varsin nautinnollista. Nopeatempoista toimintaa tuetaan runsaalla määrällä erilaisia taikakykyjä, joiden avulla Jak pystyy liitämään nopeasti paikasta toiseen, suojaamaan itseään tai räjäyttämään kaiken ympäriltään. Harmillisesti varsinaiset vihollistyypit eivät tue liiaksi kykyjen mahdollisuuksia, vaan taistelu pysyy pitkälti samana alusta loppuun saakka. Variaation vähyydestä huolimatta juuri arcademainen liikehdintä pystyy onneksi paikkaamaan muita puutteita.
Taikoja hyödynnetään paljon myös toiminnan ulkopuolella, sillä maailmaan on kätketty omat salaisuudet, arkut ja ylimääräiset aktiviteetit. Metroidvania-pelien hengessä tarinan aikana avattavilla lisäkyvyillä pääsee tutkimaan aiemmin ulottumattomissa olleita paikkoja ja ratkomaan erilaisia pulmia, jotka palkitsevat uusilla varusteilla ja kokemuksella. Ensiksi mainittuja pääsee lisäksi kyhäämään itse.
Valitettavasti niin hahmonkehitys kuin askartelumekaniikka tuntuvat pakollisilta paheilta, joita kehittäjät tunkevat väen väkisellä jokaiseen nykypeliin antaakseen pelaajille lisää tekemistä. Immortals of Aveum ei ole tämän suhteen poikkeus, sillä kummankin kohdalla turhuuden näkee jo päällepäin. Sekä varusteista että kykypuusta saatavat edut koostuvat lähes yksinomaan vain prosentuaalisista parannuksista, kun uudet taiat avautuvat tarinan edetessä automaattisesti. Kuin alleviivatakseen molempien järjestelmien tarpeettomuuden läpäisin koko pelin vaikeimmalla tasolla käytännössä koskematta varusteisiin tai kykypuuhun lainkaan.
Silti nämä tuovat pelaajille luonnollisesti lisää syitä viettää enemmän aikaa maailmassa, etsiä sen salaisuuksia sekä kerätä kaikki legendaariset esineet itselleen, jos sen kokee mielekkääksi puuhaksi. Omat 13 tuntia meni pitkälti päätarinan parissa sekä vähän sivupolkuja tutkiessa, mutta lopputekstien jälkeen valtaosa maailmasta oli edelleen tutkimatta.
Kuva: © Ascendant Studios
Ymmärrän tekijöiden tarpeen lisätä peliin runsaasti tekemistä pelaajille, mutta hiljalleen sitä alkaa silti toivoa, ettei kaikkiin peleihin tarvitsisi aina tuoda niitä samoja ”roolipelimäisiä” ominaisuuksia vain tavan vuoksi. Immortals of Aveum ei siis suinkaan ole ainoa syntinen tältä osin.
Sen sijaan jokseenkin anteeksiantamatonta ovat pelit aivan järkyttävät järjestelmävaatimukset, jotka hämmensivät monia jo ennen pelin julkaisua. Kehittäjät perustelivat näitä sittemmin tekemillään ratkaisuilla, joissa perinteisesti käytetyt tekniset illuusiot on korvattu aidoilla ratkaisuilla. Esimerkiksi seinissä olevat raot eivät ole tekstuureja, vaan oikeasti mallinnettuja rakoja, mikä vaatii koneelta entistä enemmän rautaa.
Kunnianhimo on yleisesti ottaen hyvästä, mutta Immortals of Aveum näyttää siitä huolimatta karummalta kuin monet vuosien takaiset AAA-tuotannot ja pyörii moninkertaisesti heikommin.
Parin vuoden takainen RTX 3080 -pumppuni köhi 5120 x 1440 -resoluutiolla diat pihalle jopa High-asetuksilla ilman raskasta DLSS-tukea, eikä Low-asetuskaan nyt juuri sulavuudella – saati silmäkarkilla – juhlinut. Sopiva välimalli löytyi lopulta Ultra- ja High-asetusten välimaastosta, kun DLSS-tuen iski tappiin. Tällöin peli näyttää kiitettävältä, mutta ei sillä silti kilpailla oikein minkään viime aikaisen pelin tai edes neljän vuoden takaisen Red Dead Redemption 2:n kanssa.
Kuva: © Ascendant Studios
Visuaalisesti ja erityisesti art designiltaan Immortals of Aveum on silti upeannäköinen, jos koneessa riittää vain tehoja (ja tämä on tärkeä jos).
Värikäs maailma sisältää paikoin runsaasti yksityiskohtaisia taustoja ja elementtejä säväyttääkseen, minkä lisäksi erilaiset taikavoimat ovat näyttäviä kaiken toiminnan keskellä. Illuusio katoaa silti nopeasti törmätessään yhteenkään pääkaartin ulkopuolella olevaan hahmoon kasvotusten, jolloin järkyttävän surkeaa optimointia on vaikea ymmärtää. Kenties niille lukuisille grafiikkakikkailuille on syynsä, etenkin jos ne päästävät muutkin kuin promillen pelaajakannasta nauttimaan pelistä niin kuin oli tarkoituskin.
Immortals of Aveum on viihdyttävä ja nopeatempoinen räiskintäpeli, jonka värikäs maailma ja arcademainen toiminta vie mennessään. Valitettavasti järkyttävän surkea optimointi sekä jokseenkin tavanomainen tarina eivät anna pelistä parasta mahdollista kuvaa. Silti loitsintaa ei tässä genressä ole koskaan liikaa, vaikka valikoima muistuttaisikin liiaksi luodillisia sisaruksiaan.
IMMORTALS OF AVEUM
”Immortals of Aveum on näyttävää velhoräiskintää tuiki geneerisessä maailmassa.”
